Konduktiivisuus (tunnus σ) on materiaalin sähkönjohtokykyä kuvaavasuure. Konduktiivisuus onresistiivisyyden (tunnus ρ) käänteissuure, siten että σ=ρ-1. KonduktiivisuudenSI-järjestelmän mukainen yksikkö on 1/(Ω·m), tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna S/m,siemensiä per metri. Konduktiivisuutta ei tule sekoittaakonduktanssiin, joka onresistanssin käänteissuure, ja joka kuvaa materiaalin ominaisuuden sijasta piirielementin ominaisuutta.[1]
Konduktiivisuudelle käytetään toisinaan myös nimeä(sähkön)johtavuus. Samalla nimellä viitataan kuitenkin toisinaan myöskonduktanssiin, joten termin tarkka merkitys tulee päätellä kontekstin mukaan. Myös nimiäominaissähkönjohtavuus taiominaiskonduktanssi on käytetty, mutta ne eivät ole standardien mukaisia.[2][1] Ominaiskonduktanssi ei oleominaissuure siinä systemaattisessa mielessä, jota termiin nykyään sovelletaan, eli se ei kuvaa aineen ominaisuuttamassayksikköä kohti.
Teollisuudessa usein käytetty konduktiivisuuden yksikkö on %I.A.C.S (International annealed copper standard). Kun standardi määritettiin, valittiin puhtaan kuparin johtavuuden arvoksi 100 %I.A.C.S. Valmistus- jaraffinointimenetelmien kehittymisen ansiosta parhaidenkuparilaatujen johtavuus on nykyään noin 102 %I.A.C.S.lähde?
Johtimien sähkönjohtavuutta heikentävät:
- ↑abSI-opas : 2019 : kansainvälinen suure- ja yksikköjärjestelmä = international system of quantities and units, s. 46. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, 2019. ISBN 978-952-242-411-2 Teoksen lataussivu.
- ↑Quantities, Units and Symbols in Physical Chemistry, 3rd ed. s. 73. (IUPAC:n suositukset ovat sopusoinnussa ISO/IEC-suositusten kanssa) IUPAC, 2007. Teoksen verkkoversio.
- Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2