Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin 10 miljoonaa neliökilometriä). Harvaan asutun maan väkiluku oli heinäkuussa 2023 noin 40,1 miljoonaa. Kanada on kaksikielinen maa: sen viralliset kielet ovatenglanti jaranska. Kanadan pääkaupunki onOttawa ja suurin kaupunkiToronto. Kanada onKansainyhteisön,Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jaNaton jäsen.
Paleointiaanit saapuivat Kanadaan noin 16 000 vuotta sitten, ja nykyisteninuitien edeltäjäThulen kulttuuri muodostui noin vuonna 1000.Viikingit asuttivat itärannikkoa hetkellisesti samoihin aikoihin, mutta Kanadan varsinaisesti löysiJohn Cabot taiJacques Cartier. Ranska alkoi asuttaa maata 1530-luvulla jaBritannia kiinnostui alueesta sen turkismaiden ansiosta.Hudson’s Bay Company hallitsi pitkään suurta osaa Kanadasta, ja Ranska menetti1763 Kanadan Britannialle. Kanada itsenäistyi1931 ja on sen jälkeen toiminut aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä, ja kuuluu muun muassaYK:n jaNaton perustajajäseniin.
Kanadan sisäpolitiikkaa on 1900-luvulla hiertänyt ranskankielisenQuebecin kysymys.Provinssi on pyrkinyt kahteen otteeseen eroamaan liittovaltiosta.
Palvelusektori on Kanadan talouden tärkein toimiala, mutta maa on myös merkittävä maataloustuotteiden tuottaja. Lisäksi maalla on merkittävät kaivannaisvarat. Ulkomaankauppa suuntautuu suurimmaksi osaksi Yhdysvaltoihin, ja maa kuuluu Yhdysvaltain ja Meksikon lisäksiPohjois-Amerikan vapaakauppa-alueeseen.
Kanada onmonikulttuurinen valtio, mutta maahan ovat vaikuttaneet erityisesti englantilainen, ranskalainen ja amerikkalainen kulttuuri.Yhdysvaltalaisen kulttuurin on pelätty syrjäyttävän oman kulttuurin, joten hallitus on rohkaissut mediaa tuomaan esiin kanadalaista kulttuuria. Populaarikulttuurin edustajista useimmat ovat tehneet uransa ulkomailla, ja esimerkiksi useimmat tunnetuimmista kanadalaisista näyttelijöistä yhdistetäänHollywoodiin. Kanadan suosituin urheilulaji onjääkiekko, joka onhaavipallon kanssa maan virallinen kansallisurheilulaji.
Kanadan nimen uskotaan tulleenirokeesien sanastakanata, joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseenJacques Cartierille, missäStadacona, nykyisenQuébecin kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanallaCanada Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikköDonnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartoissa alettiin käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä. Lopulta nimitys vahvistui käsittämään suurin piirtein nykyistä Kanadaa, kun Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaat yhdistettiin 1867 Kanadandominioksi.[9]
Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosanAlaskaa lukuun ottamatta ja on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtioVenäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmyyden takia viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän,Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestötiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.[10]
Maantieteellisesti Kanada voidaan jakaa kuuteen alueeseen:Kanadan kilpeen, sisämaan tasankoihin,Isojenjärvien–Saint Lawrencen alankoon,Appalakeihin,Kordillieereihin jaArktisiin saariin.[13] Kanadan kilpi on vanha peruskallioalue, joka muodostaa noin puolet Kanadan pinta-alasta. Alue on muinaista kulunutta vuoristoa, joka ympäröiHudsoninlahtea.[14] Kanadan kilven kaakkoispuolella on Isojenjärvien ja Saint Lawrence -joen alue, joka ulottuuOntarion eteläosistaQuebecin lounaisosiin. Quebecin itäpuolella kohoavat Appalakit. Kanadan kilvestä lounaaseen on Kanadaan ulottuvaSuurten tasankojen jatke. Länteen päin mentäessä maa kohoaa.[15] Tasankojen länsipuolella onkin useista vuoristoista muodostunut Kordillieerit.Kalliovuoret kohoavat tasankojen länsipuolella, jaYukonissa sijaitseva Kanadan korkein vuoriMount Logan (5 959 m) kuuluuSaint Eliasin vuoriin. Kanadan pohjoisosan muodostavat Arktiset saaret, jossa on monia suuria saaria.[16]
Peräti viidesosa Kanadan pinta-alasta on järviä tai kosteikoita. Suurimmat järvet ovat Yhdysvaltain rajalla olevat Isotjärvet,LuoteisterritorioidenIso Karhujärvi jaIso Orjajärvi sekä ManitobanWinnipegjärvi. Noin kolme neljäsosaa Kanadasta kuuluu Jäämeren valuma-alueeseen. Jäämereen laskevaMackenzie on Kanadan pisin joki (4 241 kilometriä) ja sen valuma-alue on 1 800 000 neliökilometriä. Isotjärvet kuuluvat Atlanttiin laskevaan Saint Lawrence -joen vesistöön.Fraser on pisin kokonaan Kanadan puolella oleva joki, joka laskee Tyyneenmereen.[13]
Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Yli puolet maasta onsubarktisen ilmaston vaikutusalueella. Siellä kesät ovat viileitä ja talvet erittäin kylmiä.[18] Keskisissä eteläosissa, tasankoalueilla on puolestaan tyypillinenmannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen. Isotjärvet puolestaan leudontavat Etelä-Ontarion ja Quebecin ilmastoa.[13]
Talvisin keskilämpötila on lähes koko maassa pakkasen puolella. Poikkeuksena on vain länsirannikko, ja esimerkiksiVancouverin tammikuun keskilämpötila on 3 astetta. Kylmimmät talvilämpötilat ovat sisämaassa ja pohjoisosissa. YukoninSnagissa on mitattu pakkasennätys, –63 astetta.[13] Rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20 °C:n paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskimääräinen ylin lämpötila on yleensä noin 25–30 °C. Arktisten alueiden kesäkuukausien lämpötilat ovat korkeintaan 15 °C:n paikkeilla.
Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Kordillieerit aiheuttavatkin runsaastiorografista sadetta ja paikoin Brittiläisen Kolumbian rannikolla voi sataa jopa 2 500 millimetriä vuodessa. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän, harvoin yli 400 millimetriä vuodessa. Arktiset alueet saavat kuitenkin vieläkin vähemmän sadetta. Isotjärvet, Hudsoninlahti ja Atlantti kosteuttavat Kanadan itäosia, ja aivan itärannikolla sataa taas yli tuhat millimetriä vuodessa.[13]
Pohjoinen puuraja kulkeeLabradorin itärannaltaUngavan niemimaan yli eteläänHudsoninlahden itärantaa pitkin ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenziejoen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, ja pääosa maasta onkintundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta jasarakasveista. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisensammalen peitossa.[19]
Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä laajoista mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.[21]
Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen Pohjois-Amerikkaan viimeisen jääkauden aikanaBeringinsalmen kohdalla olleenBeringian maakannaksen yli noin 30 000–12 000 vuotta sitten. Noin 10 000 vuotta sitten vetäytyvän jään perässä muuttaneetpaleointiaanit olivat asuttaneet Kanadan eteläosat.[24] Toinen muuttoaalto alkoi noin 4 500 vuotta sitten, jolloin pohjoisosiin muuttivatinuittien esi-isät. Ensimmäiset kuuluivatDorsetin kulttuuriin, jonka syrjäytti noin vuonna 1000Thulen kulttuuri.[25]Viikingit kävivätNewfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000.[26][27]
Vuonna 1497 Englannin palveluksessa purjehtinut venetsialainenJohn Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisestiSaint Lawrence -joen suulla. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin,Nova Scotiaan vaiMaineen.[28] Cabotin jälkeen Newfoundlandin rannikolle tuli muun muassa eurooppalaisia kalastajia ja portugalilaisia retkikuntia.[29] Merkittävimmiksi tutkimusmatkoiksi osoittautuivat ranskalaisenJacques Cartier’n kolme matkaaSaint Lawrence -joelle, jolle hän saapui 1535.[30] Cartier’n oletetaan antaneen Kanadalle myös sen nimen.[31]
1500-luvun lopulla englantilaiset alkoivat etsiäluoteisväylää, jaHumphrey Gilbert julisti 1583 NewfoundlandinElisabet I:n nimissä Englannin hallitsemaksi alueeksi.[32] Ranskalaiset perustivat 1604 siirtokunnan, jota alettiin pian kutsuaUudeksi-Ranskaksi. Ensimmäiset asemat hylättiin, mutta vuonna 1608Samuel de Champlain perustiQuebecin.[33] Vuonna 1663Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta Ranskan siirtomaan.[34] Ranskalaiset alkoivat käydäturkiskauppaa laajalla alueella. Englantilaisetkin olivat kiinnostuneita ja perustivat 1670Hudson's Bay Companyn. Seuraavan vuosisadan aikana ranskalaisten valta alueella alkoi murentua, jaJames Wolfen johdolla englantilaiset valtasivat 1759 Quebecin jaMontrealin.Pariisin rauhassa 1763 Ranska luovutti kanadalaiset alueensa Britannialle.[31]
KuvernööriGuy Carleton antoi kanadanranskalaisille muun muassa oikeuden omaan uskontoonsa ja varmisti näin ranskalaisten uskollisuudenAmerikan vallankumouksen aikaan. Vallankumouksen jälkeen noin 50 000 brittihallinnolle uskollistalojalistia pakeni Kanadaan Yhdysvalloista. Suurin osa heistä muutti Nova Scotiaan jaNew Brunswickiin. Britit jakoivat 1784 Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseenAla-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseenYlä-Kanadaan. Valta pysyi kummassakin siirtokunnassa englantilaisella kauppiaseliitillä, mikä aiheutti vastustusta varsinkin ranskalaisessa Ala-Kanadassa.[35]
Vuoden 1812 sota käytiin Yhdysvaltain ja Britannian välillä. Siinä Kanadasta tuli merkittävä taistelukenttä. Sodan aikana Yhdysvallat yritti liittää Kanadan itseensä, mutta sota päättyi lopulta umpikujaan.[36]Gentin rauhassa 1814 palautettiin sotaa edeltävä tilanne, mutta siinä myös määritellään Yhdysvaltain ja Kanadan rajaLake of the Woodsille asti.[13] Britannian kiinnostus oli suunnattu enemmän Euroopassa käytyihinNapoleonin sotiin, joiden päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815 alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.[37] Vuoden 1812 sodan jälkeen pienen eliitin valta kasvoi, mikä kärjistyi 1837 kummassakin siirtokunnassa alkaneeseen kapinaan. Tämän jälkeen siirtokunnat liitettiin 1840 yhteenKanadan provinssiksi ja perustettiinKanadan parlamentti, johon kumpikin siirtokunnista sai yhtä monta paikkaa.[35]
Moderni Kanada syntyi, kun Nova Scotian, New Brunswickin, Prinssi Edwardin saaren, Ontarion ja Quebecin edustajat muotoilivat kansakunnan perustuksen. Perustuslaki hyväksyttiin 1867 ja itsehallinnollista konfederaatiota kutsuttiin alkujaan Kanadandominioksi. Se alkoi heti pyrkimään laajentumaan länteen, ja ensimmäisen pääministerinJohn A. Macdonaldin hallitus osti 1869 Hudson’s Bay CompanyltaRupertinmaan 300 000 punnalla.[38]Louis Rielin johtamanRedjoen kapinan takia osto virallistui vasta seuraavana vuonna.[39] Lisäksi kapinan seurauksenamétiseille lohkaistiin uudestaLuoteisterritoriot-nimellä tunnetusta alueestaManitoban provinssi.Brittiläinen Kolumbia liittyi 1871 dominioon talousvaikeuksien takia, ja sille luvattuCanadian Pacific Railway valmistui 1885.[38]
Osittain rautatien ansiosta maahanmuutto Kanadaan vilkastui 1800-luvun lopussa, ja vuosien 1885–1914 aikana noin 4,5 miljoonaa ihmistä tuli Kanadaan.[40] Monet muuttivat preerioiden alueelle, ja Luoteisterritorioista irrotettiin 1905 heille kaksi uutta provinssia,Saskatchewan jaAlberta.[13]
Kanada oli mukanaensimmäisessä maailmansodassa osana brittiläistä imperiumia. Sodan alkuvuosina yli 300 000 vapaaehtoista lähti sotaan, mutta vuonna 1917 otettiin maassa käyttöön asevelvollisuus, mikä kiristi erityisesti quebecilaisia. Sodan jälkeenWilliam Lyon Mackenzie King alkoi ajaa Kanadan itsenäisyyttä, ja vuonna 1919 Kanadasta tuliKansainliiton jäsen. Kanada itsenäistyi 1931, kun Britannian parlamentti hyväksyiWestminsterin säädöksen. Britannialle jäi silti oikeus puuttua Kanadan perustuslakiin.[40]
