Tämän artikkelin tai sen osankieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus:Korjattu "tykitystä","tipahtelua" ym., pitäisi lukea läpi ja korjata kokonaan
Juventus
Koko nimi
Juventus Football Club 1897 SpA
Lempinimet
La Vecchia Signora (Vanha Rouva) I bianconeri (Mustavalkoiset) La Fidanzata d'Italia (Italian Kihlattu) Le Zebre (Seeprat)
Seura on italialaisen jalkapalloilun menestyksekkäin seura.[2] Se on ollut koko historiansa ajan maan huipulla. Pääsarjapaikastaan se on joutunut luopumaan vain 2000-luvunsopupeliskandaalin seurauksena, mutta se palasi nopeasti takaisin Serie A:han ja sarjakauden2007–2008 kolmas sija takasi joukkueelle paikanMestarien liigan karsintoihin ja paluun Euroopan jalkapalloviheriöille.
Juventus Stadium Torinon kaupungissa
Juventus on voittanut kaikkiaan 68 virallista palkintoa, enemmän kuin yksikään muu italialainen seura. Näistä palkinnoista 11 on kansainvälisiä palkintoja[3] ja 57 italialaisista sarjoista voitettuja. Juventus oli ensimmäinen eteläeurooppalainen seura, joka voittiUEFA Cupin (1976–77). Kun vuonna 1985 seura voittiEuroopan cupin, oli se ainoa joukkue maailmassa, joka oli voittanut kaikki kansainväliset kilpailut (mukaan lukien eurooppalaiset kilpailut ja mannertenväliset kilpailut).
Juventus on Italian suurin seura myös fanipohjalla mitattuna; sillä on kotimaassaan yli 12 miljoonaa kannattajaa ja maailmanlaajuisesti yli 170 miljoonaa kannattajaa.[4] Torinolaisseura oli myös jäsenenä Euroopan eliittiseurojen muodostamassaEuroopan seurayhdistyksessä, jota kutsuttiin ennen hajoamistaan nimelläG-14.
Juventus pelaa mustavalkoraidallisissa pelipaidoissa, jotka se sai aikoinaanenglantilaiseltaNotts Countylta. Tämän vuoksi Juventus pelasikinJuventus Stadiumin avausottelun kyseistä seuraa vastaan. Siitä tuleekin seuran lempinimi "bianconeri" (mustavalkoiset). Aiemmin seura oli pelannut vaaleanpunaisissa paidoissa, koska ne valmistettiin halvemmasta materiaalista.[5] Juventus sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessäUEFA:n seurapisterankingissa sijalle 21.[6]
Historiallinen, ensimmäinen kuva Sport Club Juventuksesta vuonna 1898.
Seuran perusti joukko opiskelijoita torinolaisestaMassimo D'Azeglio -lyseosta 1. marraskuuta 1897.[7] Alun perin seuran nimi oliSport Club Juventus.[8] Seura liittyi Italian pääsarjaan vuonna 1900, jolloin sen peliasu oli vaaleanpunainen. Kolme vuotta myöhemmin peliasuksi muuttui nykyinen mustavalkoinen väritys. Ensimmäisen mestaruutensa Juventus voitti vuonna 1905.[7]
Vuonna 1906 seuran presidenttinä toiminut sveitsiläinenAlfredo Dick lähti seurasta erimielisyyksien takia. Tämän seurauksena seura menetti joitain tähtipelaajiaan, jotka siirtyivät Dickin perustamaanTorino FC:hen.[7] Uuden seuran perustaminen johtiDerby della Molen eli Torinon derbyn syntyyn.[9] Juventus käytti 1910-luvun rakentaen uutta joukkuetta, sekä selviytyäkseen ensimmäisestä maailmansodasta. Joukkue menetti sodassa monia pelaajiaan.[7]
Fiatin perustajan poika,Edoardo Agnelli valittiin seuran uudeksi puheenjohtajaksi vuonna 1923. Seura pelasi ottelunsaCorso Marsiglia -nimisellä stadionilla. Agnellin valitseminen helpotti seuraa saavuttamaan toisen mestaruutensa kaudella 1925–1926. 1930-luku osoittautui entistä paremmaksi, kun Juventus voitti viisi peräkkäistä mestaruutta vuosina 1930–1935, useimmat niistä tulivat valmentajaCarlo Carcanon aikana. Silloisia huippupelaajia seurassa olivat muun muassaRaimundo Orsi,Luigi Bertolini,Giovanni Ferrari jaLuis Monti. Juventus kilpaili myös ensimmäistä kertaa kansainvälisissä otteluissa osallistuttuaan Euroopan Cupiin.[7]
Juventus sai uuden stadionin,Stadio Comunalen, käyttöönsä 1930-luvun lopulla aina suurimmaksi osaksi 1940-lukua. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947Gianni Agnelli valittiin seuran puheenjohtajaksi. Hänen isänsä, Edoardo kuoli lentokoneonnettomuudessa vuonna 1935. Juventus voitti vielä kaksiScudettoa kausina 1949–1950 ja 1951–1952[7], josta jälkimmäinen englantilaisenJesse Carverin valmentaessa.
