| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko |
|---|
 |
Jumala onkristittyjen uskoma ja kunnioittamakorkein olento, jonka muita nimityksiä ovat muun muassa Luoja, Herra ja Kaikkivaltias.[1]Raamatussa Jumala esiintyy myös nimillä Ehje (”Minä olen”) jaJahve (”Hän on”).[2] Kristinusko korostaa Jumalaa maailmanluojana ja luomakunnan persoonallisena ylläpitäjänä,[3] eikä kristinuskossa ole muitajumalia, joskinVanhassa testamentissa puhutaan jumalien kokouksesta (Psalmit 82:1).
Kristitylle Jumala on yhtäältä Isä, joka on luonuttaivaan jamaan, toisaalta tämän Isän Poika, joka onJeesus Nasaretilaisen persoonassalihaksi tullut ihmiskunnanPelastaja, ja kolmanneksi eläväksi tekeväHenki. Tämä käsitys Jumalasta kolmena persoonana – Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä – on kristinuskon kulmakivi ja keskeinen opillinen ero kristinuskon ja muidenmonoteististen eli yksijumalaisten uskontojen välillä.[4]
Kristinuskon mukaan Jumalasta voidaan saada tietoa yleisenilmoituksen kautta (Jumalan toimintaluonnossa ja historiassa[5]) sekä erityisen ilmoituksen kautta (Jumalan lihaksi tullut Sana, Jeesus Kristus). Erityisen ilmoituksen tärkein lähde on Raamattu, kristityilleohjeellisiksi tulkittujen kirjoitusten kokoelma.
Taiteessa kristinuskon Jumala on perinteisesti kuvattu iäkkäänä pitkäpartaisena miehenä. Vuoden 2024 tutkimuksen mukaan 20 prosenttia suomalaisista uskoi kristinuskon Jumalan olemassaoloon[6].
Kristinuskon opetuksen mukaan Jumala on tuonut ilmi kirkkautensa, nimensä ja kasvonsa. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Jumalaa, eikä voi häntä nähdä. Tässä mielessä kristinuskon Jumala on perimmältään aina salattu. Eri aikoina ihminen on kuitenkin kristinuskon mukaan pyrkinyt muodostamaan itselleen Jumalasta käsityksen, joka pohjautuu tulkintoihin erityisestä ja yleisestä ilmoituksesta, vallitsevasta todellisuuskäsityksestä sekä ihmisen omista mielikuvista. Kristinuskon alkuajoista lähtien kristityt ovat kuvanneet Jumalaa erilaisin sanallisin ja kuvallisin vertauskuvin.
Merkittävin kristillisen jumalakäsityksen ero juutalaiseen on oppi Jumalankolminaisuudesta. Jumalan kolminaisuuden avulla selitetään Jumalan toimintaa kolmessa ilmenemismuodossa tai roolissa Isänä,Poikana jaPyhänä Henkenä. Vaikka jokainen persoona on erillinen, kristinuskossa korostetaan, että Jumala on olemukseltaan yksi.
Toisena kristinuskon jumalakäsityksen erona juutalaiseen voidaan pitää suurempaa rakastavan Jumalan painottamista. Kristinuskon opin mukaan keskeisin Jumalaa luonnehtiva ominaisuus on hänen rakkautensa luotujaan kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että hän antoi poikansa,Jeesuksen, tulla ihmiseksi, jottei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän hänen luonaantaivaassa. Kun itse kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen persoonassa oli tullut ihmiseksi ja sovittanut ihmiset itsensä kanssa, ei opillisesti enää ollut sijaa kuvalle rankaisutoimia,polttouhreja ja tiukkaalain noudattamista vaativasta Jumalasta.
Jumaluusoppineet ovat kuitenkin keskustelleet siitä, voidaanko vanhatestamentillistaJahvea ja Jumalaa pitää täysin samana jumalana. Perusteluja ovat olleet muun muassa seuraavat
Vastaperusteluja edellisiin ovat muun muassa seuraavat:
Harhaoppiseksi tuomitungnostilaisuuden mukaan Jahve oli vain luojajumala,demiurgi, joka oli todellisen Jumalan luoma, mutta luuli olevansa ainoa jumala. Jahven ajateltiin pilanneen sooloilullaan luomistyön. Tällainen käsitys teki Jahvesta kuitenkin pelkästäänjuutalaisten heimojumalan, joka ei ole maailman luonut yksijumalaisuuden Jumala.