Quebecissä alkoi itsenäisyysliike kukoistaa 1960-luvulla, jaQuebecin vapautusarmeijan terrori huipentui 1970, kun työministeriPierre Laporte kaapattiin ja tapettiin. PääministeriPierre Trudeau ajoi kaksikielisyyspolitiikkaa, mutta Quebecissa valtaan noussutParti Québécois (PQ) kannatti provinssin itsenäisyyttä ja heikensi englannin kielen asemaa. PQ järjesti 1980 provinssissakansanäänestyksen itsenäisyydestä, mutta eroa vastusti 59 prosenttia äänestäjistä.[45] Trudeau ajoi äänestyksen jälkeen perustuslakiin muutoksen, joka määritteli Kanadan monikulttuuriseksi ja kaksikieliseksi kokonaisuudeksi. Samalla perustuslaista poistettiin viimeiset hallinnolliset siteet Britanniaan.[46] Liberaalien Pierre Elliott Trudeau toimi Kanadan pääministerinä vuosina 1968–79 ja 1980–84.[47]PääministeriBrian Mulroney yritti korjata liittovaltion ja Quebecin välejä kahdella sopimusehdotuksella, mutta kumpikin hylättiin. Quebecissa järjestettiinkin 1995 uusikansanäänestys, jossa eron vastustajat saivat niukan enemmistön, 50,6 prosenttia äänistä.[48] Samaan aikaan kärjistyivät myös liittovaltion ja alkuperäisasukkaiden välit, jaOkan selkkauksessa kuoli yksi poliisi. Riidat liittyivät lähinnä maanomistuskysymyksiin, joiden pohjalta myös luotiinNunavutin territorio.[49]Konservatiivien Brian Mulroney toimi Kanadan pääministerinä vuosina 1984–1993.[50]
Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko perustivat 1992NAFTA-vapaakauppasopimuksen. Vaikka Kanadan ja Yhdysvaltain taloudelliset suhteet ovat olleet tiiviit, niin maiden välistä politiikkaa hiersi kuitenkin muun muassaJean Chrétienin hallinnon päätös jättää KanadaIrakin sodan ulkopuolelle.[51]LiberaalienJean Chrétienin toimi 10 vuotta Kanadan pääministerinä vuosina 1993-2003.[52]Liberaalipuolue menetti johtavan asemansa, kun marraskuussa 2005Paul Martinin hallitus sai epäluottamuslauseen korruptioskandaalin takia.Stephen Harper nousi tämän jälkeen pääministeriksi.[13] Harperin aikana parlamentti antoi Quebecin provinssille kansakunnan statuksen.[53] Vuonna 2008 alkaneestataantumasta Kanada selvisi muitaG8-maita paremmin.[13] Joulukuussa 2011 Kanada irtaantui ensimmäisenä valtionaKioton pöytäkirjasta.[54]
Kanada ajautui lamaan vuonna 2015 öljyn maailmanhinnan romahtamisen takia. Harperin asema heikentyi tästä syystä, ja liberaalipuolueenJustin Trudeausta tuli uusi pääministerivuoden 2015 vaalien jälkeen. Kanada joutui vuosina 2017–2018 neuvottelemaan Yhdysvaltain ja Meksikon kanssa uudesta vapaakauppasopimuksesta, kun Yhdysvaltain presidenttiDonald Trump oli uhannut vetäytyä Nafta-sopimuksesta. Trudeau allekirjoitti uuden sopimuksen marraskuussa 2018. Trudeaulla oli vahva maine liberaalina ja tasa-arvon puolesta taistelevana poliitikkona, mutta hänen imagonsa koki kolauksen vuonna 2019. Trudeaun henkilökunnan todettiin painostaneen oikeusministeriJody Wilson-Raybouldia lopettamaanSNC-Lavalin-yhtiön korruptio- ja petostutkinnat. Trudeausta itsestään puolestaan löytyi 1990-luvulta videomateriaalia, jossa hän on niin sanotussablackface-meikissä. Liberaalit säilyttivät kohuista huolimatta vuoden 2019 parlamenttivaaleissa paikkansa maan suurimpana puolueena, mutta Trudeau joutui muodostamaan vähemmistöhallituksen.[13]
Kanada onperustuslaillinenmonarkia, mikä on Amerikan mantereella poikkeuksellista, sillä lähes kaikki muut Amerikan maat ovat tasavaltoja. Kanadanvaltionpäämies on kulloinkin hallitseva monarkki, vuodesta 2022 Kanadan kuninkaana on toiminutCharles III, mutta Kanadan ylin todellinen vallankäyttäjä onKanadan pääministeri.[55] Kanada onKansainyhteisön jäsen ja yksiCommonwealth realmeistä, joilla on yhteinen monarkki. Kuninkaan edustajana Kanadassa onkenraalikuvernööri, jonka hallitseva monarkki nimittääKanadan pääministerin ehdotuksesta. Kenraalikuvernööri on lähinnä muodollinen virka.[13] Vuonna 2017 kenraalikuvernööriksi valittiinJulie Payette.[56] Vuodesta 2021 lähtien kenraalikuvernöörinä on toiminut kanadalainen virkamies ja diplomaattiMary Simon.
Kanadan poliittisen järjestelmän pääasiallisena esikuvana on entisen siirtomaaisännänYhdistyneen kuningaskunnan järjestelmä, eikä siinä ole varsinaisesti erotettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa.[57] Hallintojärjestelmä onparlamentaarisen demokraattinen, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin. Se eroaa brittiläisestä järjestelmästä kuitenkin siinä, että maa onprovinsseista ja territoriosta koostuvaliittovaltio, ja siinä, että maalla on kirjoitettu perustuslaki, joka ohjaa maan laillisia puitteita ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista käytännöistä. Perustuslain tärkeimmät osat ovat liittovaltion valtiomuodon ja perustuslailliset elimet asettanut vuoden 1867 säädös ja vuoden 1982 lisäys.[58]
Hallinnollinen valta on pääministerillä ja hallituksella. Kenraalikuvernööri nimittää liittoparlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtajan pääministeriksi. Yleensä vaalit voittanut puolue pystyy muodostamaan enemmistöhallituksen, ja loput ministerit nimitetään pääministerin suosituksesta.[59] Hallituksen jäsenet tulevat jokoedustajainhuoneesta taisenaatista – pääosa edustajainhuoneesta.[60] Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oliJohn A. Macdonald. Nykyinen pääministeri onKanadan liberaalipuolueen johtajaJustin Trudeau.Kanadan parlamentti koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa istuu 338[13] vaaleilla valittua jäsentä, ja parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[60] Edustajainhuoneella on enemmän valtaa, ja esimerkiksi vain se pystyy tekemään lakialoitteita, jotka vaativat julkisten varojen käyttöä.[13]
Kanadan sisäpolitiikkaa on hallinnut 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Quebecin asemaan liittyneet kysymykset. Ranskankieliseen Quebeciin on kehittynyt omanlainen kulttuurinsa, ja monet quebecilaiset kannattavatseparatismia ja eroa Kanadasta. Quebecin tilanteesta on järjestetty kaksi kansanäänestystä, jotka kuitenkin molemmat päättyivät eroamista vastustavien voittoon. Quebecin asemasta on pyritty tekemään myös sopimuksia, joita kaikki provinssit voisivat kannattaa.[13] Aivan 1900-luvun lopussa Quebecin erohalut ovat kuitenkin vähentyneet. Lisäksi suurin osa nuorista ja maahanmuuttajista ei kannata eroa, joten todennäköisesti eron kannatus hiipuu entisestään.[60]