Kaudella 1957–1958, Juventus hankki kaksi uutta hyökkääjää riveihinsä: walesilaisenJohn Charlesin ja italialais-argentiinalaisenOmar Sivorin, silloisen pitkäaikaispelaajanGiampiero Bonipertin lisäksi. Kyseisellä kaudella Juventus palkittiin kultaisella tähdellä urheilullisen menestyksen seurauksena. Seurasta tuli ensimmäinen italialainen seura, joka saavutti 10 Italian mestaruutta. Kaudella 1959–1960 seura voitti ensimmäisenä joukkueena tuplan ja Italian-cupin. Cupin finaalissa he löivätFiorentinan. Vuonna 1961 Omar Sivorista tuli kautta aikain ensimmäinen Juventuksen pelaaja, joka voittiEuroopan parhaan pelaajan palkinnon.[10] John Charles oli sijoittunut vuonna 1959 samaisessa kisassa kolmanneksi. Samana vuonna Giampiero Boniperti lopetti uransa tehtyään Juventukselle, kaikki pelit mukaan lukien, 182 maalia. Tämä oli seuraennätys seuraavat 45 vuotta.[11]
1960-luvulla Juventus voitti vain yhden mestaruuden kaudella 1966–1967. 1970-luvulla Juventus lujitti vahvaa asemaansa italialaisessa jalkapalloilussa. Entisen pelaajansaČestmír Vycpálekin alaisuudessa Juventus voitti Scudetton kaksi kertaa peräkkäin vuosina 1971–1973. Kaudella 1977–1978 voitettu mestaruus oli valmentajalegendaGiovanni Trapattonin edesauttama.
Trapattonin aikakausi 1980-luvulla alkoi loistavasti, kun Juventus voitti mestaruuden vuosina 1980–1982. Seuraava mestaruus kaudella 1983–1984 oli Juventuksen kahdeskymmenesSerie A:ssa, minkä johdosta seura sai toisen kultaisen tähden paitaansa.Paolo Rossi voitti toisena Juventuksen pelaajana Euroopan parhaan pelaajan palkinnon vuonna 1982.[12] Samassa äänestyksessä Juventuksen puolalainen hyökkääjäZbigniew Boniek sijoittui kolmanneksi. Juventus voitti mestaruuden vielä kaudella 1985–1986, jonka jälkeen Trapattoni siirtyi valmentajaksiFC Internazionale Milanoon.
Kauden 1985–1986 mestaruuden jälkeen Juventuksen niin kutsuttu kultainen 1980-luku sai loppunsa.
Juventus hankki seuraavana vuonna nimekkäitä pelaajia, kutenZinédine Zidanen,Filippo Inzaghin jaEdgar Davidsin. Juventus voitti jälleenSerie A:n kausilla 1996–1997 ja 1997–1998, jolloin se eteni myös peräkkäisinä vuosina Mestarien liigan finaaliin, mutta hävisi molemmat ensinBorussia Dortmundille ja toisenReal Madridille.[14][15] Lippi lähti seurasta kauden 1998–1999 jälkeen, jolloin Juventuksen uudeksi päävalmentajaksi hankittiinCarlo Ancelotti.
