Julkinen teologia onkäytännöllisen teologian osa-alue, joka pohtii kirkkojen osallistumista kansalaisyhteiskuntaa koskettaviin yhteiskunnallisiin ja eettisiin kysymyksiin. Kirkoilla on vaihtelevia käsityksiä ja määritelmiä julkiselle teologialle. Laajassa merkityksessä julkisella teologialla voidaan tarkoittaa kirkon yhteiskunnallista vaikuttamista sen omista lähtökohdista käsin.[1] Sitä voidaan pitää myös soveltavana teologiana tai kriittisenä pohdintana kristinuskon ja todistuksen eettisistä ja poliittisista vaikutuksista.[2]
Hak Joon Leen määritelmän mukaan julkinen teologia pyrkii edistämään rakentavaa yhteiskunnallista roolia uskonnollisille keskusteluille moniarvoisessa yhteiskunnassa niin, ettei uskonnollisia ilmauksia tukahduteta eikä demokraattisia arvoja hylätä. Julkinen viittaa tässä yhteydessä teologian tekemisen tapaan eli dialogiseen avoimuuteen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tavoittelussa. Käsitteeseen liittyy huoli yhteiskunnan hyvinvoinnista, uskonnollisten symbolien ja uskontunnustusten julkisen tarkoituksen ja viestin löytäminen sekä kommunikoiminen dialogin kautta.[3]
Julkisen teologian käsite on Hak Joon Leen mukaan suhteessa kritiikkiin uskonnon "yksityisiä", "lahkoutuneita" tai "autoritäärisiä" ilmauksia kohtaan, jotka joko kaventavat uskonnon yksityiseksi tai alueelliseksi asiaksi tai kieltäytyvät tooistamasta oikeaksi sen totuutta ja moraalivaatimuksia jäsenille tai ulkopuolisille todistuksin ja todistein.[3]
Julkisen teologian tai julkisen kirkon käsite tuli teologian piiriin 1970-luvullaMartin Martyn jaRobert Bellahin toimesta. Käsitteen tutkijoiden mukaan julkisen tilan teologiaan tai kristillisen evankeliumin rooliin julkisessa elämässä liittyvät ilmiöt ovat tunnistettavissa kirkkohistoriassa. Julkinen teologia on saanut 2010-luvulla kannatusta teologisissa piireissä ja kirkoissa, joista ovat olleet osoituksenGlobal Network for Public Theology-verkoston sekäInternational Journal of Public Theology-lehden perustaminen.[4]