Kabul (pašt.کابل,Kābəl;dariksiکابل,Kābul) onAfganistaninpääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Kaupunki sijaitsee Keski-Afganistanin itäosassaKabuljoen laaksossa. Kaupungilla on pitkä historia ja Afganistanin pääkaupunki siitä tuli 1700-luvulla. Kaupunki kärsi huomattavia tuhoja Afganistanin sisällissodan aikana vuosien 1992 ja 1996 välillä. Sittemmin kaupunki on kasvanut vauhdikkaasti etenkinTaliban-hallinnonkukistumisen jälkeen vuonna 2001. Kabul on kuulunut maailman nopeimmin kasvavien kaupunkien joukkoon.
Kabulin asukasluvusta ei ole täysin luotettavia tilastotietoja, mutta esimerkiksi eräänYK:n arvion mukaan kaupungin asukasluku vuonna 2015 oli 2 970 713–3 564 855.
Kabul sijaitsee Keski-Afganistanin itäosassaKabuljoen rannalla joen kolmion muotoisessa jokilaaksossa noin 1 800 metrin korkeudella merenpinnasta. Kaupungin nykyinen ydinkeskusta on kohti itääIndukseenPakistanin puolella laskevan Kabuljoen pohjoisrannalla.[1]
Kabulissa vallitsee kuivamannerilmasto. Kesät ovat kuivia, muttamonsuunisateet saavuttavat alueen elokuisin. Sadetta saadaan kevääseen saakka. Talvisin saattaa esiintyä runsasta lumisadetta. Kesäisin keskilämpötila on noin 32 °C. Ero päivä- ja yölämpötilojen välillä voi olla jopa 20 °C. Talvisin keskilämpötila on −5 °C.[1]
Kabulin historiaa on leimannut pitkään sen strateginen sijainti Kabuljoen laaksossa. Laakson hallinta on ollut tärkeää sen hedelmällisen maatalousalueen valvonnan ja alueen läpi kulkevien kauppareittien valvomisen ja verottamisen kannalta.[2] Viittauksia asutukseen alueella on johindulaisessa uskonnollisten tekstien kokoelmaRigvedassa 1500-luvun paikkeilta ennen ajanlaskun alkua.[1] Myöhemmin alueella vaikutti useita voimatekijöitä, kutenkreikkalais-baktrialainen kuningaskunta,kušanat,khioniitit jahefthaliitit. Alue oli yksiGandharalaisenbuddhalaisuuden keskuksista. Buddhalaisuuden ajoista jäljelle on jäänyt esimerkiksi joitakinstupien raunioita eri puolilla Kabulin laaksoa. Buddhalaisuudesta alueella kirjoitti esimerkiksikiinalainen buddhalainen matkailijaXuanzang, joka mainitsee Kabulin nimelläKao-fu. Nimi lienee viitanut enneminkin koko laakson alueeseen, kuin mihinkään yksittäiseen kaupunkiin. Ajan myötä buddhalaisuuden merkitys väheni ja se menetti jalansijaa Intian suunnalta saapuvalle hindulaisuudelle.[3]
Islamin uskoisetarabit saapuivat Afganistanin lähistöllesasanidienPersian kukistuttua 600-luvulla. Afganistanissa vaikuttaneenZunbil-dynastian onnistui kuitenkin pitkään estää heidän etenemisensä kohtiHindukušia, vaikkakin Kabulin alueelle tehtiin ryöstöretkiä.[4]Saffaridien dynastian perustajanIbn al-Laithin onnistui viimein kukistaa Zunbil-valtakuntaKandaharissa vuonna 865 käydyn taistelun jälkeen.[5] Kabul vallattiin vuonna 870 ja muslimihistorioitsijat kirjoittivat Kabulin laaksosta viedyn sotasaaliinanorsuja ja pakanallisten jumaluuksienidolejaBagdadiin.[3] Vielä tuolloin varsinainen Kabulin kaupunki käsitti vain pienen muurein suojatun alueen, jonka keskellä oliBala Hisarin linnoitus.[1] Alueen islamisaatio etenkin kärsi etenkin tulevienghaznavidien kaudella, mutta alueen keskus oliGhaznissa ja sittemminFiruzkuhissa. Kabulia pidettiin vielä tuolloin syrjäseutuna, josta kirjoitettiin suhteellisen harvoin.[3]
