Juche[1] (chosŏn'gŭl: 주체; hanja: 主體, lausunta:[tɕutɕʰe]), myöskimilsungismi, onKorean demokraattisen kansantasavallan virallinen valtiodoktriini. Termi tuleekorean kieleen lainatusta, alkujaan sino-japanilaisesta sanasta 主体,shutai, joka on syntynyt 1800-luvun lopun Japanissa vastineeksi saksan sanalleSubjekt. Sana viittaa itsenäisyyteen, autonomiaan tai omavaraisuuteen.
Juchen pohjana ovatmarxismi-leninismi jaKim Il-sungin opetukset.
Kim Il-sungin sanotaan kehittäneen juche-aatteen 1930-luvun alussa japanilaisvastaisen taistelun aikana. Vuonna 1955 Kim käytti ensimmäistä kertaa käsitettä ”juche” puhuttaessa marxismi-leninismin korealaisesta sovellutuksesta. Määritelmän mukaan työläisten vallankumous kuuluu kansalle, joka järjestäytyy suuren johtajan avulla. Juche-aate korostaa erityisesti riippumattomuutta ja omavaraisuutta politiikassa, taloudessa ja sotilaallisissa kysymyksissä sekä näkee kansanjoukot subjektina, joka voi muokata kohtaloaanhistoriallisen materialismin lainalaisuuksien mukaisesti. Vuonna 1970 Kim Il-sungin poika, Pohjois-Korean tuleva johtajaKim Jong-il vertasi kansaa kehoon, jota johtaja yhteiskunnan aivoina ohjailee. Puolue on ”hermosto, joka pitää kansan puolesta yhteyttä aivoihin”.
Juche-aatteen keskeisimmät periaatteet ovat 1) riippumattomuus politiikassa, 2) omavaraisuus taloudessa ja 3) itseluottamus kansallisessa puolustuksessa.
Juche-aate korvasi marxismi-leninismin Pohjois-Korean perustuslaissa valtiollisena ideologiana vuonna 1972.
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
|
Kylmän sodan aikana Pohjois-Korea esitteli juche-aatteeseen kuuluvaa ”riippumattomuusperiaatettaan” talousratkaisuna, erityisesti kolmannen maailman maille.Indonesian presidenttiSukarno vieraili Pohjois-Koreassa vuonna 1964 ja yritti Pohjois-Korean mallin mukaisesti järjestää maansa talouden, mutta kokeilu epäonnistui.Romanian presidenttiNicolae Ceaușescu vakuuttui Pohjois-Korean ideologisesta joukkoliikkeestä ja -hurmiosta Aasian-vierailullaan 1971 ja aloitti pian vierailunsa jälkeen maassaan yhdenmukaistamispolitiikan Pohjois-Koreasta saamiensa ideoiden pohjalta. Yhdenmukaistamisessa pyrittiin Romania modernisoimaan pakkokaupungistamisella ja pakkoteollistamisella, mutta hanke epäonnistui käytännössä täysin.
On arveltu, että juche-aatteella oli suuri vaikutusPol Potin johtamienpunaisten khmerien hallinnoimaanKambodžaan. Pohjois-Korea ja Kambodža olivat läheisiä liittolaisia ja Kim Il-sung lupasi vuonna 1975 lähettää teknisiä asiantuntijoita auttaakseen Kambodžaa maan maatalous- ja energiaprojekteissa. On arveltu, että Pol Potin ajatukset etnisesti ja ideologisesti yhteinäisestä valtiosta perustuivat juche-aatteeseen. Pohjois-Koreassa ei ole vähemmistöjä, vaan se on yhtenäinen kansallisvaltio. Juche-aate nojaakin vahvaan ylhäältä johdettuun kansallisesti ja ideologisesti yhtenäiseen kansallisvaltioon.
Pohjois-Korean hallitus järjesti ensimmäisen kansainvälisen juche-aatteen seminaarin syyskuussa 1977. Juche-opintoryhmiä on useissa eri maissa eri puolilla maailmaa.KCNA jaVoice of Korea viittaavat joskus näiden ryhmien lausuntoihin. Suurimmat juche-aatteen kannattajat Pohjois-Korean ulkopuolella ovat Kansainvälinen juche-aatteen instituutti (The International Institute of the Juche Idea)Japanissa jaKorean Friendship Association, joka on perustettuEspanjassa.
