Hakusana ”kansallissosialisti” ohjaa tänne.Kansallissosialisti oli myös Suomessa jatkosodan aikana ilmestynyt lehti.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. Tarkennus:laajat osuudet lähteettömiä
NatsijohtajaRudolf Hessin mukaan kansallissosialismi ei ole mitään muuta kuin sovellettuabiologiaa.[1][2][3][4] HistorioitsijaLucy Dawidowiczin mukaan juutalaisten hävittäminen oli kansallissosialismin keskeinen osa ja sen johtajan Adolf Hitlerin pääasiallinen tavoite.[5]
Kansallissosialismin on monissa suhteissa katsottu muistuttaneenfasismia ja se luetaan yhdeksi fasismin muodoksi. Vaikka ideologian nimessä esiintyy sanasosialismi, sen sosialistisuus on laajasti kyseenalaistettu. Kansallissosialisteja kutsuttiin yleisesti myös hitleriläisiksi, ja kunNeuvostoliitto pyrki omimaan sosialismin oikean tulkinnan, heitä kutsuttiin myös saksalais-fasistisiksi. Sosialistisen talousmallin, jossa ei olisi ollut yksityisomaisuutta, sijasta kansallissosialismi kannattikorporativismia.
Vasemmistolaisia elementtejä ovat sääntelevä valtiovalta, työnarvon antikapitalistinen korostus ja pyrkimys rajoittaaplutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Suunnitelmatalouden suuntaan Saksan kansallissosialismissa viittasivatnelivuotissuunnitelma, samoin kuin se, että vuodesta 1934 alkaen Saksa yritti saadavaihtotaseensa tasapainoon kiintiöimällä maahantuonnin ja suosimalla niitä maita, jotka vastavuoroisesti ostivat Saksasta. He käyttivät siihen tavaroiden vaihtokauppaa, jolloin rahan käyttäminen kaupankäynnissä syrjäytettiin. Filosofisesti työnarvoa korosti kansallissosialismissakeynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen, kuten maanrakennustöihin.
Saksalainen kansallissosialismi ilmensi myös antikirkollisuutta erityisestikatolisen kirkon ja lopulta myös kokokristinuskon vastustamisessa, koska erityisesti roomalaiskatolisen kirkonetiikka asetti rajoituksia valtiovallan käyttömahdollisuudelle epäsuosittuja väestöryhmiä vastaan.Protestanttisia kirkkoja kontrolloimaan luotiinSaksalais-kristillinen kirkko.
Kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuului kielteinen suhtautuminenmarxilaisuuteen, jonkinasteinenmarkkinatalous, yksityisomistus,nationalismi ja konservatiivisten arvojen arvostaminen. Saksanammattiliitot kiellettiin toukokuussa 1933.[7][8]
Käytännössä NSDAP:n äänestäjäkunta oli tyypillisesti keskiluokkaa ja vanhojen oikeistopuolueiden entisiä äänestäjiä.Saksalaiskansallinen kansanpuolue romahti natsismin nousun myötä, samoin kävi monille pienemmille keskiluokan puolueille.[9] Selkeä esimerkki natseja tukeneesta suurkapitalistista oli tehtailijaEmil Kirdorf, jonka haaveena oli omistavan luokan ja valtion yhteiskomento työläisten kontrolloimiseksi.
Hitler totesi 1930 yksiselitteisestiOtto Strasserille: ”Kapitalistit ovat saavuttaneet asemansa kyvykkyydellään, ja tämän valinnan perusteella, joka osoittaa että he ovat ylempää rotua, heillä on oikeus johtaa.”[10]
Saksalainen kansallissosialismi korosti sosialistisia piirteitään ja sosiaalisen vallankumouksen luonnettaanpitkien puukkojen yöhön saakka, jolloinWehrmachtin salliessa jaSS:n tuella murhattiin muun muassaSA:n johto, jossa oli ajatuksia siitä, että SA:sta tulisi Saksan valtakunnan armeija. SA:n johdossa oli myös vasemmistokansallissosialisteja, joilla oli sosialistisia ajatuksia. Käytännössä Saksa kääntyi tielle, jossa suurteollisuuteen tukeutuen maata varusteltiin valmiiksiRanskan ja Neuvostoliiton vastaiseen sotaan ja jossa kansallinen yksityinen suuromistus tuki kansallissosialistista valtiota ja sen puoluetta samoin kuin armeija.
