Jumalten synty (m.kreik.Θεογονία,Theogonia) onHesiodoksen kirjoittamaeeppinen runoelma, joka kuvaakreikkalaisen mytologian jumalten syntyperät ja sukuyhteydet. Runo käsittää 1 020 säettä.
Hesiodos eli ja kirjoitti 700-luvulla eaa.Jumalten synnyn kirjallinen muoto vakiintui 500-luvulla eaa. Tällöin runoelmaan lisättiin vielä uusia osia, kuten sen lopun säkeet 901–1020.[1]
Jumalten synty on synteesi lukuisista erilaisista paikallisista kreikkalaisista perinteistä koskien jumalia. Teos on näin osa pitkää traditiota, ja liittyy runoelmana tilanteisiin, joissarapsodi esitti yleisölleen jumalia koskevia lauluja, joiden luomiseen eri rapsodit käyttivät samanlaista aineistoa. Traditiot jatkoivat kehitystään myös Hesiodoksen teoksen jälkeen. Hesiodoksen teosta on kuitenkin usein käytetty kreikkalaisen mytologian lähdeteoksena. Muun muassaHerodotos piti sitä auktoriteettina koskien jumalten nimiä ja heidän ominaisuuksiaan.[2]
»Olympoksen muusat, aigiinkantaja Zeuksen tyttäret [...] Ylistäkää jumalten ikuista, pyhää sukua, heitä jotka Gaia, tähtinen Uranos ja tumma Yö synnyttivät, sekä heitä jotka kasvatti suolainen Pontos. Kertokaa, kuinka jumalat ja maa saivat alkunsa [...][3]»
Teoksen alussa runoilija sanoo saaneensa laulunsaHelikon-vuorenmuusilta. Hän kiittää muusia, ja kuvaa näiden synnyn ja toiminnan, sekä pyytää aiheen lauluunsa.[4] Runoelma on järjestetty kertomukseksi, joka kuvaa kaikkeuden (Kosmos) ja sen muovanneiden jumalten alkuperän. Jumalten sukupolvet voidaan jakaa kolmeen, joista ensimmäistä hallitseeUranos, toistaKronos ja kolmatta ja viimeistä sukupolveaZeus.
Runoilija kuvaaKhaoksen saaneen alkunsa ensimmäisenä. Khaos antoi synnynGaialle (Maa), kaiken järjestäytyneemmälle ja vakaammalle perustalle, joka voisi toimia jumalten ja ihmisten kotina, sekäTartarokselle (Manalan alin taso). Myöhemmin saa syntynsäEros (Rakkaus), jolla on tärkeä rooli lisääntymisessä, sillä ennen sitä lisääntymisen tuli tapahtuapartenogeneettisesti. Khaoksesta saavat alkunsa myösErebos (Pimeys) jaNyks (Yö). Erebos ja Nyks lisääntyvät keskenään, jolloin syntyyAither (Kirkkaus) jaHemera (Päivä). Gaiasta saavat alkunsaUranos (Taivas),Urea (Vuoret) sekäPontos (Meri).[5] Myöhemmin Pontos ja Gaia saavatEurybian.