Tšingis-kaanin johtamatmongolit hävittivät Kabulia vuonna 1221. Kaupunki ei toipunut hävityksestä pitkään aikaan.[1] TutkimusmatkailijaIbn Battuta kirjoitti vuonna 1333 paikalla olleen vain pienen kylän, jonka ainut merkittävämpi maamerkki oli paikallisensuufilaisen pyhimyksen hauta.[3] Kaupunki alkoi toipua vasta sen vuonna 1398 vallanneenTimur Lenkin seuraajien elitimuridien kausilla.[1] Timuridien valtakunnan hajottua useisiin eri osiin Kabulia hallitsivat timuridien alaisesta kuvernööristä polveutuvaarghunidien hallitsijasuku. Vuonna 1504 kaupungin valloitti Timurista polveutuvaFerghanan ruhtinasBabur, joka teki Kabulista tukikohtansa alueella. Kaupungissa aloitettiin suuria rakennushankkeita ja hallitsija tuki kulttuuria. Kabulista alkoi viimein muodostua Hindukušin alueen tärkein kaupunkikeskus. Babur jatkoi edelleen valloituksiaan Kabulin jälkeen Pohjois-Intiaan luodenSuurmogulien valtakunnan. Hänen hautansa sijaitsee Kabulissa.[6]
Vuonna 1738 Kabulin valloitti Persian hallitsijaNadir Šah. Hänen kuolemansa jälkeen valtaan nousi nykyisen Afganistanin esimuodonDorrani-valtakunnan perustajaAhmad Šah Dorrani, jonka poikaTimur Šah siirsi valtakunnan pääkaupungin Kandaharista Kabuliin. Kaupunki säilyi myös sittemmin Afganistanin valtakeskuksena.[3] Pääkaupungin asukasluku oli sen siirron aikoihin noin 10 000, mutta sen asukasluku kasvoi yli 50 000 seuraavien 20 vuoden aikana.[1]Brittijoukot valtasivat Kabulinensimmäisen afgaanisodan yhteydessä elokuussa 1839 tukeakseen omaa ehdokastaan Afganistanin valtaistuimelle. Vastarintaa tekevät afgaanit piirittivät kaupungin, jonka brittikomentaja teki lopulta kohtalokkaan päätöksen vetäytymisestä. Suurin osa vetäytyvää brittikolonaa tuhottiin näiden ollessa talvisella matkallaan tammikuussa 1842 Kabulista kohtiJalalabadia. Tappio oli suuri nöyryytys, vaikka se ei varsinaisesti merkinnytkään koko sodan häviötä.[7] Britit valtasivat Kabulin uudestaantoisen afgaanisodan aikana tammikuussa 1879. He nostivat jälleen tukemansa ehdokkaan valtaistuimelle ja tällä kertaa taas Kabulia piirittävien afgaanien rintama hajosi omiin sisäisiin ristiriitoihinsa. Lopulta britit poistuivat jättäen maan hallinnan tukemalleen'Abd al-Rahman Khanille.[8] 'Abd al-Rahman Khan rakennutti nykyisen presidentinpalatsin (Arg) ja samalla Kabul alkoi laajentua Kabuljoen pohjoisrannan puolelle, jolla sen nykyinen keskusta sijaitsee.[1] KuningasAman Allah Khan rakennutti 1920-luvulla uudenDar al-Aman-nimisen hallintokeskuksen hieman Kabulin keskustasta lounaaseen.[9] 1950-luvulle tultaessa kaupungin asukasluku oli jo noin 200 000.[1]
Afganistanin kommunistit nousivat valtaan Kabulissa 27. huhtikuuta 1978 alkaneensaur-vallankumouksen myötä presidentinpalatsilla käytyjen kiivaiden taistelujen jälkeen.[10] Kabulin kommunistihallinto alkoi pian toteuttaa uudistuksia, joista monet osoittautuivat epäonnistuneiksi tai epäsuosituiksi. Kansa alkoi kapinoida ja keskushallinto menetti otteestaan laajoja alueita pääkaupungin ulkopuolella. Lopulta asiaan sekaantuivatNeuvostoliiton asevoimat, jotka ylittivät maiden vastaisen rajan 27. joulukuuta 1979.[11] SeuranneenAfganistanin sodan aikana maan maaseudulta muutti joukoittain asukkaita Kabuliin. Uudet tulijat asettuivat epävirallisille asuinalueille, jotka rakennettiin tavallisesti valtion maille ilman kunnolla toimivia palveluita.[1] Neuvostojoukot lähtivät Afganistanista vuonna 1989 ja maan kommunistihallinto romahti lopullisesti vuonna 1992.[1] Kommunistivallan jälkeen alkoi eri Neuvostoliitolle vastarintaa tehneiden ryhmittymien katkera kamppailu Kabulin omistuksesta. Pakolaiset mukaan lukien kaupungin asukasluku oli vähintään kaksi miljoonaa. Elintarvikkeista oli pulaa ja kaupungin sisällä käytiin ankaria taisteluja.[12] Suuri osa kaupunkia raunioitui ja noin 25 000 henkilöä sai surmansa.[1] Viimein syyskuussa 1996Molla Umarin johtamanTaliban-liikkeen taistelijat valtasivat Kabulin ja ajoivatAhmad Šah Masudin joukot pohjoiseen.[13]
