| Joseph Schacht | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joseph Franz Schacht |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta1902 |
| Kuollut | 1. elokuuta1969 (67 vuotta) |
| Kansalaisuus | Saksa -Iso-Britannia |
| Arvonimi | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | arabia jaislam |
| Infobox OK | |
Joseph Franz Schacht (15. maaliskuuta1902 –1. elokuuta1969) olisaksalaissyntyinenislamilaisen lain elišarian johtava tutkija länsimaissa 1900-luvulla.[1] Hänen kirjansaOrigins of Muhammadan Jurisprudence (1950) on saanut maineen alan klassikkona ja sitä pidetään edelleen ajankohtaisena ja keskeisen tärkeänä tekstinä aiheesta.[2]
Schacht syntyi Saksassakatoliseen perheeseen, käviRatiborin humanistista kymnaasia, jossa hän oppi latinaa, kreikkaa, ranskaa ja englantia sekä hepreaa. Hän opiskeliBreslaussa teologiaa erikoistuenseemiläisiin jaklassisiin kieliin ja lopulta islamilaiseen lakiin. Valmistuttuaan tohtoriksi hän sai ensimmäisen akateemisen virkansaAlbert-Ludwigs-yliopistossaFreiburgissa vuonna 1925. Vuonna 1927 hänestä tuli 25-vuotiaana ylimääräinen professori, mikä teki hänestä sillä hetkellä koko Saksan nuorimman professorin. Schacht teki runsaasti yhteistyötäLeidenissa vaikuttaneen orientalistiChristiaan Snouck Hurgronjen (1857–1936) kanssa ja matkusteli mahdollisimman paljonLähi-idässä jaPohjois-Afrikassa. Näissä maissa hän pääsi tutustumaan varhaisiin islamilaisen lain käsikirjoituksiin.[1]
Vuonna 1930 Schacht aloitti nykyisenKairon yliopiston vierailevana professorina, ja vuonna 1932 hän siirtyiKönigsbergin yliopistoon ehdolla, että sai jatkaa Lähi-idän vierailujaan.Natsien tultua vuonna 1933 valtaan Schacht katsoi parhaaksi siirtyä seuraavana vuonna takaisinKairoon. Parin vuoden kuluttua hän lakkasi kirjoittamasta ja edes puhumasta saksaa. Kairossa hän opetti vuoteen 1939 saakka. Kuntoinen maailmansota samana vuonna syttyi, hän sattui olemaan lomallaEnglannissa, jonne hän sen jälkeen jäi. Vuonna 1947 hänestä tuli Britannian kansalainen.[1] KirjansaThe Origins of Muhammadan Jurisprudence esipuheessa Schacht valitteli, että hän joutui laatimaan teoksensa tilanteessa, jossa hänen kirjastonsa oli jäänyt Kairoon, minne Egyptin viranomaiset eivät enää päästäneet häntä.[3] Schacht osallistui arabian kielen asiantuntijana liittoutuneiden yleisradiotoimintaan, ja jatkoi tutkimuksiaan vasta sodan loputtua, jolloin hän siirtyiOxfordin yliopistoon. Koska Englannissa kaikki arabian professuurit olivat varattuja, Schacht otti vastaan professuurinLeidenin yliopistossa Hollannissa 1954, mistä hän 1957 siirtyiColumbian yliopistoon New Yorkissa.[1]
Useat johtavat Yhdysvaltojen yliopistot kilpailivat saadakseen Schachtin riveihinsä, kun tämä oli siirtymässä eläkkeelle Columbiasta. Vuonna 1969, vuotta ennen eläkeiän saavuttamista, Schacht kuitenkin kuoliaivoverenvuotoon kotonaan Engelewoodissa. Schachtin laaja kirjasto siirtyi monien vaiheiden jälkeen MalesiaanKuala Lumpurin kansainvälisen islamilaisen yliopiston haltuun. Schacht oli naimisissa brittiläisen Dorothy Colemanin kanssa, johon hän oli tutustunut Kairossa. Schachtilta ei jäänyt lapsia.[1]
Islamilaisen lain tutkijana Schacht oli 1900-luvun tärkeimpiä hahmoja. Schacht pitiMuhammedia ja myösoikeaan johdettuja kalifeja historiallisina henkilöinä[4], mutta katsoi, ettähadith-kokoelmien kertomukset olivat lähtöisin paljonMuhammedia myöhemmältä ajalta. Hänen mukaansa yksikäänhadith ei varmuudella ollut peräisin 600-luvun alusta saakka.[2][5]
Hadith-kertomusten aitoutta todistamaan luodutisnadit eli todistajaketjut eivät auttaneet asiaa, koska niiden käyttö alkoi vasta 700-luvun puolivälissä ja siten liian myöhään. Schachtin näkemyksen mukaan Muhammediin saakka ulottuvia ketjuja alettiin esittää vastaabbasidikalifaatissa vuoden 750 jälkeen, ja ketjut olivat sitä laadukkaampia, mitä myöhemmin ne oli tehty.[2]Haditheihin liitetyt kertojaketjut eliisnadit kasvoivat taaksepäin siten, että varhaisimmissa kirjauksissa ne päättyivät Muhammedin seuraajiin, sitten kumppaneihin ja kaikkein nuorimmissa lopulta häneen itseensä.[6] Schacht havaitsi myös, että oikeaan johdettuja kalifeja koskevat kertomukset olivat samoin myöhäisiä.[2]
Schachtin tärkein tieteellinen teos on vuonna 1950 julkaistuThe Origins of Muhammadan Jurisprudence.[1] Vuonna 1964 hän kirjoitti oppikirjaksi tarkoitetun teoksenAn Introduction to Islamic Law. Se käsitteleesunni-islamilaisen suuntauksen lakeja ja keskittyy etenkinhanafi-koulukuntaan.[7][8]
Schacht edusti islamin tutkimuksessa jo 1800-luvulla alkanuttahistoriallis-kriittistä ja skeptistä perinnettä, jonka näkyvin edustaja oliIgnaz Goldziher.[9] Hän jäi joksikin aikaa sen yksinäiseksi edustajaksi ennen 1970-luvulla alkanutta elpymistä (Michael Cook,Patricia Crone,Günter Lüling,John Wansbrough). Herbert Berg kuvaa reaktiota Schachtiin kolmenlaisena: perinteinen islamologia torjui hänet (N. Abbott, F. Sezgin, M. M. Azami), osa tutkijoista asettui välittävälle kannalle (G.H. A. Juynboll, F. Rahman, G. Schoeler, H. Motzki, J. Horowitz, J. Robson, U. Rubin) ja osa alkoi jakaa Schachtin skeptisminhaditheja kohtaan (Michael Cook, N. Caldar).[10]