Uranos ja Gaia lisääntyvät keskenään, mikä synnyttää kaksitoistatitaania,Okeanos,Koios,Krios,Hyperion,Iapetos,Kronos,Theia,Rhea,Themis,Mnemosyne,Foibe jaTethys; kolmekyklooppia, Brontes, Steropes ja Arges; sekä kolmehekatonkheiriä eli satakätistä, Kottos, Briareos ja Gyges (tai Gyes).[6]
Uranos inhosi kammottavia lapsiaan, joten hän piilotti ne jonnekin Gaiaan. Gaia suuttuu tästä ja pyytää lapsiaan titaaneita rankaisemaan isäänsä. Vain Kronos suostui tähän. Hänkastroi isänsä sirpillä. Uranoksen veri virtaa maahan ja siitä saavat alkunsaerinykset eli raivottaret,jättiläiset sekämeliadit. Kronos heitti kiveksetThalassaan eli mereen. Siitä kuohui vaahtoa, josta sai alkunsaAfrodite, rakkauden jumalatar. Tämän vuoksi Afroditea on pidetty Uranoksen ja Thalassan tyttärenä.[7]
Sillä aikaa Nyks teki lapsia partenogeneettisesti, vaikka olikin naimisissa Ereboksen kanssa. Hänen lapsiaan olivatMoros (Kohtalo), Kera (Tuho) jakerit (Kuolon henget),Thanatos (Kuolema),Hypnos (Uni) jaoneirokset (Unien heimo),Momos (Moite),Oizys (Kurjuus),hesperidit (Yön tyttäret),moirat (Kohtalottaret),Nemesis (Kosto),Apate (Petos),Filotes (Intohimo),Geras (Vanhuus) jaEris (Riita).[8]
Eris seurasi äitinsä esimerkkiä, ja hänestä saivat alkunsaPonos (Raadanta),Lethe (Välinpitämättömyys),Limos (Nälänhätä),Algea (Tuska),Hysmine (Tappelut),Makhai (Taistelut),Fonoi (Murhat),Androktasia (Joukkomurhat),Neikea (Sättimiset),Pseudologos (Valheet),Logoi (Väitteet),Amfilogia (Vastaväitteet),Dysnomia (Laittomuus),Ate (Hunninko) jaHorkos (Valat).[9]
Titaanien suvussa Okeanos ja Tethys naivat toisensa ja saavat kolme tuhatta jokea, mukaan lukienNiili,Eridanos jaSkamandros, ja kolme tuhattaokeanidia, mukaan lukienDoris,Elektra,Kalypso jaStyks.[10] Theia ja Hyperion naivat toisensa ja heille syntyvätHelios (Aurinko),Selene (Kuu) jaEos (Aamunkoitto).[11] Krios ja Eurybia naivat toisensa ja heille syntyvätAstraios,Pallas jaPerses.[12] Eos ja Astraios menevät myöhemmin naimisiin ja heille syntyvätZefyros,Boreas,Notos,Eosforos eli Fosforos (Aamutähti) sekä muut tähdet.[13] Pallas ja Styks naivat toisena ja heille syntyvätZelos (Kiihko),Nike (Voitto),Kratos (Voima) jaBia (Väkivalta).[14] Koios nai Foiben ja heille syntyvätLeto jaAsteria.[15] Perses nai Asterian ja heille syntyyHekate.[16] Iapetos nai Klymenen ja heille syntyvätAtlas,Menoitios,Prometheus jaEpimetheus.[17]
Uranoksen kastraation jälkeen Gaia nai Pontoksen, ja heidän jälkeläisiinsä kuuluu merenjumaluuksia,nymfejä ja erilaisia hirviöitä. Eräs Gaian ja Pontoksen lapsista onNereus (Meren vanhus), joka nai okeanidi Doriksen. Nereus ja Doris saavat yhdessänereidit, viisikymmentä meren nymfiä. Eräs näistä onThetis. Gaian ja Pontoksen toinen lapsi onThaumas, joka nai okeanidi Elektran. Thaumas ja Elektra saavatIriksen (Sateenkaari) ja kaksiharpyijaa.[18]
Forkys jaKeto, kaksi sisarusta, naivat toisensa, ja saavatgraiat,gorgot,Ekhidnan jaOfionin.Medusa, yksi gorgoista, synnyttää kaksiPoseidonin lasta, siivekkään hevosenPegasoksen sekä jättiläinenKhrysaorin, sillä hetkellä kunPerseus katkaisee hänen kaulansa. Khrysaor nai nymfiKallirrhoen, Okeanoksen toisen tyttären, ja saa kolmipäisenGeryonin.[19]
Gaia nai Tartaroksen ja saaTyfonin (myös Tyfoeus), jonka nai Ekhidna, ja he saavatOrthoksen,Kerberoksen,Hydran jaKhimairan. Orthoksesta ja joko Khimairasta tai Ekhidnasta syntyvätSfinksi jaNemean leijona.[20]
Kronos oli näin saanutKosmoksen hallintaansa, ja halusi varmistaa, että pysyisi vallassa. Uranos ja Gaia ennustivat, että eräs Kronoksen lapsista tulisi syksemään hänet vallasta. Siksi Kronos piti huolen, että naituaan Rhean nieli kaikki tämän synnyttämät lapset: näitä olivat järjestyksessäHestia,Demeter,Hera,Hades,Poseidon jaZeus. Rhea kuitenkin pyysi Gaiaa ja Uranosta auttamaan Zeuksen pelastamisessa. Rhea lähetettiinKreetalle synnyttämään Zeus. Kronokselle annettiin suuri kivi nielaistavaksi; tämä luuli sen olevan yksi Rhean synnyttämistä lapsista. Zeuksen synnyttyä Gaia otti hänet ja piilotti hänet syvään luolaan Aigaioksen vuorelle.[21]