Ulkopoliittisesti Kanadan tärkein liittolainen onYhdysvallat; maiden suhteet ovat erityisen tärkeitä taloudellisesti, sillä merkittävä osa kummankin maan viennistä suuntautuu naapurimaahan. Yhdysvaltain, Kanadan jaMeksikon välillä on solmittuNAFTA-vapaakauppasopimus. Maat eivät kuitenkaan aina myötäile toistensa poliittisia ratkaisuja, ja esimerkiksi Kanadan jättäytyminenIrakin sodan ulkopuolelle herätti närää Yhdysvalloissa. Kanada toimii ulkopolitiikassa laaja-alaisesti, ja se kuuluu kaikkiin keskeisiin maailmanjärjestöihin, kutenYhdistyneisiin kansakuntiin,Natoon,Maailman kauppajärjestöön,OECD:hen,Maailmanpankkiin jaKansainväliseen valuuttarahastoon.[62]
Puolustusvoimien vahvuus ei ole ikinä ollut Kanadan turvallisuuspolitiikan keskeisin osa, ja maa käyttää puolustukseensa vähemmän resursseja kuin suurin osa sen Nato-kumppaneista.[13] Kanadalla on ammattiarmeija, ja senpuolustusvoimat jaetaanmaavoimiin,ilmavoimiin jamerivoimiin. Kanada on ollut aktiivinen YK:n rauhanturvaoperaatioissa.[62]
Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus, territorioilla taas pienempi.[63]
Provinssit vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnallisia toimintoja – kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista – ja lisäksi jokaisessa provinssissa on oma pääministerin johtama hallitus ja parlamentti. Kuningattaren edustajana provinsseissa toimiivarakuvernööri.[64] Provinssit keräävät yhdessä enemmän tuloja kuin liittovaltion hallitus. Liittovaltion hallitus voi panna alulle koko valtion kattavia linjauksia, joita provinssien ei ole pakko noudattaa. Kuitenkin provinssit noudattavat lähes aina valtion linjaa.
Kanada on hyvin vauras, korkean teknologian teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja kauppaan keskittyneellä talousjärjestelmällään, tuotantomalleillaan ja korkealla elintasollaan. 1900-luvulla tapahtunut kasvu lopputuotannossa, kaivostoiminnassa ja palvelualalla on tehnyt maatalousyhteiskunnasta teollistuneen ja kaupungistuneen. Kanada on sekäOECD:n ettäG8:n jäsen, joten se on myös yksi maailman rikkaimmista ja merkittävimmistä talousmahdeista.[67]
Kanadan ostovoimakorjattu bruttokansantuote on vuonna 2024 noin 2,47 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 1,3 prosenttia maailmantaloudesta.[3]
Kanadan ja Yhdysvaltain välinen vuoden 1989 vapaakauppasopimus (FTA) ja vuoden 1994Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) kasvattivat huomattavasti kauppaa ja taloudellista yhdentymistä Yhdysvaltain kanssa. Kanadan taloudella on mennyt hyvin useasti jopa laskusuhdanteiden aikana. Kansainvälinentaantuma vaikutti kuitenkin myös Kanadassa, ja vuonna 2010 talous kasvoi vain kolme prosenttia.[68]
Maatila Ontariossa.Giant Mine -kaivoksen rakennuksia
Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta hallitseepalvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista ja tuottaa yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta.[1] Palvelualat ovat myös kasvaneet huomattavasti 2000-luvulla. Alan bruttokansantuote kasvoi vuosien 2000–2010 aikana 31,2 prosenttia, ja sen työvoiman määrä kasvoi 2,4 miljoonalla ihmisellä. Erityisen suurta kasvu on ollutAlbertan provinssissa, jossa 2000-luvulla palvelujen bruttokansantuote kasvoi 51,2 prosenttia.[69]Arvonlisäykseltään suurimmat palvelusektorit olivat 2008 rahoitus, vakuutus-, kiinteistö- ja hallintopalvelut, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut,vähittäiskauppa,tukkukauppa ja julkinen hallinto.[70] Turismi Kanadaan on myös kasvussa.[13]
Kanada on yksi maailman tärkeimpiä maataloustuotteiden toimittajia, ja Kanadan preeriat ovat maailman tärkeimpiä vehnän ja muiden viljojen toimittajia. Vain noin kahdeksan prosenttia Kanadan pinta-alasta on viljelykelpoista, ja vain noin kaksi prosenttia työvoimasta[1] työskentelee maataloudessa. Se on silti merkittävä tekijä maan taloudessa, sillä se tuottaa paljon ruokaa sekä kotimaahan että vientiin ja lisäksi raakamateriaaliaelintarviketeollisuuteen.[13] Parhaat peltomaat sijaitsevatIsojenjärvien jaSaint Lawrence -joen lähistöllä,[71] mutta neljä viidesosa peltomaasta sijaitsee preeriaprovinsseissa.[13] Vuonna 2006 maassa oli 229 373 maatilaa, ja niiden keskikoko oli noin 295hehtaaria. Viljeltyä maa-alaa oli vuonna 2006 noin 676 000 neliökilometriä, Vaikka maatilojen määrä vähenee koko ajan, viljelyala on pysynyt suurin piirtein samana 2000-luvulla.[72]
Tuotantoteollisuus muodostaa noin viidesosan Kanadan bruttokansantuotteesta ja työllistää noin seitsemäsosan työvoimasta.[13] Bruttokansantuotteeltaan kuusi suurinta teollisuudenalaa ovat liikennevälineiden valmistus, metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus, ruokateollisuus, kemikaaliteollisuus, koneiden valmistus sekä puutavaran ja -tuotteiden valmistus.[74]
Koska Kanadan kotimaanmarkkinat ovat suhteellisen pienet, ulkomaankaupan osuus taloudesta on korostunut. Vienti muodostaakin yli kolmanneksen bruttokansantuotteesta ja työllistää noin kolmanneksen työvoimasta.[75] Yhdysvallat on Kanadan selvästi suurin kauppakumppani. Kanadan viennistä 72 prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin ja tuonnista 61,7 prosenttia tulee Yhdysvalloista.[76]Kiinan rooli on ollut selvässä kasvussa, ja maiden välinen kauppa on triplaantunut 2000-luvun aikana.[77]
Kanada on energian suhteen omavarainen valtio.[78] Sillä on maailman kolmanneksi suurimmat tunnetut raakaöljyvarat (Saudi-Arabian ja Venezuelan jälkeen). Suurin osa niistä on öljyhiekan muodossa.[79] Maakaasun tuottajana se on maailman viides.[80] Sen uraanivarat ovat maailman suurimmat, ja uraanin tuottajana se on maailman toinen. Maassa on käytössä 19 ydinreaktoria. Se suunnittelee myös pienvoimaloiden kehittämistä.[81]
Maa oli vuonna 2016 maailman kuudenneksi suurin sähköntuottaja, ja sen vuotuinen tuotanto oli 648 miljardiakWh. Sähköä se kulutti samana vuonna 549 miljardia kWh. Suurin osa maan sähköstä tuotetaanvesivoimalla, ja maa onkinKiinan jälkeen toiseksi suurin vesisähkön tuottaja. Vesivoiman osuus tuotannosta on 59 prosenttia. Ydinvoima osuus oli 14 prosenttia,hiilivoiman 9 prosenttia. Öljyn ja maakaasun osuus oli kymmenen prosenttia, kun seitsemän prosenttia tuotettiin muilla uusiutuvilla kuin vesivoimalla.[82]
Kanadan liikenne muodostuu pääasiallisesti suurista maantie- ja rautatiejärjestelmistä, jotka yhdistävät maan suuret kaupungit itä-länsisuunnassa. Maan arktisten alueiden liikennejärjestelmä on näiltä osin merkittävästi kehittymättömämpi, minkä vuoksi lentoliikenne onkin näille alueille hyvin tärkeässä osassa.
