Kalkutta (bengaliksiকলকাতা,Kôlkata, myösKolkata)[3] onIntian seitsemänneksi suurin kaupunki jaLänsi-Bengalin osavaltion pääkaupunki. Vuonna 2011 asukasluku on lähes 4,5 miljoonaa,[1] esikaupunkeineen noin 14 miljoonaa.[2]
Se toimibrittiläisen siirtomaavallan pääkaupunkina vuosina 1700–1912. Kaupungin nimen uskotaan olevan peräisinbengalin kielen sanastakalikshetra,Kali-jumalattaren maa.[4] Paikalliset uskovatkin tämän jumalattaren suojelevan kaupunkilaisia sekä sen vieraita.Äiti Teresa teki työtä Kalkutan köyhien parissa.
Historiallisesta Kalkutasta on hyvin vähän lähteitä. Arkeologiset löydöt kertovat Kalkutan alueen olleen asuttu jo ainakin 2 200 vuotta sitten. Tutkijat uskovat, että Kalkutta on sama kaupunki, jonkakreikkalaiset lähteet mainitsevat 100-luvulla satamakaupunki Gangena.[5]
Englannin Itä-Intian kauppakomppanian (British East India Company) edustaja valitsi Kalkutan vuonna 1690 brittiläisen ulkomaankaupan tukikohdaksi Intiassa, sillä paikka oli hyvin suojattuGanges-joen suistoon kuuluvan Hugli-joen reunustaessa kaupunkia lännessä ja suolajärvien idässä.[4]
1900-luvulla Kalkutta oliIntian itsenäisyystaistelun keskus. Tämä onkin yksi syy siihen, että britit siirsivät 1912 pääkaupungin KalkutastaDelhiin. Kun maa itsenäistyi vuonna 1947 jakaantuen Intiaksi jaPakistaniksi, Kalkutasta tuli Bengalin maakunnan pääkaupunki (myöhemmin Länsi-Bengali).lähde?
Kalkutta sijaitseeGanges-joen suistossa, mistä se leviää Hugli-joen vartta pitkin pohjoiseen ja etelään. Sen korkeus merenpinnasta on vain 1-9 metriä. Suuri osa nykyistä Kalkutan aluetta on entistä tulvaniittyä, jonka laajeneva kaupunki on ottanut käyttöön paalutuksin ja pengerryksin. Laajenevan kaupungin väestö asettuu tulvaherkille alueille.OECD on arvioinut, että vuoteen 2070 mennessä Kalkutassa asuu 14 miljoonaa ihmistä tulvavaara-alueilla, ja se on silloin eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamasta rannikkoutulvien lisääntyneestä uhkasta kärsivä kaupunki maailmassa.[6]
Maaperä kaupungin alla muodostuualluviaalikerroksista, joissa sora ja hiekka vuorottelevat kahden savipatjan kanssa.[7] Alueella on ollut paikallisia maanjäristyksiä, esimerkiksi vuonna 1897[8] mutta vaikka monissa lähteissä vuoden 1737 maanjäristys lasketaan yhdeksi maailman tuhoisimmista, myöhemmät tutkijat ovat arvelleet sen tuhojen sekaantuneen samaan aikaan riehuneen trooppisen hirmumyrskyn tuhoihin.[9]
Kalkutassa kylmimmät kuukaudet ovat tammikuu ja joulukuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on 14 °C. Kuumimmat kuukaudet ovat huhtikuu ja toukokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 36 °C. Suurimmat sateet sijoittuvat toukokuun ja lokakuun välille. Niiden aikana sataa keskimäärin noin 1 500 millimetriä. Vuosittainen sadanta on keskimäärin noin 1 650 millimetriä.[10]
Kalkutta on Itä-Intian liike-elämän keskus. Siellä toimii Intian toiseksi suurin pörssi, jonka toiminta alkoi vuonna 1830.[11] Kalkutta on maailman suurijuutin tuottaja, ja muukin tekstiiliteollisuus samoin kuin elintarvike- ja terästeollisuus ovat siellä merkittäviä. Kaupungin paikka on luultavasti aikoinaan valittu kauppareittien varrelta, ja lähiseutujen hiilikaivokset ja teeviljelmät hyödyntävätkin Kalkuttaa satama- ja markkinapaikkana. Ympäristössä tuotetaan myös mangaania, kiillettä, rautamalmia ja paperia sekä petrokemian teollisuuden tuotteita. Kalkutan pääasiallinen polttoaine on kivihiili, jota käytetään sekä teollisuuden voimanlähteenä että slummien pienissä tulisijoissa.[12]
Ulkomaalaisten sijoitusten määrää on hillinnyt epäluuloisuus Länsi-Bengalin kommunistista osavaltiohallintoa kohtaan. Viime vuosina kaupungin ja osavaltion johto ovat vakuuttaneet yritysystävällisyyttään, ja IT-alan yritykset sekä metsä- ja metalliteollisuus ovat kiinnostuneet kaupungista.[13]
Kaikkialle levittäytyvien katukauppiaiden toiminnan rajoittamisesta on käyty kiivasta keskustelua. Tärkeimpien virastojen sisäänkäynnit ja suuret risteysalueet on julistettu "katukauppiaista vapaiksi vyöhykkeiksi", mutta rajoituksia rikotaan sielläkin.[14]
Raitiovaunu Kalkutassa.KahdeksankaistainenHowrahin silta yhdistää Kalkutan jaHowrahin kaupungit toisiinsa.
