
Kaavoitus on alueiden käytön ja rakentamisen sääntelyä, jolla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaupungin alueelle.[1] Kaavoitus on osamaankäytön suunnittelua.[2]
Suomessa kaavoitus jakaantuu eri kaavatasoihin, joita ovatmaakuntakaava,yleiskaava jaasemakaava. Yksityiskohtaisin kaavoista on asemakaava, ja se on alisteinen yleiskaavalle. Yleiskaavaa ohjaa maakuntakaava.[2] Joissakin tapauksissa laaditaan myöskaavarunkoja yksityiskohtaisemman asemakaavoituksen pohjaksi, mutta ne eivät ole oikeusvaikutteisia.
Kaavoituksen vaikutuksia selvitetään laajasti kaavoitusprosessin aikana. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavoitusprosessin aikana tutkitaan kaavan vaikutus kuuteen osa-alueeseen;
1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön,
2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon,
3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin,
4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen,
5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.
6) elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.[3]
Klassisen taloustieteen edustajat ovat kritisoineet hidasta kaavoitusprosessia syynä asumiskustannusten korkeaan tasoon. Nordean pääekonomistiAki Kangasharjun mukaan tonttien parempi saatavuus rakentamiseen olisi ratkaiseva keino asumiskulujen alentamiseen. Suomessa on hänen mukaansa euromaiden ja Pohjoismaiden korkeimmat asumiskulut.[4]