Mein Kampfin ranskankielinen käännös vuodelta 1934.
Kansallissosialismin ideologia pohjautui esimerkiksiGeorges Sorelin,Arthur de Gobineaun,Houston Stewart Chamberlainin,Herbert Spencerin,Friedrich Nietzschen,Heinrich von Treitschken,Henri Bergsonin jaAlfred Rosenbergin ajatuksiin. Kuitenkin esimerkiksi Nietzschen ja kansallissosialismin välinen yhteys on monimutkainen. Toiset katsovat kansallissosialistisen aatemaailman saaneen vaikutteita Nietzschen ajatuksista, toiset katsovat kansallissosialistien vain käyttäneen Nietzchen kirjoituksia ja käsitteitä ja antaneen niille haluamansa merkityksen propagandatarkoituksessa, mikä onnistui erityisesti Nietzschen ajatusten yleisestä vaikeaselkoisuudesta.
Kansallissosialismin aatteesta kertoo lähinnäAdolf Hitlerin kirjaTaisteluni. Hitler kirjoittaa siinä kehittäneensä poliittiset oppinsa tarkkaillessaanItävalta-Unkarin keisarikunnan käytäntöjä. Syntyperäisenä itävaltalaisena Hitler oli tarkkaillut hallinnon politiikkaa ja havainnut, että kielellinen ja kansallinen hajanaisuus hajotti keisarikuntaa. Lisäksi hän näki demokratian haitallisena, koska se antoi valtaa hallinnolle vihamielisten vähemmistöjen käsiin.
Puolueen alkuperäiseen ohjelmaan, jota Hitler oli yhtenä kolmesta laatimassa, kirjattiin lähes kaikki mahdolliset ja ristiriitaisetkin vaatimukset, kuten lisää elintilaa, uhrauksia valtiolle, kansalaisuutta vain saksalaisille ja maahanmuuton lopettamista ja toisaalta korkojen ja pääomatulojen lakkauttamista ”kuolemanrangaistuksen uhalla”, maan, suurmyymälöiden ja trustien sosialisoimista, sosiaalietujen suurta kasvattamista ja vahvaa valtiota. Ohjelmaa ei todellisuudessa pyrittykään toteuttamaan Hitlerin päästyä puolueensa diktaattoriksi, vaikka se julistettiin myöhemmin ”muuttumattomaksi”.
Kansallissosialismissa valtion ajatellaan muodostavan "elävän kansanyhteisön", josta on käytetty sanaakansankokonaisuus. Saksaksi tämä kansankokonaisuus onVolksgemeinschaft, ja sillä on rodullisia vihollisia.[11][12][13]
Yleinen selitys kansallissosialismin suosiolle on se, että se yhdisti eri aatteistapopulistisia piirteitä, vieläpä otollisena ajankohtana Saksan kärsiessäVersaillesin rauhanehtojen tuomasta köyhyydestä ja nöyryytyksestä ja keskiluokan menetettyä varallisuutensaWeimarin aikaisen hyperinflaation aikana.
Maailmalle tutuksi tulleen ”hitleriläisen” kansallissosialismin lisäksi alussa suosiota nauttiGregor jaOtto Strasserin johtama vasemmistosiipi, jonka aatesuuntausta on kutsuttustrasserismiksi. NSDAP:n valtaannousun yhteydessä strasserismin johtajat kuitenkin syrjäytettiin puolueesta.
On kiistelty paljon kansallissosialismin ja natsi-Saksan sosialistisuudesta ilman yksimielisyyttä.lähde?
Puolueen 25-kohtaisessapuolueohjelmassa esitettiin kymmenen sosialismille ominaista vaatimusta, kuten ”tulot muusta kuin työstä on lakkautettava”, ”kaikki yritykset onkansallistettava”, ”sotavoitot konfiskoidaan”, ”suurten yritysten voitot jaetaan”, ”laajennetaan eläkkeitä”, ”maareformi”).[14] Hitler julisti: ”Me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia”,[15] mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa olemarxilaista sosialismia, jota hän vastusti. Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.
