 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Puoluepolitiikka |
|---|
Puoluejohtaja |
Kansanrintama (ransk.front populaire) on poliittinen yhteistyömuodostelma, jossakommunistit liittoutuivatsosiaalidemokraattien jakeskiryhmien, muun muassaliberaalien, kanssa vastustaakseen 1930-luvulla voimistunuttafasismia jakansallissosialismia.Toisen maailmansodan jälkeen kansanrintamaa on käytetty yleisnimityksenä kokovasemmiston yhdessä keskustan kanssa muodostamalle hallitukselle.
Ensimmäinen kansanrintama syntyiRanskassa 1934 jälkeen vasemmiston ja keskustan muodostaessa liittouman, joka voitti vaalit 1936.[1] Kansanrintaman mahdollisti toisaalta keskustalaisten puolueiden jademokraattisen työväenliikkeen kokema uhka fasismin taholta ja toisaalta kommunistien muuttuminen yhteistyöhaluisiksi osittainNeuvostoliiton muuttuneen ulkopolitiikan vuoksi. Kommunistisen liikkeen puolelta Neuvostoliiton ulkopolitiikan tukemiseksiEuroopan maissa kansanrintamapolitiikkaa Neuvostoliitosta koordinoiKomintern. 1930-luvun laman aiheuttama oikeistoradikalismin nousu sai aikaan kansanrintamaa vastaavia muodostelmia myös muissa maissa.
Kominternin kuudennessa kongressissa 1928 kannatettiin vielä kompromissitonta vallankumousta. VieläAdolf Hitlerin tultua valtaanSaksassa 1933 uusiJosif Stalin neuvostoliittolais-saksalaisenhyökkäämättömyyssopimuksen uskoen, ettei kansallissosialistien valta Saksassa pysyisi.
Vuonna 1934 oli jo osoittautunut, että kansallissosialistinen valta jää Saksaan pysyvästi, minkä vuoksi Neuvostoliitto ryhtyi etsimään tukea muun muassa Ranskasta ilmavoimien avuksi pelätenjapanilaisten uhkaavan NeuvostoliitonItä-AasiaaMantšuriasta.
Saksan muututtua Neuvostoliitolle ja kommunismille vähitellen uhaksi oli Kominternin muutettava politiikkansa läntisille demokratioille myönteiseksi.
RanskassaCroix de feu -puolueen kannatuksen kasvu saikommunistit ja sosiaalidemokraatit 14. heinäkuuta 1935 yhteistyöhön. Marraskuussa 1935Léon Blumin johdolla hän,Edouard Daladier,Maurice Thorez,Édouard Herriot,Daniel Mayer ja muut muodostivat kommunisti-, sosialisti- jaradikaalipuoluetta sitovan kansanrintaman.
Toukokuussa 1936 kansanrintama voitti kansalliskokouksessa 40 lisäpaikkaa, yhteensä 376 paikkaa vaalikannatuksen noustessa 54 prosentista 57 prosenttiin. Sosiaalidemokraattien Léon Blumista tuli pääministeri 5. kesäkuuta 1936.
Matigon sopimuksilla Ranskaan tuli 7. kesäkuuta 1936 työehtosopimusjärjestelmä. Kahden viikon vuosiloma vahvistettiin. Lakot ja palkankorotukset johtivat inflaatioon ja Ranskan frangi jouduttiin lopulta devalvoimaan. 40 tunnin työviikko vahvistettiin, Ranskan keskuspankki kansallistettiin samoin kuin myös puolustusvälineteollisuutta.
Saksan miehitettyä Reininmaan 7. maaliskuuta 1936Versailles’n rauhansopimuksen jaLocarnon sopimuksen vastaisesti ja Ranskan epäonnistuttua sen estämisessäBelgia irtautui Ranskan kanssa solmimastaan puolustussopimuksesta ja julistautui puolueettomaksi.
18. heinäkuuta 1936Espanjan sisällissota alkoi ja Ranskan kansanrintamalle oli luonnollista tukea kansanrintamahallituksen johtamaa Espanjan tasavaltaa kapinan aloittaneita sekä kansallissosialistisen Saksan ja fasistisenItalian tukemia kansallisia vastaan.
Espanjan tasavaltalainen pääministeri José Giral pyysi Ranskalta apuaEmilio Molan,Francisco Francon jaJosé Sanjurjon johtaman kapinan kukistamiseen. Blum lupasi lähettää tueksi tykistöä ja ilmavoimia.
Ison-BritannianStanley Baldwin jaAnthony Eden vastustivat Espanjan tasavaltalaisen tukemista, samoin myös Ranskassa radikaalipuolueen edustajat Blumin hallituksessa. Näkyvä tuki Espanjan tasavallalle olisi johtanut hallituksen hajoamiseen radikaalien vetäessä tukensa pois kansanrintamalta. Ranska sitoutuiKansainliiton jäsenten piiristä koottuun Puuttumattomuuskomiteaan toivoen sen rajoittavan myös Italian ja Saksan toimia Espanjan tasavallan kaatamiseksi kapinallisia tukemalla.
Kommunistit protestoivat Blumin politiikkaa vastaan. Blumin hallitus joutui eroamaan 22. kesäkuuta 1937. Oppositiossa Blum kannatti edelleen puuttumattomuuspolitiikkaa. Tultuaan uudelleen pääministeriksi 13. maaliskuuta 1938 Blum kannattikin tukea Espanjan tasavallalle. Tätä vastustivat kuitenkin lehdistö sekä oikeisto- ja keskustapoliitikotPhilippe Pétain jaMaurice Gamelin. Blumin II hallitus joutui eroamaan jo 10. huhtikuuta 1938. Uudeksi pääministeriksi tuliÉdouard Daladier.
Suomessa kansanrintamaksi voidaan kutsua kansainvälisen esimerkin mukaisestiSDP:n, Maalaisliiton (sittemmin Keskustapuolueen jaSuomen Keskustan) sekäSKP-SKDL:n pohjalle muodostunutta hallitusyhteistyötä toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa ovat hallinneet näin määritellyt kansanrintamahallitukset vuosina 1944–1948, 1966–1970, 1970–1971, 1975–1976 ja 1977–1982.
Suomessa yleisesti on käytetty SDP:n ja Maalaisliiton/Keskustan muodostamista hallituksista nimitystä punamulta, joka koetaan neutraaliksi nimitykseksi.Rinteen hallitusta, jonka muodostivat SDP, Keskusta,Vihreät,Vasemmistoliitto jaRKP, jotkut ovat kutsuneet kansanrintamaksi.[2] Hallituksen piirissä sitä kutsuttiin uudeksipunamullaksi. Samalla hallituspohjalla ja -ohjelmalla jatkoiMarinin hallitus.
Kansanrintamahallitukset Suomessa:
Yksi kuuluisimmista toisen maailmansodan jälkeisistä kansanrintamista oliChilen presidentiksiSalvador Allenden valinnut kansanrintama 1973. Kansanrintamakausi päättyi presidentin murhaan presidentinpalatsissa Chilen ilmavoimien pommitettua Chilen hallituksen rakennuksia ja sitä seuranneeseenYhdysvaltain tukemaan kenraaliAugusto Pinochetin johtaman oikeiston vallankaappaukseen 11. syyskuuta 1973.