.jpg)
Karl Olivecrona (1897 –1980) oli ruotsalainenoikeusteoreetikko, joka kuuluiskandinaavisen realismin eli Uppsalan koulukunnan merkittävimpiin edustajiin. Hän toimiprosessioikeuden professorinaLundin yliopistossa.
Olivecronan opettajana toimiAxel Hägerström, jolta hän sai paljon vaikutteita.[1] Hän itse käsitteli etenkin oikeudenolemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Olivecronan mukaan oikeudellisia ja ylipäätänsä normatiivisia ilmiöitä, kutenomistusoikeus jaraha, ei ole todellisuudessa olemassa vaan niissä on kyse pelkästään kielellisistä ilmauksista, psykologisista ilmiöistä ja ulkoisista teoista.Oikeusnormit ovat vapaita imperatiiveja (ruots.fristående imperativer), jotka erottaa tavallisista käskyistä se, ettei niiden takana ei ole mitään tiettyä käskijää tai tahtoa. Nämä vapaat imperatiivit ovat tehokkaita, jos ne herättävät ihmisten mielessä mielteitä ja ideoita siitä, että pitää toimia imperatiiveissa tarkoitetulla tavalla. Oikeudessa on siis Olivecronan mukaan kyse esitieteellisessä yhteiskunnassa vallitsevaan kuvitelmaanmaagisten käytäntöjen tehokkuudesta verrattavasta suuresta illuusiosta.[2][3] Olivecronan mukaan oikeuden tehokkuus perustuu organisoituun pakkoon, jonka käyttöä oikeus sääntelee, mutta tämän pakon vaikutus on pääsääntöisesti vain epäsuora, ihmistenalitajuntaan kätketty.[4]
Olivecrona oli poliittiselta kannaltaanoikealla, jatoisen maailmansodan aikana hänestä tuli yksiNatsi-Saksan politiikan merkittävimpiä puolustajia Ruotsissa. Sodan jälkeen hän luonnehti saksalaismyönteisyyttään pelkästään taktiseksi.[5]
