Rawls suoritti tohtorin tutkinnonPrincetonin yliopistossa 1950 ja toimi aluksi tutkijanaOxfordin yliopistossa Britanniassa 1952–1953, sitten filosofian opettajanaCornellin yliopistossa vuoteen 1959, vierailevana professorina Harvardin yliopistossa 1959–1960 ja professorinaMIT:ssä 1960–1962. Vuodesta 1962 alkaen hän opetti Harvardissa, josta sai professorin viran vuonna 1979. Rawlsin pääteosOikeudenmukaisuusteoria ilmestyi vuonna 1971. Siinä hän pyrki perustelemaan, millainen yhteiskunnan perusrakenteen tulisi olla, ja se herätti poikkeuksellisen suurta huomiota.[1]
Teoksessaan Rawls hylkäsi perinteisenutilitaristisen opin, jonka mukaan sosiaaliset instituutiot on järjestetty oikein silloin, jos niiden tuottamien etujen määrä suhteessa haittoihin on mahdollisimman suuri. Hylkäämisen syyksi Rawls esitti sen, että oppi ei ota huomioon yksilöiden välisiä eroja, joten joitakin yksilöitä tai ryhmiä voitaisiin “uhrata” ja saada silti hyvä kokonaistulos. Sen sijaan Rawls otti lähtökohdaksi, että yhteiskunnan jokainen jäsen olisi aktiivinen oman elämänsuunnitelmansa toteuttaja ja oikeutettu saamaan yhteiskunnalta perushyödykkeitä ja turvaa. Olosuhteiden tulee olla kaikkia kohtaan reiluja.[1]
Rawlsin keskeisimmät ajatukset ovat vapausperiaate ja eroperiaate. Vapausperiaatteen mukaan kaikille pitää taata mahdollisimman laajat vapaudet niin, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.[1]
Toinen Rawlsin ajama ajatus ontietämättömyyden verho. Ajatus on, että ihmisten pitää sopia moraalinormeista kuvitellen, että he eivät tiedä millaiseen asemaan yhteiskunnassa tulevat päätymään. Näin päädytään ratkaisuun, joka on kaikille paras mahdollinen. Muun muassa vapausperiaate ja eroperiaate syntyvät Rawlsin mukaan juuri tietämättömyyden verhon takana.
Kansojen oikeus; Julkisen järjen puolustus. ((The Law of Peoples, with, The Idea of Public Reason Revisited, 1999.) Suomentanut Leo Näreaho) Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 951-662-973-3
Kemppainen, Erkki & Mäntysaari, Mikko (toim.): Aristoteles, Rawls ja sosiaalipolitiikka: Keskustelua hyvinvointivaltion peruskysymyksistä eurooppalaisten ajatteluperinteiden valossa. Helsinki: Stakes, 1998. ISBN 951-33-0555-4
Mäkinen, Jukka: John Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksen merkitys normatiiviselle taloustieteelle. Helsinki: Helsingin Kauppakorkeakoulun väitöskirjat, 2005. ISBN 951-791-889-5
Mäkinen, Jukka & Saxén, Heikki (toim.): John Rawlsin filosofia. Oikeudenmukaisuus moniarvoisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-257-6
Päivänsalo, Ville: Maallinen oikeudenmukaisuus: Järkiliberalismin rajat ja rosoinen lähimmäisyys. (Pohjautuu tekijän väitöskirjaan Balancing reasonable justice: John Rawls and crucial steps beyond) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2011. ISBN 978-952-9791-84-2
Saxén, Heikki: John Rawlsin reilu oikeudenmukaisuus. (Kirjoituksia liberalismin teorioista ja käytännöistä) Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7968-7Verkkojulkaisu.
Saxén, Heikki: Oikeudenmukaisuutta kaikille. Tulkinta John Rawlsin poliittisesta liberalismista Judith Shklarin moraalipsykologian valossa. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitos, 2010. Verkkojulkaisu.
.jpg)