Lyhyen Ancelottin ajan jälkeen Lippi palasi Juventukseen ja hankki joukkueeseenGianluigi Buffonin,David Trézéguet'n,Lilian Thuramin jaPavel Nedvědin. Zinédine Zidane myytiinReal Madridiin 46 miljoonalla dollarilla (72M€), joka oli pitkään maailman suurin yksittäisen pelaajan kauppahinta.[16] Juventus voitti mestaruuden peräkkäisinä kausina 2001–2002 ja 2002–2003. Juventus ylsi vuonna 2003 Mestarien liigan finaaliin, muttaAC Milan voitti ottelun rangaistuspotkuilla.[17] Lippin saavutukset nostivat hänet Juventuksen menestyksekkäimmäksi päävalmentajaksi. Hän siirtyi vuonna 2003Italian maajoukkueen päävalmentajaksi ja voitti maailmanmestaruudenSaksan kisoissa 2006.[18]
Vuonna 2004Fabio Capellosta tuli Juventuksen uusi päävalmentaja. Hänen valmentamanaan joukkue voitti kaksi Serie A:n mestaruutta. Juventus vastasi kesällä 2006 syytteisiin sopupelijupakasta. Muut jupakan osapuolet olivatLazio,Fiorentina sekäMilan, myöhemmin myös Reggina jaSerie B:ssä pelaava Arezzo. Tuomiot annettiin 14. heinäkuuta, ja Juventukselle annettu tuomio pudotti senSerie A:sta Serie B:hen, jossa seura pelasi kauden 2006–2007 ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana. Lisäksi Juventuksen kaksi viimeisintä mestaruutta (2004–2005 ja 2005–2006) peruttiin ja joukkueelle aiottiin antaa seuraavalle kaudelle −30 pistettä.[19] Myöhemmin tuomioita lievennettiin ja Juventus aloitti kauden 2006–2007 Serie B:ssä −17 pisteestä.[20] Vuoden 2005 mestaruutta ei annettu jälkikäteen kenellekään, vuoden 2006 mestaruustittelin sai Internazionale.
Juventuksen noustua pääsarjatasolle, joukkueen valmentajaksi nimettiin seuraaviksi kahdeksi kaudeksiClaudio Ranieri.[23] Juventus sijoittui kaudella 2007–2008 Serie A:ssa kolmanneksi ja näin ollen sai paikanMestarien liigan kolmannelle karsintakierrokselle.Alessandro Del Piero voitti ensi kerran capocannonieren, Serie A:n parhaan maalintekijän palkinnon, 21 maalilla.[24] Lisäksi Juventuksen toinen kärkimiesDavid Trezeguet sijoittui maalintekijätilastossa toiseksi. Viimeksi saman seuran pelaajat ovat jakaneet maalintekijätilaston kärkipaikat 80-luvun lopullaSSC Napolin joukkueessa.
Juventus selviytyiMestarien liigan lohkovaiheeseen voittamalla bratislavalaisenArtmedian yhteismaalein 5–1. Lohkovaiheessa Juventus voitti kaksi kertaaReal Madridin, ensin kotona 2–1Del Pieron jaAmaurin maaleilla.Bernabeulla Juventus voitti kotijoukkueen 2–0Del Pieron maaleilla. Juventus voitti oman lohkonsa ja eteni seuraavalle kierrokselle, jossa vastaan tulienglantilainenChelsea FC. Edellisen kauden finalisti Chelsea voitti Juventuksen yhteismaalein 3–2.[25]
Serie A:ssa kaudella 2008–2009 Juventus pelasi hyvin maaliskuun loppuun saakka. Tämän jälkeen alkoi voitottomien otteluiden putki, jonka seurauksena seurajohto päätti erottaa päävalmentajaClaudio Ranierin. Tilalle tuli loppukauden ajaksi Juventuksen juniorivalmentaja ja ex-pelaajaCiro Ferrara.[26] Joukkue paransi otteitaan ja saavutti lopulta toisen sijan Serie A:ssa,Internazionalen viedessä mestaruuden.
Mestarien liigassa Juventus arvottiin samaan lohkoon yhdessäBayern Münchenin,FC Girondins de Bordeauxin jaMaccabi Haifan kanssa. Juventus pelasi Bordeaux'ta vastaan 1–1 tasapelin ja hävisi 0–2. Maccabi Haifaa vastaan Juventus voitti molemmat ottelut 1–0 ja Bayernia vastaan 0–0 tasapelin ja hävisi 1–4. Näin Juventus karsiutui alkulohkosta eikä päässyt pudotuspeleihin. Vahvan alkukauden jälkeen sillä alkoi mennä huonommin myös Serie A:ssa. Juventus putosi sijalle kuusi, ja kun joukkue vielä hävisi Interille Italian cupissa 2–1, valmentaja Ferrara sai lähteä. Uudeksi valmentajaksi palkattiinAlberto Zaccheroni.[32] Zaccheroni ei pystynyt auttamaan Juventusta tarpeeksi, ja joukkue jäi sarjassa seitsemänneksilähde?.
