| Karenit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
Merkittävät asuinalueet
| |||||||
| Kielet | karenilaiset kielet | ||||||
| Uskonnot | animismi,buddhalaisuus,kristinusko | ||||||
| Infobox OK | |||||||
Karenit ovatThaimaan jaBurman rajamailla asustavakansa.[1] Burmassa kareneja on arviolta yli 3 miljoonaa, vaikkakin viimeisin väestönlaskenta on tehty vuonna 1931. Suuri osa Burman kareneista asuuKarenin osavaltiossa alueilla, mutta heitä elää myös muissa maan osavaltioista.[2]. Thaimaassa kareneja asuu noin puoli miljoonaa, ja he ovat maan suurin vuoristokansa.[3] Karen on itsessään yläkäsite useille eri ryhmille, joita ovat esimerkiksipwot,sgawit jakayanit
Karenian varhainen historia on huonosti tunnettu ja esimerkiksi heidän muuttoliikkeistään on useita eri teorioita. Joka tapauksessa heidän esi-isänsä tulivat todennäköisesti pohjoisesta muuttaen ehkäpä Keski-Aasian ylängöltä etelään ja lopulta Kiinan puolelta Kaakkois-Aasian puolelle. 700-luvulta säilyneissä historiallisissa lähteissä mainitaancacrawit, jotka on yhdistetty karenian sgaawien alaryhmään. 1200-luvulta säilyneessä lähteessä käytetään puolestaan termiäKaryan, joka saattaa viitata kareneihin. 1600-luvun thailähteissä puhutaankariangeista, mutta heidän taustansa on epäselvä. 1700-luvulta eteenpäin heistä alkoivat kirjoittaa länsimaiset lähetyssaarnaajat. Karenit olivatshanien,burmalaisten jamonien alaisuudessa. 1700-luvun loppupuolella karenit myös perustivat omia itsenäisiä alueitaan. Punaisten karenien eli kayahien perustamat kolme ruhtinaskuntaa säilyivät 1800-luvun alulta brittivallan aikaan saakka Burmassa.[2]
Kareninationalismi alkoi muodostua liikkeenä 1900-luvun alussa ja sen syntymiseen vaikuttivat paljolti kristityt lähetyssaarnaajat. Koulujen ja lukutaidon kautta kareneja nousi merkittäviin asemiin brittien siirtomaahallinnossa. Vuonna 1928 karenijohtajaSir San C. Po esitti vaatimuksia karenian autonomisesta alueesta.Toisen maailmansodan sytyttyä karenit säilyivät kuitenkin uskollisina brittien siirtomaavallalle näiden taistellessajapanilaisia vastaan Burmassa.[2] Brittihallinnon aikana heillä oli ollut oma pataljoona Burman armeijassa:[4] 1940 heitä oli miesvahvuudesta 22 %, kun burmalaisia oli vain 12 %.[5] Burmalaisten, joiden kansallisia pyrkimyksiä Japani tuki, ja karenien välille syntyikin näin välirikko. Sodan jälkeen britit alkoivat valmistella Burman itsenäisyyttä jaKaren National Union eliKNU ajoi jälleen kareneille autonomiaa.[2] Burman itsenäistyttyä vuonna 1948 he saivat omat edustajansa hallitukseen[6].Karenin osavaltio perustettiin vuonna 1952 pääkaupunkinaan Pa-an. Vuoden 1964 rauhanneuvottelujen myötä pääkaupungin nimi vaihdettiin perinteisempään muotoonKawthoolei. KNU on kuitenkin käynyt sittemmin sissisotaa hallintoa vastaan vuodesta 1949 lähtien. Yhteenottojen myötä monet ovat siirtyneet pakolaisiksi ThaimaanMae Hon Sonin provinssin puolelle.[2]
Karenit ovat perinteisesti harjoittaneetkaskiviljelyä. Tärkeimpiin viljeltyihin kasveihin lukeutuuriisi. Sen lisäksi kasvatetaan esimerkiksiteetä,puuvillaa,tupakkaa ja pippureita. Maanviljelyn ohella harjoitetaan edelleen metsästystä, keräilyä ja kalastusta. Kotieläiminä pidetäänvesipuhveleita, sikoja, kanoja ja koiria. Karenit tunnetaan myösnorsujen pyynnistä. Suuri osa kesytettyjen norsujen käsittelijöistä Thaimaassa ja Burmassa onkin kareneja.[2]
Karenit olivat alkuaananimisteja, joiden mytologiassa oli kertomus uudesta valkoisesta jumalasta:[7] tätä kertomusta amerikkalaisetbaptistit käyttivät tehokkaasti hyväkseen ja luotuaan kieleen aakkoset he käänsivät Raamatun kareniksi.[6] Kristityt lähetyssaarnaajat vaikuttivat etenkin Burman puolella. Virallisia tarkkoja lukuja uskontojen harjoittajien määristä ei kuitenkaan ole. Suuri osa Burman puolella olevista sgaweista onbaptisteja ja suuri osa kayaheistakatolilaisia. Thaimaan puolella suurin osa on sen sijaanbuddhalaisia jaanimisteja, kristittyjä on vähemmistö.[2]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaKarenitWikimedia Commonsissa