Hitlerin mukaan sosialismiin ei kuulunut yksityisomistuksen vastustaminen. Hänen mielestään marxilaisuudessa sosialismi oli määritelty väärin ja koko termi oli ”varastettu” virheelliseen käyttöön. Hän sanoi, että kansallissosialistisen puolueen nimikin olisi voinut olla Liberaalinen puolue.[16]
Kansallissosialismin kapitalismin vastaista aspektia voimakkaammin korostaneetstrasseristit – joilla oli kannatusta erityisestiSA-järjestössä – olivat tyytymättömiä NSDAP:n valtaannousua seuraanneeseen politiikkaan ja vaativat "toista vallankumousta". Heidät kuitenkin hävitettiin puolueestapitkien puukkojen yön verilöylyssä vuonna 1934.[17]
Valtiojohtoisen politiikan seurauksena työllisyys parani mutta reaalipalkat laskivat 25 % vuosina 1933–1938.[18]
Joka tapauksessa on selvää,kenen mukaan? että historiallisessa kontekstissa "kansallis"mielisyyttä Saksan kansallissosialismissa edusti oman kansan oletettu paremmuus verrattuna muihin kansoihin. "Sosialismia" saattoi edustaa se, että valtio hankki koulutuksen nuorisolleen, sotilaallisen tai muun. Mutta oman maan suurkapitalistien omaisuuden yksityisyyden kyseenalaistaminen ei vastaa kuvaa sosialismista yleisesti.lähde?
Käsitteen kansallissosialismi nostivat jo 1800-luvun lopulla esiin papitFriedrich Naumann ja G. Göhre, jotka perustivat ”Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen”. Hieman myöhemmin nimi muutettiin ”Kansallis-Sosiaaliseksi Puolueeksi”. Göhre ehdotti jo tuolloin järjestölle nimeksi ”Kansallisen Sosialismin Yhdistystä” ja Naumannin tavoitteena oli todistaa, että ”nationalismi ja sosialismi voidaan sulauttaa yhdeksi poliittiseksi liikkeeksi”lähde?.
Vuonna 1891 perustettu ”Suursaksalainen liitto” (Alldeutscher Verband, ADV) ja sen johtajanHeinrich Classin kirjoitukset pohjustivat myös osaltaan hitleriläistä kansallissosialismia.
Itävalta-Unkarin alueella perustettiin ADV:n tukemana 1903 ”Itävaltalainen työväenpuolue”, jonka ideologiRudolf Jung nosti esiin käsitteen ”kansallissosialismi”. Jung ja Itävallan kansallissosialistit toimivat sittemmin Hitlerin NSDAP:n innoittajina. Ilmeisesti tähän viitaten kansallissosialismin pääideologiAlfred Rosenberg kirjoitti myöhemmin: ”Kansallissosialismin nimi – – on peräisinSudeetti-Saksan alueelta.”
Varhaiset kansallissosialistiset järjestöt olivatkonservatiivisia tai nationalistisia, mutta ne omaksuivat sosialistisia tunnuksia ja tavoitteita.Luokkataistelun jamarxilaisuuden sijasta ne kuitenkin julistivatOtto Glagaun muotoilemaa teoriaa ”riistävän” (= juutalainen, kansainvälinen) ja ”tuottavan” (= saksalainen; kansallinen) pääoman ristiriidasta.
Kansallissosialismin aatesisältö, jota Hitler muotoili osittain teoksessaTaisteluni, on jäänyt epämääräiseksi, vaikka sitä on tutkittu paljon.[25] Sen sisältöä ei ideologiana määritelty tarkoin.[26][27] Sen keskeisintä sisältöä olivat kuitenkin eri ihmisryhmien välinen epätasa-arvo, johtajan (saks.Führerprinzip, johtajaperiaate) seuraaminen ja ekspansionistinen nationalismi. Se käytti ideologiassaan hyväksiArthur de Gobineaun rotuoppeja,Heinrich von Treitschken nationalismia jaFriedrich Nietzschen sankarikulttia. Natsit glorifioivat kuria ja voimaa ja hylkäsivät demokratian rappeutuneena järjestelmänä, joka suojeli heikkoja ja keskinkertaisia.[26] Sillä oli monia yhteisiä piirteitä italialaisenfasismin kanssa, kutenkorporativismin, kollektivismin javaltiokeskeisyyden. Kansallissosialismi korosti johtajan merkitystäarjalaisen kansan johtajana ja sen vihollisten tuhoamisessa. Natsit syyttivät juutalaisia ”herrarodun” vastaisesta toiminnasta ja pitivät marxismia, kansainvälisiä finanssilaitoksia javapaamuurareita juutalaisina maailmanvallan välineinä. Natsi-ideologiAlfred Rosenbergin mukaan myös kristinusko oli juutalainen luomus. Juutalaisia syytettiin erityisesti Saksan pettämisestäensimmäisessä maailmansodassa ja nöyryyttämisestä sodan päättäneessäVersaillesin rauhansopimuksessa.[26]
Kansallissosialismin aatteelle on myös keskeistärotu, jonka suurin saavutus onnationalistisen ajatusmallin mukaan yhtenäinen valtio. Saksan tapauksessa ylivertainen "arjalainen herrarotu"[28] on luotu muodostamaan Saksan valtiossa kulttuurisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti väkevin kansakunta ja valtio, jonka kohtalona on hallita alempia rotuja. Vahvojen rotujen vastakohtina olivat heikot valtiot ja kulttuurit, joita riitely, etninen ja kielellinen hajaannus jaali-ihmiset heikensivät. Kolmannen pykälän muodostivat kotimaattomat ihmiset eli loisrodut (esimerkiksijuutalaiset,romanit japuolalaiset), jotka poistamalla herrarotu vahvistuisi.lähde?
