| Jussi Lonkainen | |
|---|---|
 Jussi Lonkainen vuonna 1928. | |
| Kansanedustaja | |
1.5.1924–1.9.1927, 1.9.1933–5.4.1945 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. joulukuuta1890 Tohmajärvi |
| Kuollut | 12. kesäkuuta1949 (58 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja |
| Infobox OK | |
Juho (Jussi) Jaakko Lonkainen (ent.Lonkanen,20. joulukuuta1890Tohmajärvi –12. kesäkuuta1949Helsinki) oli suomalainentoimittaja,kirjailija japoliitikko, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1924–1927 ja 1933–1945.[1]
TohmajärvenKakunvaarassa syntyneen Jussi Lonkaisen vanhemmat olivat kirvesmies Tahvo Lonkanen (1851-1924) ja Katri Niiranen (1854-1924).Kansakoulun käytyään hän työskenteliVärtsilän ruukissa ja myöhemminOsuusliike Itä-Karjalan palveluksessaSortavalassa. Vuosina 1914-1918 Lonkainen oli Sortavalassa ilmestyneenPäivän Tiedot -lehden toimitussihteeri.[1][2]
Sisällissodan alettua Lonkainen ei osallistunut aseelliseen kapinaan, vaan hänet vangittiin ”vaarallisena henkilönä” jo 31. tammikuuta 1918.[2] Sortavalassa vangittiin samaan aikaan myös muita työväenliikkeen nokkahahmoja, kuntenJulius Nurminen jaPekka Railo.[3] Lonkainen päätyi lopultaTammisaaren vankileirille ja sai 12 vuoden kuritushuonetuomionvaltio- jamaanpetoksesta. Perusteena olivat Lonkaisen syksyn 1917 lehtikirjoitukset ja puheet, joiden katsottiin kiihottaneen kapinaan. Lisäksi hänen väitettiin johtaneen aseistautunutta joukkoa, joka joulukuussa vapautti Sortavalan poliisilaitoksella vangittuna olleenAugust Wesleyn. Lonkainen kiisti osallisuutensa tapahtumiin ja sanoi olleensa kotonaanVärtsilänUusikylässä.[2]
Armahduksensa jälkeen Lonkainen työskenteliItä-Karjalan Työväen Osuusliikkeen myymälänhoitajanaHarlunLäskelänsuussa 1919–1920,Työn Voiman toimittajanaJyväskylässä 1920–1921,Kansan Voiman päätoimittajana Sortavalassa 1921–1922 sekäKansan Työn päätoimittajana ja toimittajanaViipurissa 1922–1933. Lonkainen oli kansanedustaja 1924–1927 ja 1933–1945 sekäpresidentin valitsijamies 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myösViipurin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen sekäViipurin itäisen vaalipiirin sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtaja.Jatkosodan päätyttyä Lonkainen toimi SDP:n vt. puoluesihteerinä 1944 jaKansanhuoltoministeriön tiedotustoimiston osastosihteerinä 1945–1949.[1] Hän oli myösSuomen Sosialidemokraatin eduskuntakirjeenvaihtajana 1947-1949. Lonkainen kuoliHelsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa pitkäaikaiseensydäntautiin 58-vuotiaana.[4] Hänet on haudattuHietaniemen hautausmaahan.[5]
Lonkaisen kirjallinen tuotanto käsittää muun muassa runoja, näytelmiä sekä yhden romaanin. Hän kirjoitti myös salanimellä ”Jussi Savipuro”.[6] Lonkaisen runoja julkaistiin runsaasti erilaisissa työväenjulkaisuissa. Hän käytti niissä useinraamatullisia ilmauksia ja teemoja.[7] Lonkaisen ainoaksi romaaniksi jäi 1927 ilmestynytVihan ja rakkauden alttari, jonka tapahtumat sijoittuvatPohjois-Karjalassa sijaitsevalle korpitilalle. Työväenlehdissä se sai osakseen myönteistä ja jopa ylistävää kritiikkiä, muttaArvostelevaan kirjaluetteloon teoksen arvioineenLauri Pohjanpään mukaan romaani oli ”vailla taidearvoa olevaa jälkituotantoa”.[8][9][10][11]
Jussi Lonkaisen ensimmäinen puoliso oli Lydia Miinalainen (k. 1920), jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1919. Leskeksi jäätyään Lonkainen avioitui vuonna 1922 kansakoulunopettaja Eeva Helena Juutilaisen (1897-1966) kanssa.[12] KansanedustajaMatti Lonkainen oli Jussi Lonkaisen serkku.lähde?
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJussi LonkainenWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