Kaudeksi 2010–2011 Juventuksen uudeksi puheenjohtajaksi nimitettiin Andrea Agnelli. Agnellin ensimmäinen siirto oli palkataSampdorian kaksikko, valmentajaLuigi Delneri[33] ja seuran urheilutoimenjohtajaGiuseppe Marotta. Delneri oli sensaatiomaisesti luotsannut Sampdorian kauden 2009–2010 päätteeksiMestarien liigan karsintoihin oikeuttavalle neljännelle sijalleSerie A:ssa ja Marotta oli jo monen vuoden ajan rakentanut genovalaisseuran runkoa. Marottaa pidetäänkin yleisesti Italian yhtenä parhaimpana urheilutoimenjohtajana. Marotta onnistui hankkimaan ensimmäisellä siirtokaudellaan joukkueeseen tukun uusia pelaajia, joista lupaavimpina serbialainen laituriMiloš Krasić ja italialainen toppariLeonardo Bonucci. Joukkueeseen liittyi myös laina+osto-optio pelaajia kutenSimone Pepe,Marco Motta,Fabio Quagliarella,Alberto Aquilani jaAlessandro Matri (viimeinen vasta tammikuussa 2011). Juventus sijoittui toisen kerran peräkkäin sarjassa seitsemänneksi. Kauden päätteeksi Delneri sai seurasta potkut ja hänen tilalleen nimettiinAntonio Conte.[34]
Kesällä 2011 Juventus käytti osto-option Simone Pepeen, Marco Mottaan, Fabio Quagliarellaan ja Alessandro Matriin.[35] Conten alaisuudessa Juventus aloitti kauden vahvasti johtaen sitä viiden pelatun kierroksen jälkeen.[36] Juventus jatkoi sarjan kärjessä 12 ottelun jälkeen. 29. marraskuuta 2011 joukkue nousiNapolia vastaan kahdesti kahden maalin takaa-ajoasemasta 3–3 tasapeliin.[37] Juventus eteni kauden aikana voitosta voittoon ja tasapelistä tasapeliin. Lopulta seura pääsi kierros ennen Serien loppua juhlimaan liigamestaruutta yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen.[38] Juventus ei hävinnyt kauden aikana yhtään liigaottelua. Koko kauden aikana joukkue voitti 23 ottelua ja pelasi 15 tasapeliä.[39] Juventuksella oli mahdollisuus mestaruuteen myösItalian Cupissa, mutta se hävisi finaalissa Napolille 0–2. Tämä jäi seuraikoni Alessandro Del Pieron viimeiseksi otteluksi Juventuksen paidassa.[40]
EnnenSerie A-kauden 2012–2013 alkua Juventus voittiItalian supercupin kukistettuaan Napolin jatko-ajalla.[41] Juventuksen päävalmentaja Antonio Conte puolestaan sai kymmenen kuukauden toimitsijakiellon jätettyään kertomatta kauden 2010–2011 aikana Italian jalkapalloliitolle mahdollisesta vetovilpistä toimittuaanSienan valmentajana.[42] Juventus hävisi ensimmäisen ottelunsa Serie A:ssa 49 otteluun 3. marraskuuta 2012, kun Inter voitti sen 1–3.[43] Vuoden aikana Juventus saavutti 94 pistettä pelaamissaan Serie A -otteluissa tehden uuden nimissään jo aiemmin olleen piste-ennätyksen.[44]
Kaudella 2012–13 Juventus selvisi myös mukaan Euroopan korkeimpaan ja arvostetuimpaan seurajoukkuekilpailuun, Mestareiden liigaan. Juventus arvottiin Mestareiden liigassa samaan alkulohkoonFC Nordsjællandin,FK Šah’tar Donetskin ja Mestareiden liigan edellisen mestarin, Chelsea FC:n kanssa. Juventus aloitti Mestareiden liiga-taipaleensa 2–2 vierastasapelillä Chelseaa vastaan, Juventuksen maaleista vastasivatLeonardo Bonucci sekäFabio Quagliarella. Juventus pelasi alkulohkossa kuusi ottelua, häviämättä yhtään. Se pelasi kolme tasapeliä, ja voitti kolme ottelua, mikä riitti nostamaan sen lohkovoittajaksi. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Juventus sai vastaansa skotlantilaisenCeltic FC:n. Joukkueiden välillä oli selvä tasoero, ja ottelusarjaan suursuosikkina lähtenyt Juventus eteni otteluparista jatkoon yhteismaalein 5–0. Näin Juventus eteni Mestareiden liigassa aina kahdeksan parhaan joukkoon. Seuraavaksi se sai vastaansa saksalaisen suurseuranBayern Münchenin. Bayern voitti ensimmäisen osaottelun kotonaan 2–0. Bayernin toinen maali, jonka viimeisteliThomas Müller, oli kuitenkin kyseenalainen, sillä maali oli monien mielestä selvä paitsio. Toisessa osa-ottelussa takaa-ajoasemassa ollut Juventus oli näin pakotettu hyökkäämään ja hakemaan raivokkaasti tasoitusmaaleja, mikä avasi Bayernille paikkoja vastahyökkäyksiin. Bayern iskikin niistä kahdesti, ja loppunumerot Torinossa olivat 2–0. Näin Juventus putosi jatkosta yhteismaalein 4–0.lähde?
