| Juho Lautasalo | |
|---|---|
 | |
| Kansanedustaja | |
1.8.1908–25.9.1918 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta1862 Karvia |
| Kuollut | 21. helmikuuta1940 (77 vuotta) Ikaalinen |
| Ammatti | renki,torppari, palstatilallinen |
| Infobox OK | |
Johan ”Juho” Antinpoika Lautasalo (aik.Åkerbacka,Hietaniemi jaPihlaja;28. huhtikuuta1862Karvia –21. helmikuuta1940Ikaalinen) oli suomalainenpoliitikko, joka toimisosialidemokraattisen puolueenkansanedustajana vuosina 1908–1918.[1] Vuonna 1918 hän sai kuolemantuomionsisällissodan aikana Ikaalisissa tapahtuneeseen murhaan. Tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi ja syytteet kumottiin lopulta 1923, jolloin Lautasalo vapautui vankilasta.
Lautasalo syntyi Karvian pitäjänÄmmälän kylässä torppari Antti Juhonpojan perheeseen. Hän osasi lukea ja kirjoittaa, vaikka oli käynyt ainoastaanrippikoulun. Lautasalo teki maatöitä synnyintorpassaan, kunnes 15-vuotiaana aloittirenkinä kotikylässään. Vuoden kuluttua Lautasalo lähti rengiksiKauhajoelle, ja sieltä parin vuoden kuluttuaHonkajoelle, missä hän työskenteli seitsemän vuoden ajan. Vuonna 1885 Lautasalo raivasi IkaalistenVehuvarpeen kylään vuokratorpan, jonka hän 1909 osti omaksi kansanedustajan tuloillaan.[2]
Vuonna 1906 Lautasalo liittyi Vehuvarpeen naapurikylänVatulan vastaperustettuun työväenyhdistykseen ja nousi pian puheenjohtajaksi.[2] Lisäksi hän oli paikallisten torpparien edustajanaTampereella järjestetyissätorpparikokouksissa.[3] Lautasalo valittiin eduskuntaanTurun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuoden 1908eduskuntavaaleissa.[1] Kansanedustajaksi nousi myös kaksi muuta Ikaalisissa vaikuttanutta sosialidemokraattia,Riitialan koulun opettajaVilho Korhonen sekä pitäjässä kesät viettänyt maisteriEdvard Gylling.[4] Lautasalo valittiin eduskuntaan uudelleen vuosina 1909, 1910, 1911, 1913, 1916 ja 1917. Hän oli myös Ikaalistenkunnanvaltuuston jäsen.[1] Poliittisen uransa aikana Lautasalo piti esillä lähinnätorpparikysymystä, eikä juurikaan kampanjoinut.
Sisällissodan alla Lautasalo usean muun sosialidemokraattisen kansanedustajan tavoin vastusti aseelliseen kapinaan ryhtymistä. Sodan puhjettua Lautasalo kuitenkin matkusti helmikuun alussa kotiseudulleen ja liittyiIkaalisten rintaman esikuntaan, jonka esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin kuun lopussa.[4] Maaliskuun lopussa Ikaalisten punaiset perääntyivätSiuroon, josta heKarkun taistelun päätyttyä jatkoivatPunkalaitumen,Urjalan jaHämeenlinnan kautta kohtiLahtea. 1. toukokuuta Lautasalo jäisaksalaisten vangiksiHollolanVesalassa. Häntä pidettiin kuuden päivän ajan kymmenientuhansien muiden punapakolaisten tavoinFellmanin pellolla, josta Lautasalo siirrettiinHennalan vankileirille ja lopulta heinäkuun lopussaSörnäisten vankilaanHelsinkiin. Kuulusteluissa Lautasalo kiisti olleensa punakaartin esikunnan jäsen. Hän väitti saapuneensa rintamalle vasta muutamaa päivää ennen punaisten vetäytymistä ja viettäneensä ajanKyröskoskella matkakodissa. Todistajanlausuntojen mukaan Lautasalo kuitenkin oli rintamalla helmikkun alkupuolelta lähtien ja kuului esikuntaan.[2]