Taliban-liikkeen voimavarat pahoin tuhoutuneen kaupungin korjaamiseksi olivat hyvin rajalliset ja kaupungin olot olivat surkeat.[1] Maan Taliban-hallinto kukistuiYhdysvaltojen johtamassasodassa vuonna 2001. Itse Kabulin valtasivat Yhdysvaltojen kanssa liittoutuneetPohjoisen liiton taistelijat 13. marraskuuta 2001 ilman suurempaa vastarintaa.[14] Sitten vuoden 2001 jälkeen Kabulin asuntojen ja kaupan kehittämiseen on tehty suuria sijoituksia. Kehitys ei ole kuitenkaan pysynyt täysin kaupungin kasvun tasalla. Kabul on ollut yksi Aasian nopeimmin kasvavista kaupunkialueista ja kasvu on keskittynyt etenkin köyhille esikaupunkialueille.[1]
Taliban valtasi Kabulin uudestaan 15. elokuuta 2021 maan hallinnon romahdettua ja presidentin paettua maasta. Kabul oli kesällä 2021 alkaneen talibanin offensiivin viimeinen hallituksen käsissä ollut kaupunki.[15] Yhdysvallat hallitsi vielä jonkin aikaa Kabulin lentoasemaa, jonka kautta järjestettiin evakuointilentoja. Viimeiset yhdysvaltalaisjoukot poistuivat lentoaseman kautta 31. elokuuta 2021.[16]
Kabulin turvallisuustilanne on vaikea Talibanin terrori-iskujen johdosta, ja turistit välttävät sitä, mutta siellä on kuitenkin eräitä huomattavia historiallisia nähtävyyksiä. Darul Aman -palatsi rakennettiin 1920-luvulla kuningas Aman Allah Khanille.[17] Se ei ole enää käytössä, vaan raunioina monien taistelujen jäljiltä. Palatsin kunnostustyöt ovat silti alkaneet. Rakennuksen lähellä onAfganistanin kansallismuseo.[18] Suurmogulien-dynastian hautapaikaksi on perustettu 1500-luvullaBagh-e Babor -puisto, jota on kunnostettu viime vuosina. Se on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi.[19] Kabulin ja samalla Afganistanin suurin moskeija on vuonna 2012 avattu Abdul Rahmanin moskeija, joka on rakennettu perinteiseen islamilaiseen tyyliin. Siinä on kaksi minareettia ja 20 kupolia.[20]
Kaupungissa toimiiKabulin kansainvälinen lentoasema. Se oli kahdeksan vuottaISAF-joukkojen hallinnassa mutta siirtyi takaisin afganistanilaisille maaliskuussa 2010.[21] Sisäistä liikennettä hoidettiin 1980-luvullajohdinautoilla. Verkosto tuhoutui 1993, mutta sen korjaamista on suunniteltu.[22]
Kabulin tai Afganistanin muiden kaupunkien väestöstä ei ole täysin luetettavia tilastotietoja. Eri lähteissä on esitetty eri arvioita, jotka saattavat poiketa esimerkiksi kaupunkiin kuuluvan alueen määrittelyn puolesta.Yhdistyneiden kansakuntien asuinyhdyskuntaohjelman tekemän arvion mukaan kaupungin asukasluku oli vuonna 2015 alemman arvion mukaan 2 970 713 ja korkeamman 3 564 855.[23] Kaupungin asukkaat koostuvat Afganistanin useista eri etnisistä ryhmistä. Suurimpia ryhmiä ovattadžikit japaštut. Pienempiä vähemmistöjä ovat esimerkiksihazarat,uzbekit jaturkmeenit. Väestön valtaosa onmuslimeja, mutta kaupungissa on myös pienihindulainen jasikhiläinen vähemmistö.[1]
Kabulin väestö kasvaa hyvin nopeasti ja kaupunki kuuluu maailman nopeiten kasvavien kaupunkien joukkoon. Arviolta jopa 70 % kaupungin asukkaista asuu epävirallisilla laittomilla asuinalueilla.[24]
Andrei Sergejeff: Afganistanin historia – Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4(englanniksi)
.jpg)
.jpg)
