John Singer Sargent polveutui pitkäänUudessa Englannissa asuneesta suvusta. Hänen isänsä Fitzwilliam Sargent valmistui lääkäriksi vuonna 1850 ja solmi avioliiton varakkaan kauppiaan tyttären Mary Newbold Singerin kanssa. Pariskunnan ensimmäinen lapsi kuoli, ja he muuttivat vuonna 1854Philadelphiasta Eurooppaan etsimään terveellisempää ympäristöä. Perheen piti alun perin viipyä Euroopassa vain vähän aikaa, mutta he jäivät pysyvästi asumaan Roomaan, Nizzaan ja Alpeille. Heidän poikansa John syntyi Firenzessä vuonna 1856.[3]
Taiteilijan pohjakoulutus jäi vähäiseksi. Hänen isänsä opetti hänelle lukemista, maantiedettä ja matematiikkaa. Kielistä hän oppi äidinkielensä ohella italian, saksan ja ranskan. Hän oppi soittamaan pianoa, ja hänen äitinsä opetti poikansa piirtämään.[3]
Taideopintonsa Singer Sargent aloitti talvella 1873–1874 FirenzenAccademia di Belle Artissa. Poikansa lahjoista vakuuttunut isä päätti tämän jälkeen kustantaa tämän opinnotPariisissa. Pariisi veti tuolloin puoleensa nuoria taideopiskelijoita ympäri maailman. Pariisissa hän sai opettajakseenCarolus-Duranin, joka oli maansa johtavia muotokuvamaalareita. Havaittuaan oppilaansa kyvyt Carolus-Durand kehotti tätä jättämään piirtämisen vähemmälle ja keskittymään maalaamiseen. Singer Sargent omaksui opettajansa tyyliä, ja hänestä tuli tämän suosikkioppilas.[3]
John Singer Sargent:Madame X:n muotokuva (Madame Gautreau), 1884.
Singer Sargent kävi Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran vuonna 1876 yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa. He kävivät Philadelphiassa satavuotisnäyttelyssä sekäNiagaran putouksilla. Syksyyn 1879 asti Singer Sargent lähinnä matkaili ja keräsi vaikutteita vieraillen Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa. Eräissä hänen töissään tuolta ajalta on selviä vaikutteitaClaude Monet’lta, jonka hän oli aikaisemmin tavannut Pariisissa. Joidenkin kriitikoiden mielestä hän teki tuolloin parhaat työnsä, muun muassa venetsialaisia työläisiä esittävät maalauksensa.[3][1]
Vuoden 1884 Pariisin salongissa esiteltiin Singer Sargentin maalausMadame X. Sen mallina oli kuuluisa seurapiirikaunotar Madame Gautreau. Teosta pidettiin liian eroottisena ja se aiheuttiskandaalin. Kohun jälkeen Singer Sargent katsoi parhaaksi asettua Lontooseen. Taiteilija piti teosta parhaana maalauksenaan.[1][3][4]
Jo ennen Lontooseen muuttoaan Singer Sargent oli esitellyt siellä teoksiaan. Niihin kuuluivat muiden muassa tohtori Pozzia kotioloissaan esitellyt suurieleinen teos ja rouva Whiten muotokuva perinteisen tyyliin. Hänen suurmenestyksensä koitti vuonna 1887, kun hänen työnsä olivat esilläRoyal Academyssa. Ne ostettiin hetiTate Galleryn kokoelmiin. Vuonna 1894 Singer Sargentista tuli akatemian kokelasjäsen, ja täysjäsenyyden hän sai vuonna 1897.[5]
Singer Sargentin ura lähti Lontoossa nousuun. Hän saattoi maalata neljätoista muotokuvaa vuodessa. Malleiksi valikoitui muodikasta ja varakasta yläluokkaa, joka saattoi maksaa muotokuvastaan hänelle jopa 5 000 dollariaselvennä mikä oli tuolloin erittäin suuri summa. Muotokuvatilauksia tuli myös Yhdysvalloista, ja Singer Sargent maalasi myös kahden presidentin,Theodore Rooseveltin jaWoodrow Wilsonin, muotokuvat. Tuolloin syntyneiden muotokuvien sanotaan vanginneen mallinsa vapaina ja antavan heistä pikaisen ja hetkellisen vaikutelman.[1][5]