Juventus on pelannut valkomustaraitaisissa paidoissa ja valkoisissa shortseissa (joskus mustissa) jo vuodesta1903. Alun perin seura pelasi pinkeissä paidoissa, joihin kuuluivat mustat solmiot. Erään pelaajan isä teki ensimmäiset paidat, mutta jatkuva paitojen pesu kulutti niistä värit, ja seura joutui etsimään vuonna 1903 uudet paidat.[5]
Juventus kysyi englantilaiselta pelaajaltaanJohn Savagelta, oliko tällä yhteyksiä kotimaassaan kehenkään, joka voisi tarjota kulutusta paremmin kestävät uudet paidat. Savagella oliNottinghamissa ystävä, joka oli paikallisenNotts Countyn kannattaja. Hän lähettiTorinoon laivarahtina mustavalkoraidalliset paidat.[5] Siitä lähtien Juventus on käyttänyt mustavalkoisia raitapaitoja.[5]
Juventuksen virallinen tunnuskuva muutettiin radikaalisti vuonna 2017. Aiemmin 1920-luvulta lähtien siihen oli tehty vain pienehköjä muunnoksia. Uusi tunnuskuva muodostuu kolmesta tyylitellystä J-kirjaimesta, kahdesta valkoisesta ja yhdestä mustasta.lähde?
Historiansa aikana seura on saanut lukuisia lempinimiä, tästä hyvänä esimerkkinäLa vecchia signora (Vanha rouva). Sanavecchia (vanha) on sanaleikki Juventuksesta, joka tarkoittaa latinaksi nuoruutta, se on johdettu Juven tähtipelaajien iästä 1930-luvulta.Signora (rouva) -osa puolestaan tulee siitä, että seuran fanit kutsuivat Juventusta sillä nimellä sen menestyksen johdosta 1930-luvulla. Seuran lempinimiä ovat myösLa Fidanzata d'Italia (Italian kihlattu), koska vuosien kuluessa seura sai paljon kannatusta eteläisessäItaliassa, alueiden siirtolaistyöntekijöiltä (enimmäkseenNapolista jaPalermosta), jotka saapuivatTorinoonFiatin tehtaalle töihin 1930-luvulla. Muut lempinimet,I bianconeri (valkomustat) jaLe zebre (seepra), tulevat yksinkertaisesti Juventuksen väreistä.lähde?
Juventus on eniten kannatettu seura Italiassa, yli 12 miljoonalla kannattajalla (28 % kaikista jalkapallofaneista), sanomalehti La Repubblican elokuussa 2007 tekemän tutkimuksen mukaan.[45] Juventus on myös yksi suosituimmista seuroista koko maailmassa, seuralla on arviolta noin 170 miljoonaa kannattajaa maailmassa (43 miljoonaa näistä Euroopassa), enimmäkseen välimerenalueen maissa.[4][46] Juventuksella on paljon faniklubeja myös Italian ulkopuolella ainaKanadassa,Yhdysvalloissa,Ranskassa,Englannissa,Israelissa,Vietnamissa ja myösSuomessa.lähde?
