Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Julkishallinto voidaan käsittää erityisestivaltion lainsäädännöllään luomaksi hallinta- ja hallintokoneistoksi, jonka tarkoituksena on edistää, auttaa, säännellä ja valvoa kansalaisryhmien ja kansalaisten muodostamien erilaistenyhteisöjen toimintaa.
Monissa maissa esiintyy ensinnäkinliittovaltioissa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon ja välittömän ja välillisen paikallisen itsehallinnon lisäksiosavaltioiden keskus-, piiri- ja paikallishallintoa. On myös lukuisia sinänsäyhtenäisvaltioita Suomen tapaan, joissa kuitenkin toimii Suomen olosuhteista poiketen erityinen vaaleilla valittujen edustajien hallinnoima ja kenties myös oman verotusoikeutensa omaava alueellinen itsehallinto. Näin on asian laita esimerkiksi kaikissa muissa kolmessa suuressaPohjoismaassa. Suomessa tuollainen ratkaisu on voimassa perustuslainsäädännön tasoisin erityisjärjestelyin vain autonomisessaAhvenanmaan maakunnassa.
Maailmassa on myös maita, joissa Suomen oloista poiketen kunnallinen itsehallinto on heikkoa valtiosta tyystin riippuvaisena tai sitä tuskin edes on.
Valtion hallinnon ylimmät elimet koostuvatministeriöistä ja niiden alapuolella toimivista valtakunnallisista tai alueellista virastoista, joista monilla on myös paikallisia organisaatioitaan.
Suomessa aluetasolla toimii niin valtion aluehallintoviranomaisia kuin välillistä kunnallista itsehallintoa kuntayhtyminen muodossa.Läänit on Suomesta lakkautettu aikaisempina valtion yleisinä alueellisina hallintoviranomaisina. Myösevankelisluterilaisen jaortodoksisen kirkon hallinto on eräiltä osin järjestetty julkishallinnon tapaan valtion myönnettyä niille kansankirkon aseman ja siten verotusoikeuden. Julkishallintoa muistuttavat myös esimerkiksi vuoden 2010 alusta itsenäisinä julkisoikeudellisina yhteisöinä toimivatyliopistot,Suomen Pankki,Kansaneläkelaitos ja lukuiset muut erityiset yhteisöt.
Julkishallinnon hierarkiaan on vaikeaa sijoittaa muun muassa valtion ja kuntien osakeyhtiömuodossa harjoittamaa toimintaa, vaikka Suomen kunnat nyttemmin muodostavatkin lakisääteisesti kaikki hallinnassaan olevat organisaatiot kattaviakonserneja ja vaikka konsernimalli on tunnettu myös maan valtion keskushallinnossa ja sen harjoittaman omistajaohjauksen piirissä.
Julkishallinto kapeassa mielessä käyttääjulkista valtaa lainsäädännön rajoissa. Julkishallinto suunnittelee ja valmistelee kansan demokraattisesti valitsemien edustajien eli kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen päätöksiä ja panee niitä toimeen. Se myös kilpailuttaa ja tilaa hyödykkeitä - niin tavaroita kuin palveluja - eri tahoilta sekä tuottaa hyödykkeitä myös itse. Julkishallinto myös sääntelee muun muassa moninaisia elinkeinoja, teknisten normien noudattamista sekä kansalaisten käyttäytymisen muotoja sekä arvioi, kontrolloi ja valvoo, mitä lopulta tapahtuu. Huomattava osa julkishallinnon toimenpiteistä korjaa olosuhteita siihen suuntaan, joihin niiden on haluttu kenties jo alun perin kehkeytyvän.
Suomen julkishallinto hankkii julkisyhteisöille ja monilla muille tahoille rahoitusta, välittää rahavirtojaEuroopan unionista ja unionille sekä rahoittaa lukuisia tahoja maan kansantaloudessa.
Vähitellen, vuosikymmenten kuluessa, Suomessa on suodattunut vaikutteita yksityiseltä sektorilta ja erityisesti kansainvälisestä yritysmaailmasta ja sen kehitystä heijastelevastaliiketaloustieteellisestä eli kauppatieteellisestä tutkimuksesta julkishallinnon kehittämiseen. Eräs tuon suodattumisen nimekkeistä onjulkinen johtaminen, joka on suora käännöslaina englannin kielestä alkuperänään ilmauspublic management.
Erityisesti 1970-luvulta alkaen globaalisesti yleistyneenä niin sanottunauutena julkisjohtamisena,New Public Managementina eli lyhennenimekettä käyttäen NPM:nä julkisjohtamisella on ollut sekä ylistäjänsä että arvostelijansa.
