John Sherman (10. toukokuuta1823Lancaster,Ohio –22. lokakuuta1900Washington, DC) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka edustiOhion osavaltiotaYhdysvaltain edustajainhuoneessa jasenaatissa sekä toimiulkoministerinä.[1] Hänen veljensäWilliam Tecumseh Sherman olisisällissodassa ansioitunut kenraali.
Sherman valittiinrepublikaanipuolueen jäsenenä edustajainhuoneeseen Ohiosta vuonna 1854 ja senaattiin vuonna 1861. Senaatissa hän toimi maatalousvaliokunnan puheenjohtajana 1863–1867. Vuonna 1877 presidenttiRutherford B. Hayes nimitti hänetvaltiovarainministerikseen[1]. Ministerikautensa päätyttyä vuonna 1881 Sherman valittiin takaisin senaattiin.
Politiikassa Sherman toimi aktiivisesti talousasioiden parissa. Hänen aloitteestaan säädettiin vuonna 1890Sherman Antitrust Act, Yhdysvaltain ensimmäinenkilpailun suojeluun tarkoitettu laki, sekä liittovaltion hopean ostamista koskenutSherman Silver Purchase Act -laki. Lisäksi hänellä oli merkittävä rooli Yhdysvaltain kansallisen pankkijärjestelmän luomisessa ja Yhdysvaltain palauttamisessa takaisinkultakantaan.[1]
Vuonna 1897 presidenttiWilliam McKinley nimitti Shermanin ulkoministeriksi. Hän kuitenkin erosi virastaan jo vuoden päästä. Eroamisen taustalla olivat Shermanin vastustamanEspanjan–Yhdysvaltain sodan alkaminen ja hänen oman terveydentilansa heikkeneminen.[1] Hänen tilalleen nimitettiin myöhemminWilliam R. Day.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