Suuresta kannattajamäärästä huolimatta valkomustien pelejä käy keskimäärin katsomassa noin 35 000 kannattajaa, huomattavasti vähemmän kuin muilla suurilla eurooppalaisilla suurseuroilla. Tämä onkin herännyt keskustelua siitä, että Juventuksen pitäisi pelata kotiottelunsa muualla kuinTorinossa, sillä seuralla on niin paljon kannattajia muualla Italiassa. Kannattajia on paljon muun muassa eteläisessä Italiassa, josta johtuu seuran suuri kannattajamäärä vierasotteluissa.[47] Vieraspeleissä käy lähes yhtä monta seuran fania kuinTorinossa kotiotteluissalähde?.
Juventus täytti 109 vuotta vuonna 2006.
Juventusultrilla on hyvät suhteet Piacenzan, ADO Den Haagandin ja Legia Warsawan faneihin. Seuran kannattajilla on monia kilpailijoita (lähes kaikki Italian seurat). Yksi näistä on paikallinen taistoTorinoa FC:tä vastaan, jota kutsutaan nimellä Derby della Mole (Torinon derby). Tämä kilpailu syntyi vuonna 1906, jolloin entiset Juventus-pelaajat perustivat Torino FC:n.lähde?
Toinen merkittävä ottelu onFC Internazionale Milanoa vastaan. Tätä kiihkeää ottelua kutsutaan nimellä Derby d'Italia (Italian derby), johtuen seurojen pysymisestäSerie A:ssa joka kausi sen perustamisesta lähtien. Tämä kesti aina vuoteen 2006 asti, jolloin Juventus tiputettiinSerie B:henItalian jalkapalloskandaalin takia. Tämä ottelu on Italian intensiivisin eri kaupungin joukkueiden välillä. Seurat ovat myös kaksi suosituintaItaliassa, derby on yltynyt 90-luvun lopulla erittäin suosituksi, ja on nyt kaikkien aikojen huipussaan Juventuksen palattuaSerie A:han vuonna 2007.[48]
Muita tärkeitä otteluja on esim.firenzeläistaACF Fiorentinaa vastaan. Juventuksen ja Fiorentinan välinen kiista kiihtyi äärimmilleen kaudella 1981–1982, jolloin Juventus voitti mestaruuden 1 pisteen erolla Fiorentinaan viimeisten peli-kierrosten käänteillä.[49] Juventus jaAS Roma ovat myös kilpailevia seuroja keskenään ja ovat olleet sitä jo pitkään.[50]AC Milaniakin vastaan käydään intensiivisiä kamppailuita, mutta se ei ole yltänyt Juventuksen ja Interin tasolle.[51] MyösSSC Napolia vastaan on vihamielisyyksiä seuran kannattajillalähde?.
Juventuksen fanit ovat myös erittäin huonoissa väleissä kaikkienenglantilaisten seurojen kanssa. Tästä esimerkkinä kaudella 2002–2003Mestareiden liigassa Delle Alpilla vierailivat englantilaisetManchester United FC jaNewcastle United FC, tällöin stadionilla kuultiin laulua ”English Animals” läpi otteluiden. Suurin kauna Juventuksen kannattajilta kohdistuu kuitenkin liverpoolilaisjoukkueeseenLiverpool FC:hen. Tämä vihanpito alkoi vuonna 1985 tapahtuneen surullisenkuuluisanHeysel-stadionin onnettomuuden, jossa 39 Juventus-fania kuoli, silloisenEuroopan Cupin finaalissa, kuolleiden joukossa oli myös lapsia.[52] Lisäksi loukkaantuneita oli 450.[53] Tapahtumasta huolimatta finaali pelattiin ja Juventus voitti pelin 1–0Michel Platinin rangaistuspotkumaalilla.[54]
Kahden ensimmäisen kauden ajan (1897 ja 1898) Juventus pelasi kotiottelunsa Parco del Valentinon- ja Parco Cittadellan-stadioneilla. Sen jälkeen seura siirtyi Piazza d'Armi Stadionille ja pelasi siellä aina vuoteen 1908 asti. Poikkeuksena ovat kaudet 1905 ja 1906, jotka seura pelasi Corso Re Umbertolla ja voitti siellä ensimmäisen scudettonsa 1905.lähde?
Stadio Municipale Benito Mussolini, jolla Juventus pelasi kotiottelunsa 57 vuoden ajan.
