Kastilaitos on järjestelmä, jossayhteiskunnan jäsenen aseman, toimintamahdollisuudet jakulttuurin määrittää hänen syntyperänsä. Termiä käytetään nykyisin etenkinintialaisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja -normistosta. Termin alkuperä onportugalin kielen sanassacasta ('rotu, laji'). Vuonna 2004Unicef arvioi, että maailmassa 250 miljoonaa ihmistä kokeesyrjintää, koska kuuluu alhaiseen kastiin.[1] Kastilaitos on voimissaan laajoilla alueillaAasiassa ja osissaAfrikkaa.[2][3]
Intialaisessa kastijärjestelmässä yhteiskunta on jaettu neljään pääkastiin elivarnaan:bramiineihin (taibrahmaani, oppineita, jotka ovat perehtyneet pyhiin kirjoituksiin, opettajia ja pappeja),kshatriyoihin (sotureita, joiden tehtävänä oli puolustaa maata),vaišyoihin (kauppiaat) jašudriin (maanviljelijöitä ja käsityöläisiä).[4] Neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastittomat, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä.
Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovatjatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kaikkien viiden ryhmän ihmiset kuuluvat johonkin jatiin.[4]
Alun perin Intian kastijärjestelmä oli melko joustava ja salli tiettyä liikkumavaraa kastien välillä kunkin yksilön kykyjen ja toiveiden mukaisesti, mutta ajan myötä se kangistui.[5]
Kastilaitos yhdistetäänhindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia.[6]
Hindulainen perinne antaa seuraavan selityksen kastien alkuperälle:Brahma päätti luomisen yhteydessä maailman asukkaista, jotka saavat alkuperänsä hänen omasta ruumiistaan. Sen mukaisesti hänen suustaan tuli ensin brahmiini (pappi), jolle hän uskoiVeda-kirjat, oikeasta käsivarresta tuli kshatriya (soturi) ja hänen vasemmasta kädestään soturin vaimo. Hänen reitensä tuottivat vaisyoiat (kauppiaat) ja viimein hänen jaloistaan tuli sudri (maanviljelijät ja käsityöläiset).[7]