Kristinuskon Jumalasta käytetään useaa nimeä, joilla on eri painotuksia. Erityisesti Jeesuksen henkilöön liittyviä nimiä on monta.
Jumalaan yhdistetään erinäisiätunnuskuvia.
Sekä kristillisessäteologiassa ettäuskontokritiikissä kristinuskon Jumalan käskyt ja teot ovat olleet tärkeitä keskustelun aiheita. Monien tutkijoiden näkemyksen mukaan Jumala oli juutalaisessa uskonnossa aluksi sekä hyvän että pahan lähde ennen kuinSaatana omaksuttiin juutalaisuuteen persialaisten uskontojen kautta. Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa Saatanaa ei mainita. Saatanan tultua mukaan Jumalalle jäivät hyvät teot ja Saatana sai jonkinlaisen syyttäjän ja myöhemmin ”paholaisen”, roolin.lähde?
Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan sekä rakkaudellisena ja anteeksiantavaisena Luojana.[19] Kaikkeuden tekijänä hänellä kerrotaan olevan kuitenkin oikeus sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin ja määrätä rangaistukset niille, jotka eivät tottele häntä.[20].
Heti Vanhan testamentin alussa kuvaillaan Jumalanluomistekoja. Jumala teki kaiken rakkaudesta ihmisiä kohtaan.lähde? Hän loi maapallon kodiksi ihmisille. Luodessaan ihmiset Jumala antoi heille kykyjä ja aisteja, joiden avulla ihmiset voivat nauttia elämästäänkenen mukaan?. Ensimmäiset ihmisetAadamin jaEevan Jumala loi kauniiseenpuutarhaan. Jumala antoi heille täydellisen terveyden ja mahdollisuuden ikuiseen elämään[21]. Aadam ja Eeva kuitenkin pian menettivät ikuisen elämän, kun he rikkoivat Jumalan käskyä olla syömättä tiettyä hedelmää[22]. Jumala hääti Aadamin ja Eevan paratiisista, mutta teki heille vielä sopivat vaatteet1 Moos. 3:21.
Jumala antoi Israelille lain, joka suojeli israelilaisia sairauksilta[23], auttoi heitä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti ja antoi säännöt yhteiskunnallista elämää varten. Joistakin rikoksista oli rangaistuksena kuolemantuomio, esimerkiksi aviorikoksesta[24]. Lait oli kuitenkin annettu ihmisiä, ei Jumalaa varten, siksi Jumala saattoi joissakin tilanteissa antaa erilaisen tuomion. Jumala antoi anteeksi katuville. Esimerkiksi kuningas Manassen tapauksessa Jumala oli anteeksiantavainen. Kuningas Manasse palvoi vääriä jumalia ja tappoi viattomia ihmisiä[25]. Nämä olivat rikoksia, joista oli seurauksena kuolemanrangaistus[26]. Manassen jouduttua vaikeuksiin, hän katui, nöyrtyi ja rukoili Jumalaa. Jumala kuuli hänen pyyntönsä, antoi anteeksi ja palautti hänet kuninkaaksi Jerusalemiin[27]. Jumalan käytöksessä on myös julmia piirteitä hänen rangaistessaan Egyptiläisiä tappamalla heidän esikoislapsensa.[28] Jumala myös janoaa uhriverta anteeksiannon saavuttamiseksi.[29]
Kristinuskon ja juutalaisuuden Jumalasta puhuttaessa myöhempinä aikoina ovat herättäneet keskusteluakansanmurhat, joita Jumala laittaa israelilaiset tekemään Vanhan testamentin sivuilla. Useimmat näistä liittyvät luvatun maan valloittamiseenJoosuan kirjassa. Monista kaupungeista tapetaan kaikki asukkaat Jumalan käskystä. Esimerkkinä seuraavat jakeet:
»Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.[30]»
»Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut.[31]»
Raamatun mukaan Jumala oli katsellut 400 vuoden ajan kanaanilaisten väärää toimintaa ja antanut heille aikaa muuttaa toimintaansa[32]. Jumala ei tuhonnut kaikkia kanaanilaisia. Monet kanaanilaiset eivät vastustaneet Israelin kansanmurhaa ja hyökkäystä kotimaahansa ja säilyttivät elämänsä. Yksi oli kanaanilainen prostituoitu Rahab, josta tuli yksiJeesuksen esiäideistäMatt. 1:5. Myös monet hänen sukulaisensa säilyivät elossa. Rahab sai elää koska hän auttoi Israelilaisia hyökkäyksessä piilottelemalla heidän vakoojiaan[33]. Paavali mainitsi hänet uskonesimerkkinä, jota kristittyjen tulisi jäljitellä[34]. Gibeonilaiset, jotka olivat kanaanilaisia, eivät halunneet taistella Israelia vastaan vaan tekivät rauhan Israelin kanssa ja säilyivät elossa[35][36]. Kun Kanaanin muut heimot saivat tietää tästä, he lähtivät taistelemaan gibeonilaisia vastaan. Israel lähti puolustamaan gibeonilaisia ja Jumala myös puuttui asioiden kulkuun ja suojeli gibeonilaisia tappamalla Kanaaninaisia pudottelemalla taivaasta isoja kiviä heidän päälleen.[37]
Jumala rankaisi ankarasti myös niitä, jotka pilkkasivat hänen profeettojaan. Kun joukko pieniäBeeteliläispoikia pilkkasi profeettaElisaa kutsumalla häntä kaljuksi, Jumala lähetti kaksi karhua raatelemaan 42 poikaa.[38]
Jumalalla oli samat normit myös israelilaisten suhteenkenen mukaan? ja hän ei suojellut heitä kun nämä rikkoivat hänen lakejaan. Jumala antoi aikaa muutokseen, mutta kun sitä ei tapahtunut, hän ei enää suojellut Israelia[39]. Assyrialaiset valloittivat Israelin pohjoisen valtakunnan[40] ja myöhemmin Babylon poltti Jerusalemin ja vei eteläisen valtakunnan asukkaat vankeina maahansa[41].
Vanhan testamentin kirjoittajat maalaavat Jumalasta lämpimän kuvan. Psalmista kertoi kuinka Jumala on armollinen, suosiollinen ja hidas vihastumaan[42]. Daavid mainitsi Jumalan muistavan ihmisten tulleen maan tomusta[43]. Jesajan mukaan, Jumala ei hylkää ihmistä vaikka hänen oma äitinsäkin hänet hylkäisi[44]. Hesekiel kertoi että Jumala ei saa iloa jumalattoman kuolemasta jos jumalaton voisi sen sijaan kääntyä jumalan puoleen noudattamaan hänen käskyjään[45].
Kansanmurhien lisäksi huomiota ovat myöhemmin herättäneet Jumalan monet ankarat lait, joita hän antaa Moosekselle. Jumalan Moosekselle antamiin lakeihin kuuluvat esimerkiksi käsky tappaa homoseksuaalisuuden harjoittajat[46] sekä käsky kivittää hengiltä tottelemattomat ja ”kevytmieliset” lapset[47] ja aviorikoksesta tavatut[48] sekä erilaiset orjuutta koskevat säädökset, joissa esimerkiksi annetaan isännälle lupa lyödä orjaansa, koska tämä on hänen omaisuuttaan.[49]
Kostavan ja pitkävihaisen Vanhan testamentin Jumalan sijasta Uudessa testamentissa esiintyy Jeesuksen opetuksissa ja Jeesuksen (ihmiseksi tulleen Jumalan) teoissa armahtava ja ymmärtäväinen Jumala.
