| Jukka Rahja | |
|---|---|
 Jukka Rahja vuonna 1918 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta1887 Kronstadt |
| Kuollut | 31. elokuuta1920 Pietari |
| Poliitikko | |
| Puolue | Suomen Kommunistinen Puolue |
| Entiset puolueet | Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
| Kotipaikka | Pietari |
| Infobox OK | |
Juhana (Jukka) Rahja (19. heinäkuuta1887Kronstadt –31. elokuuta1920Pietari) olipietarinsuomalainenseppä japoliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rahjanbolševikkiveljeksestä. Muut veljekset olivatEino jaJaakko. Heistä varsinkin Jukka ja Eino vaikuttivat voimakkaastiSuomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rahja kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rahjan elokuussa 1920.
Jukka Rahja syntyi KronstadtissaVenäjällä sinnePohjanmaalta muuttaneiden siirtolaisten perheeseen. Hän osallistui poliittiseen toimintaan jo varhain ja liittyiVenäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1903. Kaksi vuotta myöhemmin Rahja osallistui epäonnistuneeseen kapinaan, jonka jälkeen hän pakeni Suomeen. Rahja jatkoi poliittista toimintaansaSuomen sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa (SSN).[1] Rahja palasi Venäjälle vuonna 1913, ja hän vaikutti muun muassa bolševikkien Pietarin-komitean toimeenpanevassa komissiossa.[2]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Jukka Rahja oli veljensäEino Rahjan kanssa perustamassa Pietarin suomalaisia punakaarteja. Toukokuussa hänet valittiin bolševikkipuolueen Pietarin kaupunkikomiteaan. Kesäkuussa Rahja osallistuiSuomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) edustajakokoukseen vierailijana. Rahja (yhdessäAleksandra Kollontain kanssa) taivutteli suomalaisia liittymään niin sanotunZimmerwaldin liikkeen julistukseen, mikä lopulta toteutuikin. Rahja ei kuitenkaan esiintynyt edukseen, sillä hän sai itselleen monia vihamiehiä syyteltyään SDP:tä varsin kovasanaisesti muun muassa luokkatietoisuuden puutteesta.Jukka Paastela on arvellut tapahtunutta alkusysäykseksi Rahjan riidoilleOtto Wille Kuusisen kanssa.[3] Heinäkuussa Rahja otti osaa kapinayritykseen ja hänet vangittiin.[2]
Välittömästilokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien johtamaSuomen aluekomitea nimitti Jukka RahjankenraalikuvernööriPavel Šiškon apulaiseksi. Pesti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksiSuomen senaatin kieltäydyttyä hyväksymästä kyseistä kaksikkoa. Rahja jatkoi bolševikkitoverinsaAdolf Taimin kanssa vallankumouksen agitoimista Suomessa. Hän osallistui SDP:n puolueneuvoston kokoukseen 19.–22. tammikuuta ja vaati aseiden ottamista käyttöön. Tapaamisen jälkeen Rahja alkoi organisoida aseistusta Suomeen. Hankinnoilla lastattujuna lähti Pietarista 27. tammikuuta ja saapuiTampereelle 2. helmikuuta. Rahja kuitenkin haavoittui molempiin jalkoihinsaKämärän taistelussa, kunvalkoiset yrittivät pysäyttää junanKämärän asemalla, eikä hän siten pystynyt enää osallistumaansisällissodan muihin taisteluihin.[4] Helmikuussakansanvaltuuskunta nimesi Rahjan viralliseksi edustajakseen Venäjällä.[2]
Jukka Rahja oli keskeinen henkilöSuomalaista kommunistista puoluetta perustettaessa Moskovassa elokuussa 1918. SKP:ta alettiin perustaa sen jälkeen kun suomalaisten sosiaalidemokraattien kokous hyväksyi äänin 76–16 Rahjan esittämät teesit, joissa vaadittiin 1. valmistautumista uuteen aseelliseen vallankumoukseen, 2. virheellisten näkemysten jyrkkää tuomitsemista, 3. rautaista työväen diktatuuria, 4. kaiken maan ja kapitalistisen omaisuuden pakkoluovuttamista sekä 5. kansainvälisen vallankumouksen edistämistä ja tukea neuvostovallalle Venäjällä. Teesejä arvostelivat varsinkin Suomen ammattiyhdistysliikkeessä toimineet, jotka äänestyksen hävittyään poistuivat pitämään omaa kokoustaan.[5][6]
Rahja kuului uuden puolueen keskuskomiteaan, jossa hän pysyi pientä taukoa (11.9.1919–24.4.1920) lukuun ottamatta kuolemaansa asti. SKP:n edustajakokouksessa elokuussa 1919 Rahja johti omia ryhmäkokouksia, joiden esitysten jäätyä tappiolle hän kieltäytyi liittymästä keskuskomiteaan.[7]
Jukka Rahja oli mukanaKominternin perustavassa kokouksessa ja toisessa maailmankongressissa.[8] Rahja myös toimiPietarin kansainvälisen sotakoulun poliittisena komissaarina,[6] ja hän oli SKP:n sotilaslinjan ja -järjestön johtohenkilö. Lisäksi hän toimitti Suomessa asevelvollisille jaettua laitontaPunasotilas-lehteä.
Jukka Rahja ammuttiin 31. elokuuta niin sanotuissaKuusisen klubin murhissa, kun oppositiokommunistitAku Paasin johdolla päättivät ryhtyä vallankumoukselliseen puhdistustyöhön. Rahjan ampuiAllan Hägglund. Murhaoppositioksi sittemmin nimetyn ryhmän jäsenet tulivat lähinnä Pietarin punaupseerikoulusta, jota Rahja johti itsevaltaisin ottein. Opposition jäseniä oli ennen tapahtunutta erotettu puolueesta ja vangittu. Vangittujen kuulusteluissa Rahja oli ilmaissut valmiutensa ampuaVoitto Eloranta, joka vuonna 1923 teloitettiin Rahjan murhasta tuomittuna. Hänen leskensäElvira Willman-Eloranta teloitettiin pari vuotta myöhemmin.[6]
Rahjan olemus ei yleensä herättänyt luottamusta suomalaisten työläisten keskuudessa.kenen mukaan? Hän arvosteli muita jatkuvasti ylimieliseen tyyliin ja uhkaili tarvittaessa väkivallan käytöllä. Rahjan veljekset tunnettiin myös runsaasta alkoholinkäytöstä ja heidän toimistaan liikkui mitä villeimpiä huhuja. Jukka Rahja oli mukana esimerkiksi veljensä salakuljetus- ja valuuttakeinottelupuuhissa Suomen rajalla. SKP:n toisessa edustajakokouksessa vuonna 1919 lukuisat edustajat moittivat kovin sanoin Rahjojakorruptiosta. Niin sanottu "rahjalaisuus" sai monia vastustajia varsinkin Suomessa aiemmin toimineista kommunisteista. Esimerkiksi Otto Wille Kuusinen vastusti SKP:n alkuvuosina Rahjan veljesten linjaa, jolla puolestaan oli kannatusta venäjänsuomalaisten keskuudessa.[6] Kuusista epäiltiinkin – varsinkin Jukka Rahjan veliEino Rahja epäili – yhteyksistä Kuusisen klubin murhat tehneeseen joukkoon.[9]
J. Rahjan vaimo oli Olga Repo ja ainoa lapsi Jukka Jukanpoika Rahja (1921–1935), sittemmin Hannes Järvimäen ottopoika.[10]
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
