Junia liikuttaa joko erillinenveturi tai vaihtoehtoisestimoottorivaunu, jossa vetokoneisto on sulautettu vaunuun. Nykyisin veturit tuottavat voimansa pääasiallisestisähköllä taidieselmoottorilla, mutta aikaisemmin höyrykoneella toimivathöyryveturit olivat yleisin tyyppi. Nykyäänkin höyryvetureita on yhä käytössä joissakin maissa, muun muassaIntiassa jaBrasiliassa. Kaasuturbiinikäyttöiset veturit ovat jääneet kokeiluluontoisiksi.
Suomenlähijunaliikenteessä on käytössä nykyaikaisia matalalattiaisia ja ilmastoituja moottorivaunuja vanhojen vaunujen ohella. Kuvassa P-linjalla olevaSm4-yksikkö Helsingin asemalla.
Matkustajajunat kulkevat yleensä kerran tai kahdesti vuodessa julkaistavienaikataulujen mukaan.
Matkustajajunassa saattaa olla jopa 16–20 matkustajavaunua, jotka ovat yleensä neliakselisia ja joihin mahtuu keskimäärin satakunta matkustajaa kuhunkin. Yöllä kulkevissa junissa osa vaunuista on yleensä makuuvaunuja. Matkustajajunien kulkunopeudet vaihtelevat, mutta Suomessa Intercity-junien suurin sallittu nopeus on 200 km/h jaPendolino-junien (Sm3 ja Allegro Sm6) jopa 220 km/h ajettavan rataosan mukaan. Nämä nopeudet ovat hyvää eurooppalaista tasoa. Vielä nopeampia ovat eurooppalaiset ja japanilaiset suurnopeusjunat, joiden huippunopeudet vaihtelevat varta vasten rakennetuilla erikoisradoilla 240–330 km/h. Ensimmäiset liikenteessä olevat ja suunnitellutmaglev- eli leijujunat käyttävät nopeutta 400–500 km/h.Shanghaissa on maglev-rata, jonka huippunopeus on 580 km/h.
Nopeutensa, kulkemansa matkan pituuden ja pysähdyspaikkojen lukumäärän perusteella matkustajajunat jaetaan yleensä eri tyyppeihin:
Yleisestä käytöstä poistettuja henkilöjunia käytetään joko suljetuilla rautatieliikennerataosilla tai rajoitetusti yleisillä rautatieliikennerataosillamuseojunaliikenteeseen, jossa on veturin lisäksi muutamia matkustajavaunuja.
Tavarajunat kootaan tavaraliikenneasiakkaiden tuotteilla ja tavaroilla kuormatuista tavaravaunuista, ja Suomessa tavarajunat kulkevat aikataulun mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sen sijaan on tapana päättää junan kulkuunpanosta vasta silloin, kun kuljetettavaa on riittävästi. Tavarajunien koko vaihtelee noin 1 000 tonnista noin 5 000 tonniin ja Yhdysvalloissa ja joissain muissa maissa jopa 12 000–18 000 tonniin. Suomessa tavarajunien käyttämä nopeus (suurin sallittu nopeus) on yleensä 70–100 km/h, suurimman viranomaistaholta hyväksytyn nopeuden ollessa 120 km/h.[1]
Autopikajuna on Suomessa yksi esimerkki matkustaja- ja tavarajunien yhdistelmistä. Autot lastataan sitä varten erikseen suunniteltuihin autonkuljetusvaunuihin. Auton kuljettaja – ja matkustajat – matkustavat saman junan kyydissä. Suomessa autopikajunat ovat yöjunia, joten niissä on myös makuuvaunuja päivävaunujen lisäksi.
Sotilaskuljetukset on Suomessa toinen esimerkki matkustaja- ja tavarajunien yhdistelmistä, olkoonkin, että tällöin matkustajat yleensä kuljetetaan tavaravaunutyyppisissä, niin sanotuissa härkävaunuissa, joissa on vaunun molemmissa päissä makuulaverit, ja keskellä kamiina. Näin kyseessä on itse asiassa tavarajuna, joka kuljettaa myös matkustajia.
Sekä Suomessa että muissa maissa on aikaisemmin ollut liikenteessä myös sekajunia, joissa on kuljetettu matkustajia sekä kappale- ja kiitotavaraa. Sekajunat ovat yleensä liikennöineet sivuradoilla. Suomessa tämä junatyyppi oli liikenteessä 1960-luvulle asti.
Junalla matkustaminen on erittäin turvallista ja autolla ajaminen on noin 30 kertaa vaarallisempaa. Ainoastaanlentokone on turvallisempi junaan verrattuna, kun suhteutetaan kuolleiden ihmisten määrä ajettuja kilometrejä kohti.[4] Kaikkien aikojen tuhoisin junaonnettomuus onTelwattan junaturma, jossa kuoli yli 1 700 ihmistä.[5]