Canadian Nationalin GE-ES44AC -vetureita.
Rautatieliikenne oli merkittävässä osassa Kanadaa muodostettaessa, mutta sen merkitys on vähentynyt 2000-luvulla pääosin auto- ja lentoliikenteen suosion vuoksi. Maassa on suuri ja kehittynyt rautatiejärjestelmä, jota käytetään pääasiassa tavarakuljetukseen. Maassa toimii kaksi suurta yksityistä tavaraliikennettä hoitavaa rautatieyhtiötä,Canadian Pacific Kansas City jaCanadian National Railway. Valtion omistamaVIA Rail hoitaa matkustajaliikennettä lähes koko maan alueella. Kanadan tärkeimmät rautatielinjat ovat kaikki maan eteläosissa, ja suurin osa matkustajaliikenteestä on keskittynyt erityisesti niin sanotunQuébecin–Windsorin käytävän alueelle.[13] Maanalaista metroliikennettä Kanadassa on vain Torontossa ja Montrealissa. Vancouverissa on sen sijaan maanpäällinen monorail. Lisäksi Calgaryssä, Edmontonissa ja Ottawassa on toimiva pikaraitiotiejärjestelmä.[83]
Kanadan tiheästi asutetuilla alueilla maantieverkko on tiheä, mutta harvaan asutuilla alueilla myös tiet ovat harvassa. Moniin syrjäkyliin kulkee vain metsä- tai kaivosyhtiöiden rakentamia teitä, jotka eivät aina ole edes julkisessa käytössä. Suuri valtatiejärjestelmä,Trans-Canada Highway yhdistää Kanadan itä-länsi-suunnassa. Se valmistui 1962 ja mahdollisti 7 821 kilometrin mittaisen automatkanNewfoundlandinSt. John’sista Brittiläiseen Kolumbiaan.[13]
Vesiliikenteessä kuljetetaan iso osa Kanadan sisäisestä ja ulkomaille suuntautuvasta tavaraliikenteestä. Melkein 3 800 kilometriä pitkäSaint Lawrencen vesitie on tärkeä reitti, jota pitkin kuljetetaan muun muassa viljaa ja rautamalmia.[13] Kanadan suurin satama on kuitenkin länsirannikolla sijaitsevaVancouverin satama, jota kautta liikkuu Aasian rahtiliikenne.[87]
Kanadan asukasluvun kehitys vuosina 1961–2010 (asukkaiden määrä miljoonissa)
Kanadan väkiluku on Kanadan tilastokeskuksen arvion mukaan 40 098 000 asukasta (heinäkuu 2023).[2] Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan maan asukasluku oli 35 151 728. Kanadan asukasluku on kymmenkertaistunut sitten vuoden 1871, jolloin se oli vain 3,5 miljoonaa. Vuosina 2011–2016 maan asukasluku kasvoi keskimäärin noin 1 % vuodessa. Noin kaksi kolmasosaa väestönkasvusta johtuimaahanmuutosta. Kasvavasta väestöstä huolimatta Kanada on edelleen hyvin harvaan asuttu maa. Vuonna 2016 väestötiheys oli vain 3,9 asukasta neliökilometriä kohden. Esimerkiksi etelänaapuri Yhdysvaltojen vastaava lukema oli 35,3 neliökilometriä kohden.[88]
Suurin osa Kanadan väestöstä asuu maan eteläosassa lähellä Yhdysvaltain rajaa.[89] Kanadalaisista kaksi kolmasosaa asuu sadan kilometrin säteellä Yhdysvaltojen rajasta. Alue käsittää vain 4 % koko pinta-alasta. Väestö on siirtynyt Kanadan historian aikana kohti länttä ja vuonna 2016 Manitoban, Saskatchewanin, Albertan ja Brittiläisen Kolumbian alueella asui noin kolmasosa maan väestöstä.[88] Suurimmat väestökeskittymät ovatQuebecin jaWindsorin välinen noin 1 150 kilometriä pitkäkäytävä, jossa asuu noin 60 prosenttia Kanadan väestöstä,Vancouverin metropolialueBrittiläisessä Kolumbiassa, sekäCalgaryn jaEdmontonin välinenkäytäväAlbertassa.[90] Kaupungeissa asuu noin 80 prosenttia väestöstä.[91]
Kanadan vuoden 2016 väestönlaskennassa kysyttiin kansalaistenetnisestä taustasta. Väestönlaskennassa huomioitiin yli 250 eri etnistä ryhmää ja kanadalaiset saattoivat ilmoittaa kuuluvansa useampaan kuin yhteen eri ryhmään. Suurimmat yksittäiset ryhmät olivatBritteinsaarilta taiRanskasta, mutta näiden ryhmien osuus on laskenut historiallisesti. Vuonna 1871 60,5 % ilmoitti taustakseen etniset ryhmät Britteinsaarilta ja 31,1 % Ranskasta. Vain 1 % kirjattiin kuuluvaksi alkuperäisväestöön. Vuonna 2016 suurin yksittäinen ilmoitettu ryhmä olivat kanadalaiset, joita oli noin 11,1 miljoonaa tai 32,3 % koko väestöstä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivatenglantilaiset (6,3 milj.),skotit (4.8 milj.),ranskalaiset (4.7 milj.) jairlantilaiset (4.6 milj.). Kaikkiaan erieurooppalaistaustaisiin ryhmiin kuului 20 miljoonaa kanadalaista. 20 suurimman ryhmän joukossa olivat myöskiinalaiset (1.8 milj.), itäintialaiset (1.4 milj.) jafilippiiniläiset (837 130).[92] Kanadassa arvioidaan asuvan noin 1,4 miljoonaaukrainalaistaustaista ihmistä, mikä on enemmän kuin missään muussa maassaUkrainan jaVenäjän jälkeen.[93] Suurimmat ukrainalaisten keskittymät ovat Edmontonin ja Winnipegin alueilla.[93] Kaikkiaan 7 674 580 kanadalaista kuului niin sanottuihinnäkyviin vähemmistöihin, joka terminä käsittää Kanadassa muut kuin valkoiset ja alkuperäisasukkaat.[94]