Vuoden 1910 paikkeilla Singer Sargent lopetti muotokuvien maalaamisen, sillä hänen mielestään mallien kanssa keskustelu oli ikävystyttävää ja rasittavaa. Hän keskittyi nyt muihin aiheisiin. Hän maalasi etupäässäakvarelleja Alpeilla sekä maisemia Italiasta. Osa niistä muistuttaaimpressionismia. Vuosina 1890–1910 hän maalasiBostonin kirjastotaloon sen tilaamia maalauksia kristinuskon ja juutalaisuuden historiasta. Hän teki myös Bostonin taidemuseon tilaamat seinämaalaukset. Muotokuvamaalauksesta luovuttuaan Singer Sargent kokeili myös kuvanveistoa. Hänelle tarjottiin ritarin arvonimeä, mutta ei ottanut sitä vastaan, sillä ei halunnut luopua Yhdysvaltain kansalaisuudesta.[1][6]
Singer Sargent alkoi ikuistaa töihinsä näkymiä monilta ulkomaanmatkoiltaan. Hän kävi Tirolissa, Korfulla, Montanassa, Venetsiassa ja Floridassa. Hän vieraili usein myös vanhempiensa kotimaassa Yhdysvalloissa, ja vuonna 1909 hänellä oli näyttely New Yorkissa. Näyttelyssä oli 86 akvarellia, joista 83 ostettiinBrooklynin museon kokoelmiin. Vuodet 1915–1917 Singer Sargent oleskeli pelkästään Yhdysvalloissa.[5]
Uransa aikana Singer Sargent teki 900 öljyvärimaalausta, 2 000 akvarellia ja lukemattomia piirustuksia.[5]
Singer Sargentin yksityiselämästä tiedetään vain vähän. Hän ei juuri puhunut omista asioistaan. Avioliittoa hän ei solminut. TaiteilijaJacques-Émile Blanche väitti, että Singer Sargentin elämä Venetsiassa oli ”skandaalinkäryistä” ja että hänellä oli Pariisissa tietty maine. Hänellä uskotaan olleen läheinen suhde caprilaiseenmuusaansaRosina Ferraraan. Hänen läheisiin miesystäviinsä kuuluivatEdmond de Polignac jaRobert de Montesquiou. Monet tutkijat ovat taipuvaisia pitämään häntä homoseksuaalina.[5][7]
Arviot John Singer Sargentin elämäntyöstä ovat vaihdelleet eri aikoina. Hänen viimeisinä elinvuosinaan häneen suhtauduttiin kuin jäänteeseen ennenensimmäistä maailmansotaa vallinneestabelle époquesta. Toisaalta 1800-luvulla häntä kunnioitettiin nimellä ”aikammevan Dyck”.[5]
Singer Sargentia pidetään aikansa suurenarealistisena taidemaalarina. Singer Sargentin realismi heijasti hänen omaa aikaansa ja oli vastakohtahistoriamaalaukselle. Singer Sargent oli vahvasti realisti ja kiinniDiego Velazquezin aloittamassa perinteessä. Hän läheni välillä impressionismia ja teki kokeiluja vesiväreillä. Hän kieltäytyi lähestymästä uusia virtauksia ja totesi: ”Pidän mistä pidän”. Viimeisissä seinämaalauksissaan hän hylkäsi paljon realistisistamaneereistaan.[8]
Muotokuvansa Singer Sargent teki ilman luonnospiirroksia tai pohjamaalauksia. Tämä teki hänen muotokuvistaa eläviä ja spontaaneja. Samalla hän oli mestari löytämään malleilleen taustoja, jotka heijastelivat heidän yhteiskunnallista vaurauttaan ja asemaansa. Toisaalta hän sai myös vähemmän vauraat mallinsa loistamaan maalauksissaan. Kriitikot ylistivät hänen akvarellejaan, joita hän ei itse pitänyt mitenkään merkittävinä. Hänenseinämaalauksensa olivat valmistuessaan arvossaan, mutta myöhemmin niitä väheksyttiin, kuten seinämaalauksia yleensäkin.[8]
Singer Sargentin elinaikana hänen töitään kritisoineetCamille Pissarro jaWalter Sickert kutsuivat hänen maalauksiaan halventavasti sanalla ”Sargentolatry”. Maalauksista järjestettiin vuonna 1926 näyttely, jostaRoger Fry sanoi, että Singer Sargentin töiltä puuttuu esteettinen arvo. Uuteen arvostukseen Singer Sargentin työt nousivat 1960-luvulla.[5][8]
%2c_John_Singer_Sargent%2c_1884_(unfree_frame_crop).jpg)
.jpg)
_-_Claude_Monet_Painting_by_the_Edge_of_a_Wood_-_N04103_-_National_Gallery.jpg)
_-_Gassed_-_Google_Art_Project.jpg)
