Juutalainen huumori on monimuotoinen ja monitahoinen ilmiö, jota ei voi tiivistää yhteen määritelmään. Se erottuu kevyestäeskapismista,slapstickistä tai fyysisestä pelleilystä, mutta ei ole myöskään erityisen lempeää. Sen voima piilee usein sisällössä ja siinä, mitä se paljastaa, eikä pelkästään siinä, kuinka paljon se naurattaa.
Juutalaisen huumorin keskeiset aiheet liittyvät usein jokapäiväiseen elämään, kuten ruokaan, perheeseen, liiketoimintaan, rahaan, terveyteen ja selviytymiseen. Huumori voi ollasarkastista, valittavaa, alistunutta hyväksyntää tai oivaltavaa, ja se saattaa synnyttää ennemmin huokauksen kuin naurun. Se on luonteeltaan auktoriteettivastaista, paljastaentekopyhyyttä ja pilkaten mahtipontisuutta, samalla korostaen tavallisten ihmisten arvoa. Usein huumorissa heikompi osapuoli saa vastakkainasettelussa yliotteen. Lisäksi juutalainen huumori on itseironista, kohdistuen omaan yhteisöön, uskonnollisiin käytäntöihin ja jopaJumalaan, samalla vahvistaen perinteitä ja tutkien pyhän ja arjen rajaa.[1]
Juutalainen musta huumori on toiminut historian saatossa selviytymiskeinona vaikeissa oloissa. Vaikka tragedia itsessään ei ole välttämätön huumorin synnylle, komedia voi lievittää tuskaa ja antaa voimaa kestää koettelemuksia. Juutalaiset ovat hyödyntäneet huumoria synkissäkin tilanteissa, kutenghettoissa jakeskitysleireillä, mikä on nähty opittuna selviytymistaitona.Holokaustin jälkeen huumori aiheesta oli pitkääntabu, ja ajankohta vaikuttaa merkittävästi siihen, voiko vitsi toimia, kutenGilbert Gottfriedin9/11-vitsi osoitti. Synkätkin aiheet käännetään useinironian jasanaleikkien kautta keventäviksi, paljastaen syvää itseironiaa ja kykyä nauraa kohtalon julmuudelle. Tämä luo lohtua ja tunnetta siitä, että kärsimystä ei tarvitse kohdata täysin ilman naurua.[2]
Juutalaisen huumorin juuret ulottuvatItä-Euroopan juutalaisyhteisöihin,Talmudin opiskeluun ja hääjuhlien pilkkalaulajien perinteisiin, joista se kehittyi amerikkalaisen viihteen valtavirtaan.YIVO-instituutin kurssi tarkastelee huumorin roolia muuttoliikkeessä, sopeutumisessa,antisemitismiin vastaamisessa ja identiteetin rakentamisessa. 1800-luvun juutalaiset kiistat,JiddišJiddiš-kirjallisuus ja -teatteri loivat pohjan modernillesatiirille, kun taasvaudeville ja varhaiset elokuvat hyödynsivät etnisiä stereotypioita. Catskillsin lomakeskukset synnyttivätstand up -perinteen, josta nousivat 1900-luvun merkittävät koomikot. MyöhemminLenny Bruce jaJoan Rivers rikkoivat rajojaprovokatiivisella huumorillaan, ja sarjat kutenSeinfeld jaJäitä hattuun nostivat juutalaisen huumorin kansainväliseen suosioon. Nykyäänsosiaalinen media jasuoratoisto tarjoavat uusia alustoja juutalaiselle komiikalle.[3]
Juutalainen komedia ilmenee monissa muodoissa. Tilannekomedioissa, kutenSeinfeld jaThe Marvelous Mrs. Maisel, juutalaiset hahmot elävät arkeaan ilman antisemitismin tai väkivallan uhkaa, vapauttaen jännitteitä ja antaen katsojalle mahdollisuuden hengähtää. Elokuvat, kutenJojo Rabbit, käyttävät huumoria historian uudelleenkirjoittamiseen ja vihaideologioiden naurunalaiseksi tekemiseen, tarjoten katkeransuloisen tavan kohdata menneisyyden kauhuja.Kvetch-komedia keskittyy valittamiseen ja nurisemiseen, kuten AmazoninYearly Departed -ohjelmassa, jossa juutalaiset koomikot kanavoivatkoronapandemian ajan turhautumista ironian ja liioittelun kautta, luoden yhteisöllisyyttä ja jakaen kärsimystä.[4]
Alun perin juutalaiset eivät olleet “hauskoja”, sillä antisemitistiset vitsit kohdistuivat heihin, ja oman huumorin julkinen esittäminen oli vaarallista.Haskala, juutalainen liike, vapautti ilmaisua ja loi tilaa huumorille.RaamatunPurin-kertomus, jossaHaman nöyryytetään ja kuningasAkhashveresh kuvataan koomisesti, loi pohjan huumoriperinteelle. Purim-esitykset ja hääpilkkalaulajat (marshalik/badkhn) toimivat esikuvina modernille komiikalle, erityisesti Catskillsin Borscht Beltin koomikoille. Talmudissa jaMidrašissa esiintyy humoristisia jaksoja, kuten pilkkaarabbiinisista kiistoista ja nerokasta järjenjuoksua. Klassisia esimerkkejä ovatŠolom Aleichem,Kalonymous Ben Kalonymous jaHershel Ostropolier, jotka yhdistivät satiiria, itseironiaa ja ihmisläheistä terävyyttä. 1900-luvulla koomikot kutenMarxin veljekset,George Burns,Lenny Bruce jaSeinfeldin tekijät laajensivat huumorin yleisöä, jatkaen perinnettä, jossa komedia toimii viihteenä ja vastarinnan välineenä.[5]
Juutalainen huumori pohjautuu Raamatun teksteihin, joissa esiintyy satiiria, parodiaa ja ironiaa, kutenEsterin kirjassaPersian hovin turhamaisuuden kuvaus tai Joonan kieltäytyvän profeetan parodia. Rabbiininen perinne, erityisesti Talmud ja Midrash, tuotti sanaleikkejä, absurdiin vietyjä oikeustapauksia ja surrealistisia tarinoita, joissa huumori toimi opetuksen välineenä. Esimerkiksi juutalainen hääseremonia, jossa lasi rikotaan, sisältää suoloisen katkeran huumorin elementin muistuttaen pakolaisuudesta. Huumori yhdistää tekstiin liittyvän perinteen, itseironian, sosiaalisen kritiikin ja opettavaisen sävyn, toimiessaan kulttuurisen jatkuvuuden välineenä.[6]
Sigmund Freud näki juutalaisissa vitseissä kyvyn itsearviointiin, moraalisten periaatteiden korostamiseen ja autoriteettien kritiikkiin. Huumori toimi keinona käsitellä epäoikeudenmukaisuutta ja vaikeita olosuhteita.Theodor Reik korjasi käsitystä juutalaisen huumorin masokistisuudesta, nähden itseironiamaskina, joka palauttaa ihmisarvon ja voittaa yleisön hyväksynnän. Juutalainen vitsi yhdistää nöyryytyksen ja uhmakkuuden, sisältäen itseironiaa ja itsetietoista ylpeyttä. EsimerkiksiHeinrich Heine kuvasi sukupolvien rohkeuden ja omahyväisyyden ristiriitaa. Huumori on selviytymiskeino ja puolustusmekanismi, joka korostaa älyllistä ja moraalista eheyttä, ja sitä arvostetaan nykyään laajalti myös juutalaisten ulkopuolella, kiitos koomikoiden kutenWoody Allenin.[7]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