Rhean huijaamana Kronos oksentaa viisi muuta lastaan.[22] He ryhtyvät yhdessä Zeuksen kanssa sotaan titaaneja vastaan Kosmoksen hallinnasta. Sota kesti kymmenen vuotta; toisella puolella olivatOlympoksen jumalat, kykloopit, Prometheus ja Epimetheus sekä Klymenen lapset; toisella puolella puolestaan titaanit ja jättiläiset, ainoastaan Okeanoksen ollessa puolueeton. Lopulta Zeus vapauttaa satakätisethekatonkheireet tärisyttämään maata, minkä ansiosta hän pääsee voitolle, ja heittää titaaneita salamoilla, syösten heidät Tartarokseen.[23] Myöhemmin Zeus taistelee Tyfoeuksen kanssa ja voittaa myös tämän.[24]
Koska Prometheus oli auttanut Zeusta, häntä ei lähetetty Tartarokseen muiden titaanien kanssa. Prometheus kuitenkin huijaa Zeusta. Hän tekee kaksi uhria, joista toinen sisältää härän paremmat ja toinen huonommat osat, ja pyytää Zeusta valitsemaan niistä sen, jota pitää parempana, toivoen, että tämä valitsisi huonomman uhrin. Zeus kuitenkin havaitsee yrityksen ja suuttuu; hän kieltää tulen ihmisiltä kokonaan. Prometheus kuitenkin varastaa tulen jumalilta.[25] Zeus rankaisee Prometheusta kahlitsemalla hänet kallioon, jossa kotka nokkii tämän alati uudelleen korjautuvaa maksaa ikuisesti. Prometheus vapautuu vasta kun Zeuksen poikaHerakles tulee vapauttamaan tämän.[26]
Koska ihmiset olivat saaneet tulen, Zeus antaa vastineeksi ihmisille rangaistukseksi naisen, ”kauniin onnettomuuden”.Hefaistos jaAthene tekevät neidon, jota kaikki ihmiset ja jumalat pitävät kauniina. Naisen nimeä eiJumalten synnyssä mainita, mutta hänet yhdistetään yleensäPandoraan — sama kertomus esiintyy hieman erilaisena myös Hesiodoksen toisessa teoksessaTyöt ja päivät, jossa Pandora mainitaan. Kauneudestaan huolimatta nainen on Hesiodoksen mukaan ihmisille riesa, ja yhdistyy laiskuuteen ja tuhlailuun. Hesiodoksen mukaan kaikki naiset tuovat mukanaan kärsimystä, mutta myös naimattoman kohtalona on kärsiä.[27]
Zeuksella on seitsemän puolisoa. Ensimmäinen on okeanidiMetis, jonka hän nieli estääkseen tätä synnyttämästä poikaa, joka syöksisi hänet vallasta, niin kuin hänen isälleen oli käynyt. Toinen syy oli se, että Zeus halusi näin saada itselleen Metiksen viisauden, niin että tämä neuvoisi häntä tulevaisuudessa.[28] Myöhemmin Zeuksen päästä syntyiAthene, minkä seurauksena Hera suuttui niin, että synnytti partenogeneettisestiHefaistoksen.[29] Zeuksen toinen vaimo onThemis, joka synnytti kolmehoraa, Eunomia (Järjestys), Dike (Oikeudenmukaisuus) ja Eirene (Rauha); sekä kolmemoiraa eli kohtalotarta,Klotho (Kehrääjä),Lakhesis (Osan Suova) jaAtropos (Torjumaton).[30]
Zeuksen kolmas vaimo onEurynome, joka synnytti kolmekhariittia eli sulotarta, Aglaia, Eufrosyne ja Thaleia.[31] Neljäs vaimo on hänen sisarensaDemeter, joka synnyttääPersefonen. Persefone nai myöhemmin Hadeen.[32] Zeuksen viides vaimo on muistin jumalatarMnemosyne, jonka kanssa hän sai yhdeksänmuusaa:Kalliope,Euterpe,Kleio,Erato,Melpomene,Polyhymnia,Terpsikhore,Thaleia jaUrania.[33]
Zeuksen kuudes vaimo onLeto, joka synnyttääApollonin jaArtemiin.[34] Seitsemäs ja viimeinen vaimo onHera. Zeuksen ja Heran lapsia ovatHebe,Ares,Enyo,Hefaistos jaEileithyia.[35] Vaikka Zeus ei enää tämän jälkeen ota vaimoa, hänellä on kuitenkin paljon avioliiton ulkopuolisia suhteita muiden naisten kanssa. Näihin kuuluvat muun muassaSemele,Dionysoksen äiti, sekäAlkmene,Herakleen äiti. Herakles nai Heben.[36]
