Karjalankannas eliKarjalan kannas taiKannas[1] (ven.Карельский перешеек,Karelski perešejek,ruots.Karelska näset) onVenäjän luoteisosassa,Pietarin liittokaupungin pohjoisosassa jaLeningradin alueella sijaitseva maa-alue, joka erottaaLaatokan jaSuomenlahden toisistaan. Karjalankannas on yksiKarjalan osista[2]. Luonnonmaantieteellisesti kannas kuuluuFennoskandiaan.
Pohjoisessa Karjalankannaksen raja kulkeeViipurinlahden perukastaSuomenvedenpohjasta Laatokkaan suunnilleen Venäjän jaSuomen välisen rajan suuntaisesti Leningradin alueen jaKarjalan tasavallan väliselle rajalle ja edelleen tätä rajaa seuraten Laatokan länsiosaan,Hiitolaan.[3] Etelässä raja noudatteleeRajajokea sekä Suomen jaNeuvosto-Venäjän ja sitä seuranneenNeuvostoliiton välistä vanhaa rajaa, joka solmittiinTarton rauhassa vuonna 1920. Rajan eteläiseltä puolelta alkaaInkeri[4]. Sieltä Karjalankannakseen lasketaan kuitenkin kuuluvaksiValkeasaari, joka ei ole koskaan kuulunut Suomeen.[5][6] Toisinaan alueeseen luetaan myös kokoluovutetun Karjalan eteläinen mannerosa, vaikka Viipurin piirin länsipuoliset alueet eivät vanhastaan ole kuuluneet Karjalankannakseen.[2] Tuolloin Karjalankannaksen rajaksi kaakossa katsotaanNeva.
Karjalankannakseen luetaan seuraavat pitäjät:Antrea,Heinjoki, Hiitola (toisinaan luetaanLaatokan Karjalaan),Johannes,Jääski,Kanneljärvi,Kaukola,Kirvu,Kivennapa,Koivisto,Kuolemajärvi,Käkisalmi,Lavansaari,Metsäpirtti,Muolaa,Pyhäjärvi,Rautu,Räisälä,Sakkola,Seiskari,Suursaari,Säkkijärvi,Terijoki,Tytärsaari,Uusikirkko,Vahviala, Valkjärvi,Viipuri,Vuoksela,Vuoksenranta jaÄyräpää.[2]
Karjalankannaksen eepos on yhteinen Inkerin kanssa, ja sen nimi onIku-Ruotus. Teoksen on laatinutArvo Survo.[7]
Jääkausi ja sen jälkeinenmaankohoaminen ovat vaikuttaneet Karjalankannaksen maiseman muodostumiseen. Maa kohoaa alueella edelleen. Kannasta halkovaVuoksi virtaaSaimaasta Laatokkaan. Vuoksen vedenkorkeus on vaihdellut ajan saatossa, ja sen ollessa korkeimmillaan vesistö muodosti Vuoksenlaakson muinaisjärven, jonka rannalle syntyi asutusta metallikaudella.
Karjalankannas kuuluu nykyisin kokonaisuudessaan Venäjään. Tavallisimman määritelmän Karjalankannas koostuu niistä alueista, jotkatalvisotaan saakka kuuluivatSuomeen.[2] Jo aikaisemmin vuosisatojen kuluessa valtakuntien rajoja alueella oli rauhansopimuksissa siirretty useita kertoja.
Ohessa oleva kartta kuvaa Karjalankannasta laajempaa aluetta kuin mitä sillä tavallisesti käsitetään[2].
Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Karjalankannas jaettiinRuotsin jaNovgorodin kesken. Vuoden 1617Stolbovan rauhasta lähtien se kuului kokonaisuudessaan Ruotsiin, mutta joutuisuuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721Uudenkaupungin rauhansopimuksella Venäjälle.
Vuonna 1812 keisariAleksanteri I yhdistiVanhan SuomenSuomen suuriruhtinaskuntaan, joka muutamaa vuotta aikaisemmin oli liitetty Venäjän valtakuntaan. Vanha Suomi käsitti Karjalankannaksen leveämmän pohjoisosan muodostaneet Itä-Kannaksen ja Länsi-Kannaksen sekä lisäksi Laatokan Karjalan sekä Suomen nykyisenEtelä-Karjalan. Suomen suuriruhtinaskunnan raja sijaitsi nyt vain noin 32 kilometrin päässäPietarista. Alkujaan kyseessä oli vain Venäjän valtakunnan sisäinen hallinnollinen raja, jolla ei ollut sotilaallista merkitystä, mutta Suomen itsenäistyttyä siitä oli tullut kahden valtakunnan välinen raja.
Venäläiset olivat kuitenkin jo kauan ennen Suomen itsenäistymistä useita kertoja vaatineet rajan siirtämistä kauemmaksi Pietarista. Jo vuonna 1822 esitettiin vaatimus, että Kivennavan pitäjä tulisi liittää osaksi Venäjää, mutta se jäi silloin toteutumatta. Vuonna 1864Siestarjoen kaupungin asetehtaan alue liitettiin Venäjään.[8]
Venäjä toisti aluevaatimuksia vuosina 1907, 1908, 1909 ja 1911. Viimeisimmän vaatimuksen yhteydessä keisariNikolai II antoi lakiehdotuksen Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestäPietarin kuvernementtiin. Yhtenä perusteluna asialle oli (tuolloin Kivennavan kuntaan kuuluneen) Terijoen huvilayhdyskunnan runsas venäläisväestö. Ehdotus annettiin myös Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta se sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, Venäjän aluevaatimukset hiljenivät.[9][8]
Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin vanha suuriruhtinaskunnan raja Suomen jaNeuvosto-Venäjän väliseksi rajaksi.