Lokakuussa 1918 Lautasalo sai kuolemantuomionvaltiopetoksesta ja yllytyksestä murhaan. Samassa yhteydessä tuomittiin 39 muuta kapinaan osallistunutta sosialidemokraattien kansanedustajaa, joista yhdeksän sai kuolemantuomion.[5] Lautasaloa syytettiin osallisuudestaSarkkilan kylässä tapahtuneeseen opettajaAnton Kallioniemen murhaan. Valkoisten puolella sotineenJuuse Tammisen muistelmateoksenIkaalisten rintamalla (1928) mukaan Kallioniemi vangittiin yhdessä tilanomistaja Oskari Leppihalmeen kanssa, mutta Lautasalon tuttavapiiriin kuulunut Leppihalme vapautettiin seuraavana päivänä Kyröskoskella suoritettujen kuulustelujen jälkeen. Kallioniemi ammuttiin kolmen päivän kuluttua 28. helmikuuta ja hänen ruumiinsa siirrettiin rintamalle Ikaalisten Sarkkilaan.[6][7] Lautasalon katsottiin esikuntapäällikkönä olleen vastuussa murhasta, vaikka hän itse on kieltänyt olleensa edes esikunnan jäsen.[8] Tuomion mukaan Lautasalo ”osallistui Kallioniemen murhaan yhdessä Kyröskosken esikunnan ja vartioina olleiden punakaartilaisten käden kautta”.[9]
Tammikuussa 1919valtiorikosylioikeus muutti Lautasaloa lukuun ottamatta kaikkien kansanedustajien kuolemantuomiot elinkautisiksi.[10] Kuolemantuomiota ei pantu täytäntöön, vaan saman vuoden marraskuussa hänet siirrettiinLappeenrannan pakkotyölaitokseen.[11] Tammikuussa 1920 säädetty laki myönsi punaisille joukkoarmahduksen, mutta Lautasalo kuului siitä osattomaksi jääneiden vankien joukkoon.[12] Armahduslain mukaan tuomio kuitenkin alennettiin myöhemmin elinkautiseksi.[13] Lautasalo valitti tuomiostaan useita kertoja hankkien valaehtoisia todistajia syyttömyydelleen, mutta valtiorikosylioikeus ei katsonut niiden antavan aihetta toimenpiteisiin.[14] Syksyllä 1921 Lautasalo siirrettiinTammisaaren pakkotyölaitokseen.[15] Lopultakorkein oikeus kumosi syytteen, ja hänet vapautettiin joulukuussa 1923.[16]
Vapautumisensa jälkeen Lautasalo jatkoi poliittista toimintaasa. Hän oliPorissa ilmestyneenUuden Ajan kolumnisti ja Ikaalisten kirjeenvaihtaja sekä kiersi puhujana eri puolillaSatakuntaa. Saatuaan takaisinkansalaisluottamuksensa Lautasalo osallistui SDP:n vuoden 1926 puoluekokoukseen, jossa hänet valittiin sosialisoimisvaliokuntaan.[17] Ikaalisten kunnanvaltuustoon Lautasalo valittiin jälleen vuoden 1928kunnallisvaaleissa.[18]
Juho Lautasalon vanhemmat olivatKankaanpäässä syntynyt torppari Antti Juhonpoika Salonen (1834–1900) ja Karviasta kotoisin ollut Maria Hiskiaksentytär Åkerbacka (s. 1840). Hänellä oli sisar ja kaksi veljeä, joistaOskari Salonen toimi myös sosialidemokraattien kansanedustajana.[2][19]
Lautasalo avioitui Honkajoella Maria Helena Juhontytar Männistön kanssa vuonna 1886. Perheeseen syntyi viisi poikaa ja kaksi tytärtä.[2]Pojista Edvin Anselm (s. 1896) kuoli nälkäänTammisaaren vankileirillä,[20][21] ja myös Arvo Vihtori (1892–1962) taisteli punakaartissa ja oli vangittuna.[22] Vapautumisensa jälkeen Arvo Lautasalo oli mukana Ikaalisten kunnallispolitiikassa. Hänen poikansa Onni Lautasalo (1923–2007) oli sisällissodan tapahtumista kirjoja julkaissut toimittaja.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJuho LautasaloWikimedia Commonsissa| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