Vuonna 2016 kanadalaisista 1 673 785 eli 4,9 % väestöstä ilmoitti kuuluvansa alkuperäiskansoihin. Alkuperäiskansat Kanadassa käsittävätensimmäiset kansat,métisit jainuitit. Ensimmäisiin kansoihin kuului 977 230 henkilöä, métiseihin 587 545 ja inuiteihin 65 025. Yli puolet ensimmäisistä kansoista asuu Kanadan länsiosissa. Suhteellisesti eniten heitä oliLuoteisterritorioiden väestöstä (32,1 %) ja määrällisesti eniten Ontariossa (1,8 % provinssin väestöstä, 24,2 % ensimmäisistä kansoista). Métisseistä 80,3 % asui Kanadan länsiosissa ja Ontariossa. Suurin keskittymä heitä oli Ontariossa (120 585). Inuiteista 72,8 % asui inuitien historiallisella asuinalueella, joka tunnetaan myös nimelläInuit Nunangat. Sen alueella inuiteista 63,7 % asuiNunavutissa ja 24,9 %Nunavikissa.[95]
Vuonna 2016 kanadalaisista 7 540 830 eli 21,9 % koko väestöstä oli syntynyt ulkomailla. Heistä 1 212 075 saapui vuosien 2011 ja 2016 välillä. Hiljattain Kanadaan muuttaneista 61,8 % saapuiAasiasta, 13,4 %Afrikasta, 12,6 % Amerikoista ja 11,6 %Euroopasta. Aasiasta hiljattain muuttaneiden viisi yleisintä kotimaata olivat Filippiinit, Kiina,Intia,Pakistan jaSyyria. Afrikasta vastaavastiNigeria,Algeria,Egypti,Marokko jaKamerun. Yli puolet maahanmuuttajista asuu Toronton, Vancouverin ja Montréalin seuduilla. Hiljattain muuttaneista noin 6/10 saapui taloudellisista syistä ja 3/10 perhesyistä. 1/10 olipakolaisia.[94]
Vuoden 2021 väestölaskennassakristittyjä oli 53,3 % väestöstä.Muslimeja oli 4,9 %,hinduja 2,3 %,sikhejä 2,1 %,buddhalaisia 1,0 % jajuutalaisia 0,9 % väestöstä. Muut uskontokunnat yhteensä muodosti 0,8 % väestöstä. Uskonnottomia väestöstä oli 34,6 %.[96]
Kanadalla on kaksi virallista kieltä,englanti jaranska. Quebecin virallinen kieli on ranska, ja New Brunswick on maan ainoa virallisesti täysin kaksikielinen provinssi.[13] Manitobassa ranska on englannin ohella virallinen kieli oikeuslaitoksissa ja julkishallinnossa, ja koulutusta on lain mukaan saatavilla molemmilla kielillä. Muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti. Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asemaLuoteisterritorioissa.[97]Inuittikielet ovatNunavutin puhutuimmat kielet, ja niillä on myös virallinen asema territoriossa.[98]
Englanti on Kanadan kahdesta virallisesta kielestä suurempi. Vuonna 2016 sitä osasi noin 30 miljoonaa kanadalaista, tai 86,2 % kaikista kanadalaisista. Äidinkielenään englantia puhui vuonna 2016 20 193 335 kanadalaista, eli 58,1 % kaikista kanadalaisista. Toista virallista kieltä ranskaa osasi vuonna 2016 noin 10,36 miljoonaa henkilöä, tai 29,8 % kaikista kanadalaisista. Ranskan osaajien valtaosa, 7,6 miljoonaa henkilöä, asuu Quebecissä. Sen ulkopuolella ranskan osaajia on 2,7 miljoonaa. Äidinkielenään ranskaa puhui vuonna 2016 yhteensä 7 452 075 henkilöä, eli 21,4 % kaikista kanadalaisista. Ranskaa äidinkielenään puhuvista noin miljoona asui Quebecin ulkopuolella. Englantia äidinkielenään, sekä ranskaa äidinkielenään ja kotonaan puhuvien suhteellinen määrä on ollut laskussa.[99]
Maahanmuuton seurauksena muita kuin kahta Kanadan virallista kieltä puhuvien määrä on lisääntynyt.[99] Vuonna 2016 kanadalaisista 7 335 745 eli 21,1 % koko Kanadan väestöstä puhui äidinkielenään jotakin maahanmuuttajien kielistä. Maahanmuuttajien eri kieliä on yli 140.[100] Maahanmuuttajataustaisista äidinkielistä suurimpia vuonna 2016 olivatmandariinikiina (610 835),kantoninkiina (594 030),pandžabi (543 495),tagalog (510 420),espanja (495 090),arabia (486 525),italia (407 455) jasaksa (404 745). Yli 100 000:n puhujan maahanmuuttajataustaisia kieliä oli kaikkiaan 22. 75,5 % maahanmuuttajataustaisten kielten puhujista asui Kanadan kuudella suurimmalla metropolialueella.[101]
Kahden virallisen kielen ja maahanmuuttajataustaisten kielten lisäksi Kanadassa puhutaan yli 70 alkuperäiskansojen kieltä. Vuonna 2016 kanadalaisista 260 550 osasi puhua jotakin alkuperäiskansojen kielistä. Alkuperäiskansoihin kuuluvista osaajien määrä muodostaa 15,6%. Kielten osaajien suhteellinen määrä on pienentynyt, mutta kokonaismäärä on kasvanut. Äidinkielenään alkuperäiskansojen kieliä puhui 208 720 henkilöä, eli jonkin verran osaajia vähemmän. Kielten osaajien määrässä mitattuna suurimpia alkuperäiskansojen kieliä vuonna 2016 olivatcree (96 575),inuktitut (39 770),odžibwa (28 130),oji-cree (15 585),dene (13 005) jamontagnais (11 360).[102]
Suurin osa Kanadasta on erittäin harvaan asuttua tai jopa asumatonta aluetta. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, pääasiassa Yhdysvaltojen vastaisen rajan läheisyyteen. Jopa noin neljäsosa kanadalaisista asuu jossakin kymmenestä suurimmasta kaupungista, ja yli 40 prosenttia jossakin näiden kaupunkien metropolialueista.
