Jotunit (muinaisnorjaksijǫtunn) eli jättiläiset, myös tursaat tai vuorenpeikot, ovatskandinaavisessa mytologiassa yliluonnollisen suuria ja vahvoja olentoja. Jotunit ovat kaikkein vanhimpia elollisia olentoja, jotka muodostuivat alkukaaoksen materiasta ja edustavat skandinaavisessa mytologiassa luonnonvoimia. Jotunit muistuttavatkreikkalaisen mytologiantitaaneja, sillä he ovat samaan tapaan vanhempien jumalolentojen heimo, jotka nuorempien jumalten sukupolvi syrjäyttää.[1]
Ensimmäiset jättiläiset olivatjääjättiläisiä, jotka polveutuivatalkujättiläinenYmiristä. Jotunit hukkuivatOdinin,Vilin jaVen surmaaman Ymirin vereen, jonka jälkeen kahdesta hengissä selvinneestä jotunista,Bergelmiristä ja hänen vaimostaan, syntyi uusi jääjättiläisten sukupolvi.[2][3]
Jättiläiset ovat yleensä vihamielisiä jumalia ja ihmisiä kohtaan, mutta ovat myös usein ystävällisissä väleissä heidän kanssaan. Ystävällismieliset jättiläiset ovat hyvissä väleissäaasa- javaanijumalten kanssa. Itse asiassa jumalat ja jättiläiset ovat sukua toisilleen, sillä jumalten johtajaOdin polveutuu äitinsä kautta alkujättiläinenBolthornista. Jumalat ja jättiläiset myös solmivat useita avioliittoja.Njord menee naimisiinSkaden kanssa,Gerdistä tuleeFreyrin vaimo, Odin voittaa jättiläisnainenGunnlodin rakkauden ja itseThor, jättiläisten suurin vihamies, rakastaa jotuniJärnsaxaa, poikansaMagnin äitiä. PetkuttajajumalaLoki taas on jättiläissukua sekä isän että äidin puolelta. Samoin merenjumalaÆgir on jotuni, ja kutsuu jumalia vierailulle pitoihinsa.[1]
Vanhimpana kansana jotunit ovat myös säilyttäneet suunnattoman alkuvoiman, muinaisen viattomuuden ja hulluuden (Edda määrittää jättiläisten tunnusmerkiksi lapsenmielisyyden). Heidän hallussaan on muinainen viisaus ja tieto, joka menee syvemmälle asioiden alkuperään kuin myöhemmät jumalat saattavat muistaa. Siksi myös Odin etsiiMimirin jaVavtrudnerin sekä muiden jättiläisten luota esikosmista viisautta.[1]
Osassa jotunien heimosta on sen sijaan pahansuopa luonne saanut rajatta kehittyä. He suhtautuvat vihamielisesti kaikkea ylempää henkisyyttä kohtaan, ja he ovat kooltaan suunnattoman suuria sekä ulkomuodoltaan rujoja ja kauhistuttavia. He asuvat synkissä luolissa tai maailman ääressä. He rakastavat pimeyttä ja pimeyden töitä. Joitakin heistä kutsutaan pimeyden ratsastajiksi, ja he liikkuvat vain öisin ja tekevät ilkitöitä. Jos auringon valo yllättää pimeyden ratsastajat, he muuttuvat kiveksi. Juuri näitä jättiläissuvun ilkeitä vesoja vastaan Thor käy loputonta taistelua.[1]
Ragnarökissa, jumalten ja jättiläisten välillä käydyssä viimeisessä taistelussa, jättiläiset kohtaavat lopulta ikuisen tuomionsa; sen jälkeen syntyy uusi maailma, jossa ei enää ole tilaa jättiläisten suvulle.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJotunitWikimedia Commonsissa