Jokisokeus (onkosersiaasia) onOnchocerca volvulus -sukkulamadon aiheuttama sairaus, joka aiheuttaasokeutta. Jokisokeudelle on altistunut jopa 40 miljoonaa ihmistä Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Sairauden aiheuttava sukkulamato tarttuu ihmisiinmäkäröiden, hyttysten tai kärpästen välityksellä.[1][2] Mäkärät elävät lähinnä jokien varsien kosteikoissa. Tästä tauti on saanut nimensä.[2]
Tauti alkaaihottumana ja ihonalaisena kutinana. Sukkulamadot voivat säilyäloisina ihmisessä jopa 20 vuotta. Ne vahingoittavatihoa jasilmän pintaa siten, että ihminen sokeutuu.[1] Sukkulamatonaaras voi kasvaa jopa 50-senttiseksi, kun taas uros 4–5-senttiseksi. Sukkulamato aiheuttaa turvotusta muun muassa haarojen alueella, ja ihosta tulee kuiva ja paperinen.
Sukkulamatoa voidaan torjua hyönteismyrkyillä. Jokisokeudelle on olemassa tehokas ja suhteellisen halpa lääke. Muun muassa jokisokeuden puhkeamisen estävän loismatolääkkeen kehittäjät japanilainenSatoshi Omura ja irlantilainenWilliam C. Campbell palkittiin vuoden 2015 lääketieteen Nobel-palkinnolla.[2] Länsi-Afrikassa tauti on lääkkeen avulla saatu voitettua lähes kokonaan, mutta esimerkiksi Keski-Afrikassa tilanne on yhä paha.
Paikoitellen ihmiset välttävät viljavia alueita tartunnan pelossa, ja näin viljelykseen parhaiten soveltuvat alueet jäävät käyttämättä. Tämä pahentaa joidenkin alueiden nälkäongelmaa. Tehokkain tapa estää sairauden leviämistä on kuivattaa mäkäröiden lisääntymispaikkoja. Ihmisiä kehotetaan myös suojaamaan itsensä pitkähihaisilla vaatteilla ja kasvonsa verkkohatuilla sekä hakemaan vettä kuumimpaan aikaan keskipäivällä, jolloin mäkärät eivät liiku.
MyösIson-BritannianDorsetissa elää mäkäräislajiSimulium posticatum, niin kutsuttu ”blandfordinkärpänen”, jonka purema aiheuttaa turvotusta, kutinaa ja pahoinvointia. Tämä ei kuitenkaan johtune ihmisessä menestyvästä loiseliöstä, toisin kuin jokisokeuden tapauksessa.