Herrarotu-aatteella perusteltiin myös vaatimus elintilasta, jokatoisessa maailmansodassa toteutui konkreettisena sotaretkenä.lähde? Alempien rotujen kohtalona tuli olla sotilaallisesti heikompia ja siten herrarodun laajenemisetujen edessä väistyviä. Näkökulmassa on selvä viite 1900-luvun alkuvuosikymmenten muodikkaaseensosiaalidarvinistiseen teoriaan.lähde?
Uskonnot, jotka hyväksyivät nämä ”elämän julmat tosiasiat” olivat hyviä uskontoja.[29] Tämä viittaa kansallissosialismin pyrkimykseen luoda uusi uskonto muinaisten skandinaavisten uskomusten mytologiselle pohjalle.lähde?
Tullessaan valtaan kansallissosialistit olivat osin luopuneet puolueohjelman tavoitteistaan sosialisoida tuotantovälineitä, ja sosialisointi rajoittui lähinnä vainottujen ryhmien ja valloitettujen alueiden omaisuuteen. Osittainen suunnitelmatalous ”nelivuotissuunnitelma” toteutettiinkin ilmande jure sosialisointia: nähtiin tehokkaammaksi antaa osaavien suuromistajien hoitaa yrityksiään jatkossakin, mutta valtion komentojen mukaan, valtion takavarikoidessa yritysten tuotot itselleen. Tässä mielessä kansallissosialismi eroaa valtion suoraan omistukseen pyrkivistä kommunisteista mutta muistuttaa sosialidemokratiaa, jossa verotuksella ja sääntelyllä ohjataan muodollisesti yksityisen tuotannollisen omaisuuden tuottoa ja käyttötarkoituksia.
1930-luvun puolivälissä Saksassa toteutettiin talouden yksityistämisohjelma, jossa valtion omaisuutta myytiin yksityiselle sektorille. Tämä oli päinvastaista politiikkaa kuin yleensä länsimaissa siihen aikaan.[30] Sanaprivatization (suom.yksityistäminen) tuli englannin kieleen Saksan 1930-luvun talouspolitiikkaa käsittelevissä teksteissä.[30][31]
Kansallisella tasolla kansallissosialistien tärkeimmät tavoitteet taloudessa olivat työttömyyden jahyperinflaation poistaminen ja keski- ja alaluokkien käytössä olevien kulutushyödykkeiden tuotannon laajentaminen.
Nämä olivat keskeisiä poliittisen suosion lisäämiseen pyrkiviä tavoitteita ja vastasivat omalta osaltaanWeimarin tasavallan puutteisiin. Kansallissosialistinen puolue oli toimissaan tuloksekas ja talous kasvoikin huippuvauhtia vuosina 1933–1936 (keskimäärin 9,5prosenttia vuodessa, teollisuuden kasvaessa 17,2 prosenttia).
Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan tämä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kansallissosialistien ansiota, vaan heidän mukaansa talouskasvun itse asiassa aiheuttivat Weimarin tasavallan loppuaikojen talouspoliittiset ratkaisut. Vaikka hyperinflaation päättyminen usein luetaan kansallissosialistien menestyksien joukkoon, sen päättyminen sijoittuu kuitenkin valtaannousua edeltäneisiin vuosiin.