Kaupungin keskustassa toimii raitiovaunuverkko ja vuonna 1986 avattumetrojärjestelmä, ja esikaupunkeja palvelee paikallisjunaverkko. Kaukojuna-asemia on kolme.Netaji Subhas Chandra Bosen kansainvälinen lentoasema sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Kalkutta on myös merkittävä jokisatama. Keskustasta pääsee kaupungin läntisiin osiin Huglijoen yli vain muutamia siltoja pitkin. KahdeksankaistainenHowrahin silta, jota pitkin kulkevat myös junat, on maailman eniten käytetty silta.[12] Vuonna 2006 kaupunkiin oli rekisteröity 1,5 miljoonaa ajoneuvoa. Niiden vaikutus kaupungin ilmanlaatuun on huomattava.[15]
Kaupunkiin toimitetaan suodatettua vettä tekoaltaasta, joka on ylempänä Gangesin varrella, sekä 200 suuresta ja tuhansista pienistä kaivoista. Kuivalla kaudella veden riittävyys ja suolaisuus on ongelma, joka on aikoinaan johtanutkoleran leviämiseen. Erilaisia viemärijärjestelmiä on satojen kilometrien pituudelta, mutta silti suuri osa kaupungista on ilman viemäröintiä.[12]
Kaupungissa on yhdeksän yliopistoa.[16]Kalkutan yliopisto on perustettu vuonna 1857. Yliopistolla on 153 collegea.[17] Toinen merkittävä yliopisto,Jadavpurin yliopisto, keskittyy ennen kaikkea jatko-opiskelijoihin, kun taas Rabindra Bharati -yliopiston pääasiallista toimialaa ovat humanistiset tieteet ja taiteet.[12]
Kalkutassa asuu enemmän kaupunkilaisia muin missään muualla Intiassa. Väestö on kasvanut nopeasti, ja asukastiheys on valtava. Vuonna 1981 arvioitiin, että kolmannes asukkaista eli slummeissa. Väkiluku on kasvanut jatkuvasti, mutta suuria muuttoaaltoja tuli vuonna 1947 kun Bengali jaettiin Intian ja Pakistanin kesken, ja 1970-luvun alussa, kun Bangladeshissä oliitsenäisyyssota. Läheisistä osavaltioista on muuttanut paljon väestöä työnhakuun.[12]
Isorokko on saatu hävitettyä, jamalarian jalavantaudin aiheuttamat kuolemat sekätuberkuloosi on saatu vähenemään.[12]Kolera tappaa edelleen varsinkin köyhiä lapsia, ja Kalkutassa on maailman toiseksi eniten koleraa MosambikinBeiran jälkeen.[19] Ilmansaasteet ovat vakava terveyshaitta, ja noin 70 prosenttia kaupunkilaisista kärsii saasteiden aiheuttamista terveysongelmista. Kalkutassa on enemmän keuhkosyöpää (18,4 tapausta tuhatta asukasta kohti) kuin missään muussa Intian kaupungissa.[15]
Kalkutan suosituimmat urheilulajit ovatjalkapallo,kriketti jamaahockey. Eden Gardensin krikettikentälle mahtuu 90 000 katsojaa. Se on Intian vanhin (perustettu 1864) ja yksi maailman suurimmista krikettikentistä.[20] Saltlake Stadium -jalkapallostadionilla on 120 000 katsojapaikkaa, ja sekin kuuluu maailman suurimpiin.[21]