Johanneksen evankeliumissa[50] kerrotaan, kuinka Jeesus asetetaan tilanteeseen, jossa häneltä halutaan mielipide Vanhan testamentin määräykseen aviorikoksesta, jonka mukaan molemmat avionrikkojat pitäisi tappaa. Jeesus (= Jumala) toimii Vanhan testamentin yksiselitteisen määräyksen vastaisesti ja vapauttaa naispuolisen avionrikkojan.
Luukkaan evankeliumissa[51] opetuslapset haluaisivat pyytää Jumalaa tuhoamaan samarialaisen kylän, koska kyläläiset olivat kieltäytyneet ottamasta vastaan Jerusalemiin matkalla ollutta seuruetta. Jeesus nuhtelee opetuslapsia siitä, että opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet Jeesuksen opetuksien perusideaa.
Kristinuskon Jumalan kuvaukseen, erityisesti Vanhan testamentin väkivaltaisiin kohtiin, liittyy laajaa akateemista keskustelua. Monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet perinteiset apologeettiset selitykset näille kohdille.
Joosuan kirjassa kuvatut tapahtumat, joissa israelilaiset Jumalan käskystä tuhoavat kanaanilaisia kaupunkeja, ovat herättäneet erityistä huomiota. RaamatuntutkijaT. M. Lemosin mukaan nämä Jumalan määräämät teot muistuttavat nykyaikaisia kansanmurhia.[52] Monet tutkijat ovat luokitelleet nämä kohdat jumalallisiksi käskyiksi kansanmurhaan, vaikka osa tutkijoista väittää termin olevananakronistinen muinaisessa kontekstissa.[53]
TeologiChristian Hofreiter on tiivistänyt ongelman: "Raamatun mukaan Jumala on kaikkivaltias ja täydellisen hyvä. Raamattu kertoo totuudenmukaisesti Jumalan toiminnasta. Raamatussa Jumala käskee kansanmurhia. Hyvä olento ei koskaan käskisi julmuuksia." Näiden väitteiden yhteensovittaminen on ongelmallista.[54]
Filosofinenpahan ongelma on yksi vanhimmista kristinuskoon liittyvistä kysymyksistä. Antiikin kreikkalainen filosofiEpikuros muotoili sen klassisesti: "Jos Jumala haluaa estää pahan mutta ei pysty, hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän pystyy mutta ei halua, hän on pahantahtoinen."[55]
RaamatuntutkijaBart Ehrman on osoittanut, että Raamattu tarjoaa useita keskenään ristiriitaisia selityksiä kärsimykselle (rangaistus synnistä, koe uskosta, Saatanan aiheuttama, mysteeri), eivätkä ne muodosta yhtenäistä vastausta.[56]
Nykykristityt tulkitsevat Jumalan raamatullisia käskyjä erittäin valikoivasti. Esimerkiksi Vanhan testamentin ruokasääntöjä, sabattikäskyjä ja uhrilakeja ei enää noudateta, samoin kuin kuolemanrangaistukset aviorikoksesta, tottelemattomista lapsista tai homoseksuaalisista teoista jätetään huomiotta.[57] Naisten alistamista ja orjuutta koskevia kohtia tulkitaan usein "kulttuurisina" tai "historiallisina", vaikka samalla vedotaan muiden moraalikäskyjen ikuiseen pätevyyteen.
Tutkija John Collins on todennut, että Raamattu "puhuu monella äänellä", ja sitä on käytetty historian aikana sekä väkivallan oikeuttamiseen (ristiretkistä kansanmurhiin) että sen vastustamiseen. Raamatun vaikutus väkivaltaan perustuu siihen, että sitä on pidetty jumalallisena auktoriteettina.[58]
Arkeologinen ja historiallinen tutkimus viittaa siihen, että juutalainen monoteismi kehittyi vähitellenmonijumalaisuudesta, ja että Jahve oli alun perin yksi monista kanaaninlaisista jumalista. Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että varhaiset israelilaiset palvoivat useita jumalia.[59] Myös Raamatun sisällä on lukuisia ristiriitaisuuksia Jumalan luonteen kuvauksissa, esimerkiksi kaksi luomiskertomusta 1. Mooseksen kirjassa ovat keskenään ristiriitaiset.[60]