Suomessa on ollut monia juche-aatteeseen keskittyneitä opintoyhdistyksiä ja -piirejä.[2] Juche-aatteesta kiinnostuttiin erityisesti niiden vasemmistolaisten piirissä, jotka eivät halunneet sitoutua ainoastaanNeuvostoliittoon.[3]
1960-luvun lopulla vasemmistoradikalismin noustessa kiinnostuttiin kaikista sosialistisista maista. Ystävyyssuhteet haluttiin solmia jokaisen nk. edistyksellisen maan ja hallituksen kanssa. Edistyksellisiksi maiksi laskettiin kaikki sosialistiset maat, joten jokaisen sosialistisen valtion ja Suomen välille syntyi ystävyysseura, myös Pohjois-Korean ja Suomen välille. Vaikka äärivasemmisto oli voimakkaimmillaan, oli se jakaantunut marxisteihin, trotskilaisiin, stalinisteihin ja maolaisiin.
1970-luvulla Pohjois-Korea suomensi 71 juche-aatetta käsittelevää kirjaa.[3] Tuolloin jos "joku oli missään tekemisissä Pohjois-Korean suurlähetystön kanssa, niin normaalin käytännön mukaan hänelle lähetettiin kotiin ainakin yksi pahvilaatikollinen Kim Il Sungia ja juche-aatetta käsittelevää kirjallisuutta."[4] Juche-aatteesta kiinnostuttiin 1970-luvulla varsinkinSuomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP),[2] jonka paikallisosastotkin saivat näitä kirjatoimituksia. Myös muille vasemmistojärjestöille toimitettiin kirjallisuutta.[4]
Juche-aatteen kannatusta1980-luvulla oli lähinnätaistolaisten perustamanSKPy:n keskuudessa. Suomessa on kaksi juche-aatetta kannattavaa järjestöä, joskin Suomi-Korea-seura on enemmänkin keskittynyt ystävyysseuratyöhön eikä virallisesti tutki juche-aatetta. Ensimmäinen on päätehtävänään juche-aatetta Suomessa levittävä järjestö on Helsingissä toimivaSuomen juche-aatteen opintoyhdistys (The Society for the Study of the Juche Idea, Helsinki, Finland),[2] jolla on paikallispiirejään eri puolilla maata.
Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta (KTP) on usein tukenut Pohjois-Koreaa ja juche-aatetta. KTP:n johtavia tovereita osallistuu laajasti Korea-toimintaan ja puolueen äänenkannattajassaTyökansan Sanomissa julkaistaan Pohjois-Korean politiikkaa tukevia artikkeleita. KTP on julkaissut Kim Jong-ilin kirjoituksia erillisinä kirjasina.
Juche-aate ei ole kuitenkaan kiinnostanut pelkästään vasemmistolaisia, vaan Suomen juche-aatteen opintoyhdistyksessä toimii myös paljon ihmisiä erilaisista taustoista. Opintoyhdistystä johti 1980-luvun alusta aina vuoteen 2002 kokoomuslainen Pekka Rantala ja opintoyhdistyksen hallituksessa istuu henkilöitä muun muassa kokoomuksesta, keskustasta ja SDP:stä.
Nykyisin opintoyhdistys järjestää muutamia seminaareja vuodessa sekä julkaisee tutkimuksia juche-aatteen teoriasta. Opintoyhdistys myös julkaisee teoreettisiin asioihiin keskittyvääJuche-lehteä neljä kertaa vuodessa.