Kanadassa koulutus on provinssien ja niiden opetusministeriöiden järjestämää, ja jokaisessa provinssissa on oma koululaitoksensa.[105] Liittovaltion vastuulla on kuitenkin järjestää koulutus territorioissa, intiaanikouluissa, liittovaltion vankiloiden vangeille ja Kanadan asevoimien perheenjäsenille sotilastukikohdissa.[13] Valtio kuluttaa noin viisi prosenttiabruttokansantuotteestaan koulutukseen.[106] Suurimmassa osassa valtiota on mahdollisuus opiskella sekä englanniksi että ranskaksi. Vanhempien ei tarvitse laittaa lapsiaan julkiseen kouluun, ja arviolta 6–8 prosenttia oppilaista käykin yksityistä koulua.[107] Kansainvälisellä tasolla Kanadan koulutustaso on korkeatasoista. Vuoden 2009PISA-tutkimuksessa Kanada sijoittui kuudenneksi. Tutkimuksessa huomattiin kuitenkin myös merkittäviä eroja provinssien välillä.[108]
Valtion tarjoaman koulutuksen ensimmäinen aste on 4–5-vuotiaana aloitettu vapaaehtoinenkindergarten.[109] Pakollinen peruskoulu alkaa kuuden vuoden iässä.[110] Oppilaat siirtyvät 14-vuotiainahigh schooliin tai muuhun toisen asteen oppilaitokseen, ja lasten täytyy osallistua opetukseen 16-vuotiaiksi. Useimmat kuitenkin käyvät neljävuotisen high schoolin loppuun.[111]
Yliopistojen suhteen suurin ero provinssien välillä on siinä, kuinka paljon julkista rahoitusta ne saavat toimintaansa. Albertan yliopistojen tuloista noin 72 prosenttia tuli julkisista varoista, kun Nova Scotian yliopistojen valtionosuus oli vain 49 prosenttia tuloista. Quebecin yliopistoissa sen sijaan on pienimmät koulumaksut.[112]ShanghainJiao Tong -yliopiston vuoden 2019 yliopistorankingissa kanadalaisista yliopistoista sadan parhaan joukossa olivatToronton yliopisto,Brittiläisen Kolumbian yliopisto,McGill-yliopisto jaMcMaster-yliopisto.[113]
Kanadalaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet erityisestibrittiläinen,ranskalainen ja yhdysvaltalainen kulttuuri.[13] Kanada onkinmonikulttuurinen valtio, ja monikulttuurisuus on ollut hallinnon virallinen politiikka vuodesta 1971. Yhdysvallat tunnetaan yleisestikansojen ”sulatusuunina”, kun Kanada puolestaan on kansojen ”mosaiikki”, jossa jokainen kansanryhmä on muodostanut oman palan mosaiikkiin.[114]
Kanadan kulttuurin monimuotoisuutta lisää se, että Britannian ja Ranskan siirtomaavaikutus on ollut myös moninainen. Brittiuudisasukkaiden joukossa oli englantilaisia, irlantilaisia, walesilaisia ja skotteja. Ranskalaiset puolestaan jakautuivat 1760-luvullakanadanranskalaisiin jaacadialaisiin. Lisäksi britit ja ranskalaiset sekoittuivat alkuperäisasukkaisiin, ja näin syntyivätmétisit. Alkuperäiskansat ovat lisäksi jakaantuneet useisiin kulttuuriryhmiin, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien maahan on muuttanut runsaasti maahanmuuttajia myös muista maista.[115]
Yhdysvaltalainen kulttuuri on myös vaikuttanut paljon Kanadaan, ja vuoden 1951 raportin mukaan kanadalainen kulttuuri oli jo lähes sulautunut naapurimaansa kulttuuriin erityisesti yhdysvaltalaisten elokuvien, radiolähetysten ja aikakauslehtien invaasion takia. Tämän jälkeen hallinto ilmoitti, että kanadalaisia medioita pitää rohkaista julkaisemaan kanadalaisia teoksia.[13] Esimerkiksi televisio- ja radiokanavien sisällöstä osa täytyy olla kanadalaista tuotantoa, vaadittu osuus vaihtelee ohjelmien ja kanavien formaatin mukaan.[116]
Kanadalainen keittiö vaihtelee paljon alueittain. Itäisten provinssien keittiöön on vaikuttanut meren läheisyys, ja niissä syödään esimerkiksi paljonhummereita jaturskaa.New Brunswickissä on jo nähtävissä ranskalaisvaikutteet, ja siellä tarjoillaan sianlihalla täytettyjä perunoita,poutine râpée. Quebecin ruokakulttuuri on hyvin ranskalaista, mutta osavaltio on myös maailman suurin vaahterasiirapin tuottaja. Ontario puolestaan on Kanada pienoiskoossa, ja siellä yhdistyvät monien alueiden ruoat. Alberta on Kanadan naudanlihapääkaupunki. Manitobassa on laajat itäeurooppalaiset vaikutteet, ja sinne on tullut heidän mukanaan muun muassapierogeita ja makkaroita. Brittiläisessä Kolumbiassa merenantimet ovat jälleen pääosassa. Alkuperäisasukkaiden keittiö on ihan omanlaisensa, ja esimerkiksiinuiteilla on monia eksoottisempia ruokalajeja, kuten valaanihosta tehtymaktaaq.[120]
Kanadan intiaanien tekemiätoteemipaaluja on vasta 1900-luvulla alettu pitää taiteena.[13]
Kanadan taiteet ovat käytännössä vasta 1900-luvulla alkaneet saada omaleimaisia piirteitä.[121] Kanadalainen maalaustaide on tyypillisimmilläänmaisemamaalausta. Ensimmäisenä selvästi kanadalaisen tyyliin kehitti 1920-luvulla niin sanottuSeitsemän ryhmä, jonka jäsenet maalasi myös maisemia. Vaikka 1900-luvulla Kanadankin kuvataiteessa ovat vaikuttaneet vuosisadan länsimaiset taidesuunnatabstraktista taiteestakäsitetaiteeseen, niin silti maisemat ovat olleet monien taiteilijoiden suosikkiaiheita. Kanadan alkuperäisasukkaat tekivät veistoksia ja käsitöitä paljon ennen eurooppalaisten tuloa, ja niitä on alettu myös pitää taiteena vasta 1900-luvulla.[13]
Kirjallisuus jakautuu Kanadassa erityisesti englannin- ja ranskankieliseen kirjallisuuteen. Yleisimmät kanadalaisen kirjallisuuden teemat ovat suhtautuminen luontoon ja rajaelämään sekä Kanadan asemaan maailmassa.[122] Joidenkin kirjallisuudentutkijoiden mielestä kansallista kanadalaista kirjallisuutta ei varsinaisesti ole.[123] Monet kaupallisesti merkittävimmät kanadalaiskirjailijat, kutenMargaret Atwood,Mordecai Richler,Douglas Coupland jaMichael Ondaatje eivät olekaan teemoiltaan erityisen kanadalaisia.[121]
