Kalvorakkula elivesikkeli onsolussa sijaitseva pieni rakkula, jonka erottaasolulimasta vähintään yksi kalvokerros.[1] Kalvorakkulat kuljettavat, varastoivat ja hajottavat solujen sisäisten toimintojen tuotteita tai jätteitä. Kalvorakkulaa ympäröivän kalvon rakenne on sama kuinsolukalvon.[2][3]
Kalvorakkulat mahdollistavat solun tehokkaan aineenvaihdunnan, solunsisäisen kuljetuksen jaentsyymien varastoinnin. Koska kalvorakkulan sisäinen ympäristö voi poiketa runsaastisoluliman olosuhteista, se mahdollistaa myös monien erilaisten biokemiallisten reaktioiden suorittamisen niiden sisällä. Suuri osa kalvorakkuloista valmistuuGolgin laitteessa, mutta niitä muodostuu myössolulimakalvostolla ja solukalvolla.[2][3]
Kuljetuskalvorakkulat pystyvät kuljettamaan aineita solun ulkopuolelta sisälle tai vain solun sisällä, esimerkiksi karkeasta solulimakalvostosta Golgin laitteeseen. Soluja syövät kalvorakkulat eliendosomit kuljettavatsolusyönnin kautta solun ulkopuolelta otettuja molekyylejälysosomeihin, jotka myös ovat kalvorakkuloita. Solusyönnissä solukalvoon muodostuu pieni syvennys, joka myöhemmin kuroutuu kiinni soluun haluttava aine sisällään. Muodostunut endosomi kuroutuu irti solun sisään ja se voi luovuttaa sisältönsä jonkin toisen soluelimen jatkokäsittelyyn tai käsitellä sen itse. Jos muodostuvat rakkulat ovat pieniä nesterakkuloita, kutsutaan tapahtumaa pinosytoosiksi, muulloin puhutaanfagosytoosista. Fagosytoottiset kalvorakkulat elifagosomit siis hoitavat kuljetusta solun ulkopuolelta solun sisäpuolelle.[2][3]
Neste- ja kaasutäytteisiä kalvorakkuloita ovatsolunesterakkulat jakaasurakkulat. Solunesterakkula onkasvisolujen ja hiivasolujen kalvorakkula, jossa on kalvon ympäröimänä runsaasti vettä. Kaasurakkulat taas mahdollistavat solujen kellumisen vedessä. Kaasurakkuloita löytyyarkkieliöistä,bakteereista ja muistakeijuvistapieneliöistä.[2][3]
Esimerkki erikoistuneesta kalvorakkulasta ovathermoliitosten kalvorakkulat, jotka sijaitsevathermopäätteissä. Ne varastoivathermovälittäjäaineita.[1][2][3]