Poseidon naiAmfitriten, ja he saavatTritonin.[37] Afrodite, joka oli nainut Hefaistoksen, on suhteessa Areen kanssa, ja heille syntyvätFobos (Pelko),Deimos (Kauhu) jaHarmonia.[38] Harmonia nai myöhemminKadmoksen ja heille syntyvätIno, josta tulee myöhemmin poikansaMelikerteen kanssa merenjumaluus;Semele, Dionysoksen äiti;Agaue, Aktaionin äiti;Polydoros; sekäAutonoe.[39] Helios jaPerseis saavatKirken, joka saaOdysseuksen kanssaAgrioksen jaLatinoksen.[40] Atlaksen tytär Kalypso synnyttää Odysseukselle lapsetNausithoos jaNausinoos.[41]
- ↑Myllykoski, Päivi: ”Hesiodoksen aika, elämä ja työt”. Teoksessa Hesiodos 2002, s. 53, 64.
- ↑Herodotos:Historiateos II.53.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 51, 105–108, suomennos Päivi Myllykoski.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 1–115.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 116–132.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 133–154.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 154–206.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 211–225.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 226–232.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 337–370.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 371–374.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 375–377.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 378-382.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 383–403.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 404–411.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 412–453.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 506–513.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 233–269.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 270–295.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 296–336.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 453–492.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 493-506.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 616-772.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 820–869.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 534-569.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 521–533.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 570–612.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 886-900.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 924–929.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 901–903.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 907–911.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 912-914.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 915–919.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 920–922.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 923-925.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 940–955.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 930–922.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 934–936.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 975–978.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 956–961, 1012–1015.
- ↑Hesiodos:Jumalten synty 1016–1018.
- Hesiodos: Jumalten synty. ((Theogonia.) Suomentanut Päivi Myllykoski. Liitteenä juliste jumalten sukupuusta. Olympos-sarja) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2411-8
- Hesiodi Theogonia ; Opera et dies ; Scutum. (Toimittanut Friedrich Solmsen, Reinhold Merkelbach, Martin Litchfield West. 3. painos. Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis /Oxford Classical Texts) E Typographeo Clarendoniano, 1990. Kreikankielinen alkuteksti.
- Hesiod: Theogony, Works and days, Testimonia. (Nide 1. Toimittanut ja kääntänyt Glenn W. Most.Loeb Classical Library) Harvard University Press, 2006. ISBN 0674996224 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
- Brown, Norman O.: Introduction to 'Hesiod: Theogony'. New York: Liberal Arts Press, 1953.
Antiikin kreikkalaiset eepokset