Eurooppalaisten maahanmuuttajien ansiostataidemusiikilla on vahvat perinteet Kanadassa, ja esimerkiksi kaikissa suurimmissa kaupungeissa on oma sinfoniaorkesterinsa. Todennäköisesti tunnetuin kanadalainen klassinen muusikko on pianistiGlenn Gould.[124] Kanada on tuottanut myös suuren määrän kansainvälisesti menestyneitä populaarimuusikoita, joista kuitenkin monet, kutenNeil Young,Joni Mitchell,Leonard Cohen jaThe Band ovat tehneet uransa Kanadan ulkopuolella.[13] Ensimmäinen todella tunnettu kanadalainen kevyen musiikin esittäjä oliPaul Anka, ja hänen jälkeensä ovat saavuttaneet suosiota muun muassaShania Twain,k.d. lang,Justin Bieber jaCéline Dion.[124] Viime aikoina myös muusikot kutenShawn Mendes,Drake,The Weeknd jaCarly Rae Jepsen ovat kasvattaneet suosiotaan erityisesti Yhdysvalloissa.[125][126][127][128]
Kanadassa on syntynyt useita tunnettuja elokuvanäyttelijöitä ja -ohjaajia, mutta he tekevät uraansa useinHollywoodissa eivätkä näin yleensä saa tunnustusta kanadalaisina. Kanadassa tuotetaan myös monia Hollywood-elokuvia, ja erityisestiVancouverin seutua on alettu kutsua Pohjois-Hollywoodiksi.[122] Kanadan oma elokuvatuotanto on kuitenkin vaikeuksissa, sillä yhdysvaltalaiset elokuvat valtaavat usein maan elokuvateatterit, joihin on vaikea saada mahtumaan kotimaassa tehtyjä elokuvia.[129] Tunnetuimpia kanadalaisia ohjaajia ovat muun muassaDavid Cronenberg,Paul Haggis jaJames Cameron. Tunnettuja näyttelijöitä ovat muun muassaJim Carrey,Michael J. Fox,Keanu Reeves jaDonald Sutherland.[122]
Jokaisessa suuressa tai keskikokoisessa kaupungissa ilmestyy ainakin yksisanomalehti, ja suurimmissa kaupungeissa on useampiakin päivälehtiä. Kanadassa ilmestyy kaksi suurta ”kansallista” sanomalehteä, jotka ovat molemmat englanninkielisiä,The Globe and Mail jaNational Post.[13] The Globe and Mailin päivälevikki on suurin (317 781). Seuraavaksi suurin lehti onToronto Star.[130] Maan suurin lehtikustantaja onSun Media. Sanomalehtiä palvelee uutistoimistoThe Canadien Press.[13]
Kanadan yleisradioyhtiö onCBC, Canadian Broadcasting Corporation, jolla on sekä englannin- että ranskankielinen televisio- ja radioverkko. YksityinenCTV on toinen kansallinen verkko. Kanadassa toimii 685 (2007) televisiokanavaa, joista 456 on englanninkielisiä, 103 ranskankielisiä ja 126 muilla kielillä.[131] Maassa toimii myös 1 222 radiokanavaa, joista 912 on englanninkielisiä, 274 ranskankielisiä ja 36 lähettää ohjelmaa muilla kielillä.[132]
Tammikuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 21,9 miljoonaa kanadalaista eli noin 66 prosenttia maan väestöstä käyttääInternetiä. Internetin käyttäjien määrässä Kanada sijoittuu maailman maista 12. sijalle.[133]. Laajakaistayhteyksien käyttäjiä maassa on noin 6,7 miljoonaa, mikä on 8. eniten maailmassa.[134] Vuoteen 2009 mennessä koti-internet liittymiä oli 10,1 miljoonaa, joka on noin 75 prosenttia maan kaikista talouksista. Nopeiden liittymien käyttäjämäärät ovat myös lisääntyneet viime vuosina. Vuonna 2009 1,5 Mbps tai nopeampien liittymien määrä nousi 62 prosenttiin, edellisen vuoden 52 prosentista.[135]
Kanadan viralliset kansallisurheilulajit ovatjääkiekko jahaavipallo eli lacrosse.[136] Jääkiekko on kuitenkin selvästi suosituin laji, ja vuonna 1917 perustetussaNHL-liigassa kaikki joukkueet olivat alkujaan kanadalaisia.[137] Nykyään sarjan 32 joukkueesta seitsemän tulee Kanadasta,[138] mutta kanadalaispelaajia on kuitenkin enemmän kuin muiden maiden pelaajia yhteensä.[139] Lisäksi monet jääkiekon kautta aikojen parhaista pelaajista, kutenWayne Gretzky jaGordie Howe, ovat kanadalaisia.[13]
Haggett, Peter (toim.): Encyclopedia of World Geography. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish Corporation, 2002. ISBN 0-7614-7289-4Google-kirjat Viitattu 23.4.2012. (englanniksi)
Henriksson, Markku: Kanada – Vaahteranlehden maa. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-965-2
Mitchell Beazley Ltd., Bertelsmann Lexikon Verlag GmbH: Maailma nyt: Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Isot-Antillit. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4919-4
Woehrling, José: Canada. (Robbers, Gerhard (toim.):Encyclopedia of World Constitutions) New York: Facts On File, 2007. ISBN 0-8160-6078-9Google-kirjat Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
Zimmerman, Karla (toim.): Canada. Lonely Planet Publishing, 2011. ISBN 978-1-7417-9234-8
↑Smith, Shirlee Anne: Rupert's LandThe Canadian Encyclopedia. Historica Foundation of Canada. Arkistoitu 20.11.2015. Viitattu 19.11.2015. (englanniksi)
↑abcMaatiedosto Kanada – Poliittinen järjestelmä formin.finland.fi. 1.2.2012 päivitetty 30.5.2014. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 29.4.2012.
↑Clarke, Seán & Levett, Cath: Canada election 2019: full resultsThe Guardian. 23.10.2019. Guardian News & Media Limited. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
↑abMaatiedosto Kanada – Ulko- ja turvallisuuspolitiikka formin.finland.fi. 1.2.2012 päivitetty 30.5.2014. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 8.5.2012.
↑abcMaatiedosto Kanada – Yhteiskunta, kulttuuri ja media formin.finland.fi. 1.2.2012 päivitetty 17.6.2013. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 30.7.2013. Viitattu 10.5.2012.
↑Bergman, Brian & Branswell, Brenda & Jordens, Tom & Milnes, Arthur & Wickens, Barbara: Curling: Special ReportThe Canadian Encyclopedia. 15.3.2013. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
.svg)
.jpg)