Talouden laajeneminen nosti Saksan syvästä lamasta ja täystyöllisyyteen alle neljässä vuodessa. Julkinen ja yksityinen kulutus kasvoivat nopeasti. Tämän kasvun ollessa kulutuksellista eikä tuotannollista (sotakoneiston laajentaminen, työhankkeet ja niin edelleen), inflaatio nosti jälleen päätään, ei kuitenkaan samoihin lukuihin kuin Weimarin tasavallan aikaan.
Saksan talouden elvyttäminen julkisia menoja lisäämällä oli keynesiläistä talouspolitiikkaa, minkäJohn Maynard Keynes itse myönsi, pääteoksensaGeneral Theoryn saksankielisen laitoksen esipuheessa 1930-luvulla, suosittelemalla kansallissosialisteille talouden kokonaiskysynnän elvytystä. Monet taloustieteilijät ovat kuitenkin sanoneet, että tämä keynesiläinen, kysynnänelvytykseen perustuva kansallissosialistien talousmalli ei olisi kyennyt pysymään pystyssä ilman sotaa. Julkisen kysynnän vahvistaminen perustui myös varustelulle, josta ei saa tuottoja ilman taloudellisesti kannattavaa valloitussotaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Saksan talouden tämä suuntaus herätti epäilyksiä. Suuntauksen yksi suurimmista vastustajista oliWinston Churchill, joka uskoi Saksan valmistautuvan sotaan ja vaati vastaavia toimia myös Britannialta.
Kansainvälisen talouden kannalta voidaan nähdä, ettei kansallissosialistisen puolueen tavoitteena ollut niinkään yhdentää kolmatta valtakuntaa kansainväliseen talousjärjestelmään kaupan välityksellä, vaan pyrkiä omavaraisuuteen ja valloittaa voimavarat valtion haltuun asein. Omavaraisuuteen pyrkimisen syynä oli myös valmistautuminen tulevaan sotaan. Yleensäkin epäluuloa kansainvälistä kauppaa kohtaan lisäsi varmuus juutalaisen pankkiirisalaliiton hallussa olevista maailmanmarkkinoista, joka ajatuksena sopi hyvin juutalaisvastaiseen propagandaan. Taustalla oli ajatus siitä, ettäYhdistynyt kuningaskunta jaYhdysvallat kykenevät hallitsemaan maita myöntämillään lainoilla ja niistä maksettavilla koroilla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen niin kuin toisenkin maailmansodan jälkeen Yhdysvalloista tuli suuri luotottaja Euroopalle, Neuvostoliittoa sekä sen liittolaisia lukuun ottamatta.
Taloudellisesti fasismin ja kansallissosialismin välillä on selkeät siteet, koska kumpaankin kuuluu valtion hallinnassa oleva sijoitusmaailma, rahamarkkinat, teollisuus ja maanviljely. Kummassakin talousmallissa on kuitenkin myös yksityisiä yrityksiä ja osittain markkinatalouteen perustuva hinnanmääräytyminen. Saksan pörssit jatkoivat toimintaansa natsivallan aikana normaalisti, ja pörssikurssit olivat ensimmäisten sotavuosien aikana niin vahvassa nousussa, että Saksassa keskusteltiin jopa enimmäiskurssien määräämisestä osakkeiden arvolle liiallisen nousun hillitsemiseksi.[32] Italian fasismi oli kuitenkin selvemminkorporativistinen, jossa työnantajat ja työntekijät sopivat asiat valtion tiukassa kontrollissa, mutta silti erillisinä toimijoina. Konfliktit, kuten lakot olivat kuitenkin estettyjä.
Kansallissosialismin ihanteelliseen perhemalliin kuului selkeästi rooleihin jaettu perhe. Kulttuurielämä ja taide korostivat voimakkaasti miehen miehekkyyttä, kun taas naisen osa kansallissosialistisessa Saksassa oli pitää huolta kodista ja huolehtia lapsista. Saksassa kotiäitiyden korostaminen liittyi myös korkeaan työttömyyteen toista maailmansotaa edeltävänä aikana – palauttamalla työssä käyvät naiset takaisin huolehtimaan kodista vapautettiin työpaikkoja miehille ja vähennettiin siten työttömyyttä.
Avioliitossa korostettiin erityisesti rotupuhtauden ja perinnöllisen terveyden vaalimista.