Sittemmin vuosina 1909–1922 seura pelasi kotiottelunsa Corso Sebastopoli Campilla. Sieltä seura siirtyi pelaamaan Corso Marsiglia Campille aina vuoteen 1933, jolloin Juventus sai jälleen pelata uudella stadionilla, tällä kertaa StadioBenito Mussolinilla (ennen Stadio Comunale Vittorio Pozzo ja lopuksi Stadio Olimpico di Torino). Stadion vihittiin käyttöön vuonna 1934 jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin. Tällä samaisella stadionilla Juventus pelasi 890 liigaottelua 57 vuoden ajan vuoteen 1990 asti.[55] Tällöin seura sai uuden tarvitsemansa stadionin,Stadio delle Alpin, joka sekin rakennettiin jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin, tällä kertaa vuoden 1990 kisoihinlähde?.
Delle Alpi pysyi seuran kotistadionina kaudet 1990–2006. Kaudeksi 2006–2007 seura palasi Stadio Olimpico di Torinolle eli Stadio Grande Torinolle, Delle Alpin remontin takia. Olimpicolla on 27 128 katettua istumapaikkaa, Delle Alpilla taas paikkoja on 69 000. Stadio Olimpico di Torino oli myös vuoden2006 talviolympialaisten avajais- ja lopetusseremonianäyttämö.lähde?
Alkukeväästä 2008 Juventus sai Torinon valtuustolta luvan rakentaa uuden modernimman stadionin. Uusi stadion rakennettiin vanhan Delle Alpin tilalle. Stadionille tehtiin paikat noin 40 000 katsojalle ja sen yhteyteen rakennetaan muun muassa harjoituskenttä, sekä joitakin viihdekeskuksia, kuten elokuvateatteri.[56] Uudelle stadionille olikin tarvetta, ei pelkästään Torinossa vaan koko Italiassa, sillä maassa on Euroopan vanhimmat stadionit. Vanhojen stadioneiden infrastruktuuri on rapistunut, eikä niissä ole nykyajan standardien mukaisia turvatoimia. Lisäksi Delle Alpin näkyvyyttä haukuttiin kehnoksi. Lähin istumapaikka oli 28 metrin päässä kentästä, kun taas uudella stadionilla etäisyyttä on vain yhdeksän metriä.[57] Päästääkseen yhdeksän metrin läheisyyteen uudelle stadionille ei tullut juoksuratoja ja näin ollen se on tarkoitettu vain jalkapallolle.[58] Uuden stadionin rakentaminen aloitettiin vuonna 2009[59], jaJuventus Stadiumin avajaiset pidettiin 8. syyskuuta 2011.[60]
Juventuksella on historiansa aikana ollut monta puheenjohtajaa, joista jotkut ovat olleet seuran omistajia ja toiset kunniapuheenjohtajia. Alla listattuna kaikki Juventuksen puheenjohtajat kautta aikain.[62]
Alessandro Del Piero pitää hallussaan Juventuksen virallista esiintymisennätystä (660, 17. tammikuuta 2011). Hän rikkoiGaetano Scirean vanhan ennätyksen 6. maaliskuuta 2008Palermoa vastaan käydyssä ottelussa.lähde?
Giampiero Boniperti pitää hallussaanSerie A:n peliennätystä 444 ottelulla.[74] Kaikki viralliset kilpailut mukaan lukien Juventuksen kaikkien aikojen maalintekijä on Alessandro Del Piero 280 maalillaan (17. tammikuuta 2011).
Del Pierosta tuli myösVanhan rouvan paras maalintekijä Serie A:ssa lokakuussa 2010. Hän ohitti legendaarisen Giampiero Bonipertin, joka viimeisteli liigassa 178 maalia.[75]
Kaudella 1933–34Felice Borel viimeisteli Serie A:ssa 31 maalia 34 ottelussa ja näin ollen pitää hallussaan vielä seuran yhden kauden maaliennätystä Serie A:ssa. Ferenc Hirzer on kuitenkin seuran maalikuningas 35 maalillaan, jotka hän teki Italian kansallisessa liigassa kaudella 1925–1926 (Italian jalkapalloilun ennätys). Juven maaliennätys yhdessä ottelussa on kuusi, ja tämän teki italialais-argentiinalainenEnrique Omar Sivori ottelussa verivihollistaInternazionalea vastaan kaudella 1960–1961.lähde?