Talvisodan edellä elokuussa 1939 Karjalankannaksella järjestettiin Suomen armeijan suuretkertausharjoitukset.[10][11] Syksyllä 1939 käydyissä neuvotteluissaNeuvostoliitto vaati rajan siirtämistä kauemmaksi Leningradista, mutta Suomi ei suostunut vaatimukseen. Talvisodan päättäneessäMoskovan rauhansopimuksessa Suomi kuitenkin joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle eräiden muiden alueiden ohella koko osuutensa Kannaksesta. Alueen noin 300 000 asukkaan väestön valtaenemmistöevakuoitiin Suomeen ja paikoilleen jäi vain noin 700, jotka olivat enimmäkseenkansallisuudeltaanvenäläisiä.[12] Neuvostoliitto liitti osan saamastaan alueesta heti sodan jälkeen perustamaansaKarjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan jaKoivisto–Vuoksi-linjan eteläpuolisen osan Leningradin alueeseen.
Jatkosodan alussaSuomen armeija eteni Neuvostoliittoon heinäkuussa 1941. Suomi otti haltuunsa Moskovan rauhassa menettämänsä alueet Karjalankannaksella. Armeija ylitti talvisotaa edeltäneen rajan siten, että mutkaista rajaa oikaistiin puolustuksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi. Suomalaiset pysähtyivätStalinin linjalle Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle, Karjalanlinnoitusalueelle syyskuun alussa taistelujen laantuessa enimmäkseenasemasodaksi.[13] Tällöinsuomalaisjoukot pidättäytyivät ylipäällikkö Mannerheimilta saamansa ehdottoman käskyn mukaisesti kaikilta sotatoimilta Leningradia vastaan.Kaupungin saarron osalta voidaan puhua vain saksalaispiirityksestä. Suomen armeijan puolustuksellinen toimintatapa suojasi omalta osaltaan Leningradin elämäntietä ja pelasti siten monia ihmishenkiä nälkiintyneessä kaupungissa. Saksalaiset houkuttelivat Mannerheimia useita kertoja ryhtymään aktiiviseen piiritykseen, mutta Mannerheim ja presidentti Risto Ryti kieltäytyivät yksimielisesti siitä. Suomen poliittinen- ja sotilaallinen johto osoitti käyvänsä omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan kuin Saksa. Suomella oli 8 divisioonaa jatkosodan etenemisvaiheessa Kannaksella ja olisi suhteellisen helposti voinut sulkea kaupungin ja Venäjän välisen yhteyden. Silti on syytä huomioida, että Leningradin Suomen puoleinen osa olikantalinnoitettu ja kaupunki muodosti linnoituksen, jonka valtaaminen ei välttämättä olisi sujunut kovin helposti.Suur-Suomen tavoitteet olivat väestöstä tyhjentyneessäItä-karjalassa ja Suomi ei halunnut ryhtyä koko maailmalle selittämään kaupungin hävittämistä.[14]
Taisteluissa kesällä 1944 suomalaiset joutuivat perääntymään Etelä- ja Länsi-Kannakselta. Lisäksi Suomi joutui vetäytymään Itä-KannakseltaMoskovan välirauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1944.
Jatkosodan jälkeen vuosina 1944–1946 Karjalankannas tuli kuulumaan kokonaisuudessaan Leningradin alueeseen ja sen ympäröimään nykyisen Pietarin kaupunkialueeseen. Lähes kaikki Suomelle kuuluneen kannaksen osansuomenkieliset paikannimet korvattiin 1940-luvun lopulla venäjänkielisillä ”neuvostolaisilla” uusnimillä, joilla ei ollut muutamaa tapausta lukuun ottamatta minkäänlaista historiallista taustaa. Paikannimistä, joita ei muutettu, mainittakoonViipuri (kaupungin venäjänkielinen vastine Выборг,Vyborg säilyi) sekä ainakinrautatieasemat taiseisakkeet Хаколахти,Hakolahti; Ханнила,Hannila; Инкиля,Inkilä; Яппиля,Jäppilä; Каннельярви,Kanneljärvi; Кархусуо,Karhu(n)suo; Куолемаярви,Kuolemajärvi; Лейпясуо,Leipäsuo; Лениярви,Lenijärvi; Местерьярви,Mesterjärvi; Мюллюпельто,Myllypelto; Ояярви,Ojajärvi; Петяярви,Petäjärvi ja Таммисуо,Tammisuo.
Karjalankannaksen nykyisessä pohjoisosassa sijaitsevatKäkisalmen piiri jaViipurin piiri sekä eteläosassa puolestaanSeuloskoin piiri ja noin puolet Pietarin liittokaupungista (Nevan pohjoispuoliset alueet).
Karjalankannas taantui Neuvostoliiton alaisuudessa ja itsenäisen Venäjän alkuvuosina taloudellisesti.[15]
Ylempänä oikealla olevassa kartassa on eräitä Karjalankannaksen paikkakuntia ja muita kohteita. Kartassa on käytetty vanhaa suomenkielistä nimistöä.
Osittain Karjalankannaksella sijainneet (maalais)kunnat