Naisen yhteiskunnallinen asema oli syrjäänvetäytyvä ja poissa julkisuudesta. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen merkkihenkilöihin kuuluikin vain vähän naisia. Yhteiskunnassa saatettiin suhtautua naisiin ja heidän saavutuksiinsa väheksyvästi, kutenOlavi Paavolainenkin silminnäkijänä havainnoi.
Kansanterveystyö oli merkittävässä asemassa natsi-ideologiassa. Toimintamuotoja olivat tupakoinnin vastustamiskampanjat, asbestirajoitukset, työturvallisuus- ja turvallisuussäännökset..[33]
Kolmannen valtakunnan eläinsuojelulait kuuluivat aikansa edistyksellisimpiin.[34] Sota-ajan olot haittasivat lakien toimeenpanoa, mutta eläinsuojelutyö oli Saksassa laajaa ja järjestäytynyttä. Eläinlääkärien ammattikunnan keskuudessa kansallissosialismin kannatus oli varsin korkeaa. Juutalaisvastaisessa propagandassa hyödynnettiin usein teemaa juutalaisista eläinrääkkääjinä. Eläin- ja luonnonrakkaus olivat natsi-ihanteiden mukaan perisaksalaisia hyveitä, mutta käytäntö saattoi olla toisenlainen: esimerkiksiHitler-Jugend-kasvatukseen kuuluivat usein ”karaisevat” teurastus- ja eläinrääkkäysharjoitukset.[34]
Hitler antoi ymmärtää olevansakasvissyöjä, mitä esimerkkiä jotkut hänen kannattajansa seurasivat. Suomessa näin tekiTeo Snellman.
Puolueen kannattajia ja jäseniä nimitetään natseiksi.[35] Erityisesti Etelä-Saksassa kansallissosialistien vastustajat suosivat sanaa, koska lempinimeen Nazi (nimestäIgnatz) liittyivät mielleyhtymäthölmö,kömpelö taijälkeenjäänyt. NSDAP pyrki ottamaan sanan käyttöönsä, mutta myöhemmin puolueen on sanottu välttäneen sen käyttöä. Natsi-sanaa levittivät Saksastapakolaisiksi ulkomaille 1930-luvulla lähteneet.Englannin kielessä sanaanazi ei käytetty 1923–1930, vaan sanapariaNational Socialists.[35] Oletetaan, ettäNeuvostoliitossa sanojennazi jakansallissosialismi käyttö kiellettiin 1932 siksi, että se ei pääsisi mitenkään pilaamaan sanaasosialismi. Neuvostokirjallisuus käytti sanaafasismi.[35]
Nykyajan natseista käytetään vastaavasti sanaauusnatsi.
Suomen Kansan Järjestö tarjosi jo vuonna 1934 Adolf HitlerinTaisteluni-teoksen käännösoikeuksia kustannusyhtiöOtavalle, mutta tämä kieltäytyi. Valtaosalle suomalaisista Hitler oli tuolloin vielä tuntematon pyrkyri, jonka ei uskottu pysyvän kauankaan vallassa. Toinen Suomen suurimmista kustannusyhtiöistä,WSOY, sai teoksen julkaisuoikeudetvälirauhan aikana kesällä 1940 sen jälkeen, kun saksalainen kustantamo oli hyväksynyt kääntäjäksiLauri Hirvensalon WSOY:n varmistettua tämän "arjalaisen" sukutaustan.Taisteluni-teoksen kahta osaa ja yhdistettyä laitosta myytiin vuosina 1941–1944 Suomen oloissa suuri määrä, 32 000 kappaletta, ja professoriV. A. Koskenniemi kirjoitti siitä ylistävän arvionUusi Suomi -lehteen. Kuitenkin vain harvat suomalaiset lukijat lienevät jaksaneet kahlata teoksen raskaan tekstin kokonaan läpi, eikä teos synnyttänyt Suomessa mitään kansallissosialistista liikehdintää.[36]
Varsinaisten kansallissosialististen liikkeiden ulkopuolella Suomen ilmapiirissä oli 1930-luvulla ja sota-aikana jonkin verran natsi-Saksaa myötäileviä ja ihannoivia äänenpainoja. Esimerkiksi poliisien ammattilehdissä käsiteltiin Saksan poliisiurheilua jaReinhard Heydrichin perustamaa ”kansalaisten raportointipalvelua” (Volksmeldedienst) kritiikittömästi jaGestapon tehokkuutta korostaen.[37][38]