Ensimmäinen virallinen jalkapallo-ottelu, johon Juventus osallistui, pelattiin vuonna 1900, jolloin sarjan nimi oli ”Italian kansallinen liiga”. Juventus hävisi ottelun 0–1 FBC Torineselle. Suurinumeroisin voitto, jonka Juve on saanut, on 15–0 Centoa vastaan,Italian cupin toisella kierroksella kaudella 1926–1927. Pääsarjassa maalieroltaan suurin voitto on 11–0ACF Fiorentinasta sekäUS Fiumanasta kaudella 1928–1929. Juventuksen raskain tappio tuli seuran alkuaikoina kaudella 1912–1913, jolloin he hävisivätTorino FC:lle 0–8.lähde?
Juventus pitää hallussaan yhden kauden maaliennätystä, mukaan lukien Serie A,Italian cup ja eurooppalaiset kilpailut; 106 maalia kaudella 1992–1993.lähde?
Kaiken kaikkiaan Juventus on ”tuottanut” eniten maajoukkuepelaajia Italian maajoukkueeseen.[76] Se onkin ainoa italialainen seura, joka on ”tuottanut” pelaajia toisten jalkapallon maailmanmestaruuskisojen jälkeen jokaiseen Italian maajoukkueeseen.[77] Juventuksesta on osallistunut lukuisia pelaajia Italian MM-kisamatkoihin. Vuoden1934 jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin osallistui peräti yhdeksän Juventuksen pelaajaa.
Alla on luettelo Juventuksen pelaajista, jotka edustivat Italian maajoukkuetta sen voittaessa MM-kultaa.[78]
Juventuksesta on tullut myös muille maille maailmanmestareita, nimittäinRanskalle. Vuoden 1998 kannua olivat nostamassaZinédine Zidane jaDidier Deschamps. Juventus on näin ollen tuottanut 24 jalkapallon maailmanmestaria, 22 Italialle ja 2 Ranskalle. Kolme Juventuksen pelaajaa Italian ulkopuolelta on myös voittanut Euroopan-mestaruuden. EspanjalainenLuis del Sol voitti kannun vuonna 1964. RanskalainenMichel Platini voitti sen vuonna 1984 ja teki samalla kisojen maaliennätyksen (9 maalia), joka on vieläkin voimassa. Toinen ranskalainen EM-voittaja on Zinédine Zidane, joka oli voittamassa kisoja vuonna 2000.[80]
27. kesäkuuta 1967 Juventus Football Clubista tuli osakeyhtiö (ital.Società per Azioni).[81] 3. joulukuuta 2001 torinolaisseura listautuiItalian pörssiin.[82] Juventuksen osakkeet on jaettu seuraavasti: 60 % omistaaExor S.p.A. tai paremmin tunnettunaAgnellien perhesäätiö (Giovanni Agnelli & C.S.a.p.a – group), 7,5 % omistaa Libyan Arab Foreign Investment Co. ja jäljelle jäävät 32,5 % omistaa muut osakkeenomistajat.
SS Lazion jaAS Roman lisäksi Juventus on ainoa italialainen seura, joka on listautunut Italian pörssiin.Deloitten julkaisemanFootball Money Leaguen mukaan Juventus oli maailman kolmanneksi varakkain seura kaudella 2005–2006, seuralla oli arviolta 251,2 miljoonan euron omaisuus.[83] Kauden 2006–2007 jälkeen Juventuksen varallisuus oli pudonnut 145,2 miljoonaan euroon, eli pudotusta oli tapahtunut 106 miljoonaa euroa. Tämä selittyneekin seuran pudottamisella sarjaporrasta alemmas vuonna 2006.[84] Juventuksen osakkeiden arvo on kuitenkin kasvanut koko ajan ja seura on pääsemässä tukevasti jaloilleen muun muassa sen varakkaiden omistajien ja hyvien peliesitysten ansiosta.[85]
Kauden 2010–2011 päättyessä Juventuksen velat olivat 95 miljoonaa euroa. Suurin syy suuren velan määrään oli uuden stadionin rakentaminen, joka maksoi 122 miljoonaa euroa. Myös jääminen Mestareiden liigan ulkopuolelle kahtena edellisenä kautena oli osasyynä huonoon taloudelliseen tulokseen.[86]
.svg){kind=logo}