Juche-aatteen kunniaksiPjongjangiin pystytettyynJuche-torniin on kiinnitetty suomalaisten opintopiirien ja yksityishenkilöiden lahjoittamia muistolaattoja. Suomesta tulleita laattoja on parista sadasta kahdeksan kappaletta,[5] enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä maasta.[6] Lahjoitukset ovat tulleet esimerkiksi "Tampereen yliopiston Toveri Kim Il Sungin teosten opintoryhmältä,[7] "Juche-aatteen Vaasan opintokerholta" ja "Jyväskylän Toveri Kim Il Sungin Juche-aatteen opintokerholta".[5] Ainakin jälkimmäisen tiedetään olleen todellisen opintokerhon sijaan opiskelijajäynä.[8]
Pohjois-Koreassa käytetäängregoriaanisen kalenterin muunnelmaa,juche-kalenteria. Kalenterinajanlasku alkaa Kim Il-Sungin syntymästä 14. huhtikuuta 1912, joka on juche-kalenterin vuosi 1.lähde? Kalenteri otettiin käyttöön 1997.lähde? Vaikka ajanlaskun lähtöpiste eroaa gregoriaanisesta, ovat kuukaudet samoja. Usein kirjoitetaan ensin gregoriaaninen vuosi, jota seuraa vastaava juche-vuosi, esimerkiksi "9. heinäkuuta 2007 juche 96". Juche-ajanlaskun periaatteella on juurensa vanhoissa kiinalaisissa ja muissaaasialaisissa keisarien tai hallitsijoiden hallituskausiin perustuneissakalentereissa.lähde?
Politiikan tutkija Han S. Park teoksessaanJuche: The Politics of Unconventional Wisdom (2002) jateologi Thomas J. Belke teoksessaanJuche: A Christian Study of North Korea's State Religion (1999) ovat todenneet, että juche-aate on ”itse asiassa uskonnollinen liike”, vaikka sen kannattajat eivät sitä sellaiseksi tunnusta.[9]Tutkija Brian Reynolds Myers on väittänyt, ettei juche-aatteen ole tarkoituskaan toimia politiikkaa ohjaavana aatteena vaan että se on itse asiassa sisällöllisesti triviaalia sanahelinää, jonka tarkoituksena on lähinnä voida esittää Kim Il Sung ajattelijana Marxin, Leninin ja Maon rinnalla. TutkijaTauno-Olavi Huotarin mukaan juche-aatteen yksi suurista paradokseista on se, että se korostaa yksilön mestarillisuutta ja massojen luovaa voimaa, mutta vaatii yksinvaltaista johtajuutta. Henkilökultti ei ole juche-aatteen sivutuote tai vain historiallisessa kehityksessä tapahtunut ”väärinymmärrys”, vaan juche-aatteen keskeinen sanoma jo sen alkuajoista lähtien.[3] Tutkija Aslak Aikion mukaan juche-aate on ideologisesti erittäin joustava, koska sillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin oikeuttaa johtajan ja puolueen valta.[4] Heikki Jantunen kirjoittiVerkkouutisissa vuonna 1999, että Kim Jong-il ei voinut toteuttaa Pohjois-Koreassa mitään uudistuksia, koska silloin hän olisi arvostellut isäänsä Kim Il Sungia, jota pidetään täydellisenä.[10]
- ↑Suomeen on vakiintunut englanninkielisten käännösten perusteella kirjoitusasu ”juche”, joka kuuluu lausua ”tsuze”.
- ↑abcTurkki, Teppo: Tiikeriportti – Korean vimma voittaa maailma, s. 93. Helsinki: Sitra, 2009. ISBN 978-951-37-5662-8 Teoksen verkkoversio.
- ↑abcYlioppilaslehti: Mikä on juche-aate?
- ↑abcAikio, Aslak: Kim Il-sung – Urho Kekkonen 1999. Kaltio. Viitattu 9.11.2012.
- ↑abOutoa Suomi-menoa Pohjois-Koreassa Ilta-Sanomat. 20.12.2011. Viitattu 15.5.2017.
- ↑Mykkänen, Pekka: Miksi Pjongjangissa juuri kukaan ei hymyile? Helsingin Sanomat. 4.5.2001. Viitattu 15.5.2017.
- ↑Kurvinen, Juha: Sirkus Pjongjang – Keikka Pohjois-Koreaan, s. 90. Julkaisija = Revontuli. Määritä julkaisija! ISBN 978-952-6665-03-0
- ↑Mänttäri, Jarkko: Juche-aatteen opintokerho olikin opiskelijahuumoria Kansan Uutiset. 22.12.2011. Viitattu 15.5.2017.
- ↑Adherents.com
- ↑Jantunen, Heikki: Romahduksen partaalla oleva Pohjois-Korea harjoittaa kiristystä The Internet Archive. 10.9.1999. Verkkouutiset. Viitattu 9.11.2012.