Toisen maailmansodan jälkeisistä suomalaisista kansallissosialisteiksi julistautuneista henkilöistä tunnetuin lieneeTurussa jaNaantalissa vaikuttanutPekka Siitoin, joka johti ensinIsänmaallista Kansanrintamaa, joka sittemmin lakkautettiin ja jonka tilalle perustettiin rekisteröimätönKansallis-Demokraattinen Puolue. Siitoimen kansallissosialismi nojasi vahvasti 1930-luvun Saksan ihannointiin ja nostalgiaan, eikä se saavuttanut mainittavaa kannatusta edes muiden kansallissosialistien keskuudessa. MyösVäinö Kuisman aiemmin johtama Suomi - Isänmaa -puolue (nyk. Suomen Isänmaallinen Kansanliike, aiemmin tunnettu nimillä Arjalainen Germaaniveljeskunta, Isänmaallinen Oikeisto ja Suomi Nousee - Kansa Yhdistyy) sai vaikutteita kansallissosialismista, vaikka se määrittelikin ideologiansa nimikkeellä Kalevalainen nationalismi. Myöhemmin Suomessa on toiminut joitakin pieniä rekisteröimättömiä ryhmittymiä, joista osa on ollut ideologisesti kansallissosialismia lähellä, kuten Rautainen Kansallissosialismi, ja osa suoraan kansallissosialistista maailmankatsomusta julistavia, kutenSuomen Vastarintaliike.
Suomessa vaikuttaneet merkittävätoikeistoradikaalit liikkeet eivät olleet yleisesti ottaen niinkään kansallissosialistisia, vaan pikemminkin lähempänä fasismia. Tunnetuimmat suomalaiset oikeistoradikaalit liikkeet olivatSuomen Suojeluliitto,Lapuan liike jaIsänmaallinen Kansanliike (IKL). Näistä Lapuan liike ja sen parlamentaarinen seuraaja IKL halusivat tiukkaa valtiovaltaa ja vahvaa johtajuutta.
Seuraavassa on lueteltu lähinnä kansallissosialistisen puolueen alkuaikojen jäseniä ja puolueen ”sisäpiiriin” kuuluneita, ei esimerkiksiWehrmachtin kenraaleita. Syynä on se, että vaikka käytännössä puolueen jäsenyys oli kolmannessa valtakunnassa ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ei muiden yhteys puolueeseen ole kuitenkaan yhtä merkityksellinen.
Martin Bormann – Hitlerin yksityissihteeri, Puoluekanslian johtaja, Johtajan Sijainen Hessin jälkeen.
Hans Frank – ministeri, Saksan lakiakatemian päällikkö
↑Hoover, Calvin B. (March 1935). “The Paths of Economic Change: Contrasting Tendencies in the Modern World”,The American Economic Review, Vol. 25, No. 1, Supplement, Papers and Proceedings of the Forty-seventh Annual Meeting of the American Economic Association, pp.13–20.
↑Morgan, Philip (2003).Fascism in Europe, 1919–1945. Routledge, p.168.ISBN 0415169429.
↑abcNational Socialism, The Columbia Electronic Encyclopedia, Sixth Edition. Columbia University Press., 2003.
↑Answers.com 10 Jan. 2008," Nazi dogma, partly articulated by Hitler in Mein Kampf, [was] vague and mystical, it was not a system of well-defined principles but rather a glorification of prejudice and myth with elements of nihilism...The ruling “master race” itself was to be organized into an authoritarian pyramid, at the apex of which stood the infallible Führer.
↑abBel, Germà: Against the mainstream: Nazi privatization in 1930s Germany. The Economic History Review, 2010, 63. vsk, nro 1, s. 34–37. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.12.2016.Arkistoitu 21.12.2016. (englanniksi)
Martin Andersson: Hakkorset på vikingaseglet: Nazismens kopplingar till Svenskfinland 1932–48. Paipis: Martin Andersson, 2015. ISBN 978-952-93-5474-0(ruotsiksi)
Michael Burleigh: Kolmas valtakunta: Uusi historia. ((The third reich: A new history, 2000.) Suomentanut Seppo Hyrkäs) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28721-0
Jonathan Glover: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. ((Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman) Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X(englanniksi)
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous: Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana. Jyväskylä: Atena,, 2013. ISBN 978-951-796-933-8
Daniel Pick: Hitler, Hess and the Analysts: The Pursuit of the Nazi Mind. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-954168-3(englanniksi)
