Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessäEnglannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisestikalvinisteja.
Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissäWringtonin kirkollaSomersetissa noin 18 kilometrin päässäBristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. Pian Locken syntymän jälkeen perhe muuttiPensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi sielläBellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
Vuonna 1647 Locke lähetettiin arvostettuunWestminster SchooliinLontooseenAlexander Pophamin, parlamentin jäsenen ja Locken isän aiemman komentajan, rahoituksella. Valmistuttuaan Locke pääsiOxfordin yliopistonChrist Churchiin. Collegen dekaanina oli tuolloin yliopiston varakansleriJohn Owen. Vaikka Locke oli kyvykäs oppilas, hän oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kutenRené Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui jo Westminsteristä tutun ystävänsäRichard Lowerin välityksellä muiden yliopistojen jaRoyal Societyn harjoittamaan lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
Locke suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1656, maisterin tutkinnon vuonna 1658 ja lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1674. Hän oli opiskellut lääketiedettä laajalti ollessaan Oxfordissa ja työskenteli sellaisten merkittävien tiedemiesten kuinRobert Boylen,Thomas Willisin,Robert Hooken sekä Richard Lowerin kanssa. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlinAnthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa.
Locke oli etsinyt uraa itselleen, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä. Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaanThomas Sydenhamin ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessaAn Essay Concerning Human Understanding.
Locken lääketieteelliset taidot joutuivat pian koeteltaviksi, sillä Lordi Shaftesburyn maksatulehdus muuttui hengenvaaralliseksi. Locke hankki neuvoja useilta lääkäreiltä ja sai taivuteltua Shaftesburyn leikkaukseen, jotka olivat tuohon aikaan yhtä hengenvaarallisia, kystan poistamiseksi. Shaftesbury selvisi ja toipui kiittäen Lockea henkensä pelastamisesta.
Essayn kuvaama keskustelu inhimillisen ymmärryksen luonteesta sijoittui Shaftesburyn kotiin vuonna 1671. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi teoksen luonnostelmaa. Tuohon aikaan Locke toimi myös sihteerinä kauppa- ja viljelysministeriössä (Secretary of the Board of Trade and Plantations) sekä siirtomaa-asioissa (Secretary to the Lords and Proprietors of the Carolinas), mikä auttoi häntä muotoilemaan ajatuksiaan kansainvälisestä kaupasta ja taloudesta.
Shaftesbury, joka oliwhig-puolueen perustajia, vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tulilordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellenRanskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaanTwo Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa SirRobert Filmerin jaThomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Vaikka Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, hänen ajatuksensaluonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat vallankumouksellisia tuon ajan Englantiin.
Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaanAlankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudestaRye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaaEssayn työstämiseen ja teoksenA Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin EnglantiinVilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 SirFrancis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välilläastmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa kirjailijaJohn Drydenin ja fyysikkoIsaac Newtonin kanssa.
Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattuHigh Laverin kylän kirkkomaalle,Harlowin itäpuolelle,Essexiin. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia.
Locken tietoteoria muistetaanempirismin vuoksi. Hän esitti ajatuksensa teoksessaanAn Essay Concerning Human Understanding. Siinä puolustetaan luonnontieteellistä tutkimusta kokemusperäisenä tutkimusalana. Ideat ulkoisesta todellisuudesta sekä omasta ruumiista ovat niin sanottuja yksinkertaisia ideoita eli aistivaikutelmia, joita ulkoisen todellisuuden kappaleet ovat synnyttäneet aisteihin. Locke katsoo mielen olevan ”valkoinen paperi, vailla kirjoitusta”, jonka vasta kokemus ”kalustaa”. Mielen sisällöt eivät kuulu sen synnynnäiseen varustukseen. Ajatusta on kutsuttu nimellätyhjä taulu (lat.tabula rasa).
Locke ei kiellä kokonaanrationalismia eli järkeistietoa. Hän katsoo ihmisen olevan tietoinen oman mielensä toiminnoista. Ihmisen tietoisuus niistä on tiedon toisena lähteenä. Ymmärrys kykenee yhdistelemään yksinkertaisia ideoita yhdistetyiksi ideoiksi. Locke ei kannata empirismiämatematiikassa jaetiikassa. Molemmat ovat demonstratiivisia tieteitä.
Locke pitää sekavana ja hylättävänä perinteistä oppia olevaisesta jonakin sellaisena, jolla on ominaisuuksia. Sitä, mikä ihmisessä ajattelee, ja sitä mihin inhimillinen ajattelu kohdistuu, ei voida tarkastella ominaisuuksien kantajana. Samoin on epävarmaa se, ajatteleeko ihminen ruumiillisena olentona vai onko ajatteleminen ruumiista erillistä.
Yhteiskuntafilosofiassa Locke kuuluu ensimmäisiin yksilön oikeuksien puolustajiin. TeoksessaanTwo Treatises of Government esittämässään poliittisessa teoriassa hän katsoo yksilön perustavanlaatuiset ja luovuttamattomat (inalienable) oikeudet valtiovallan oikeutettujen rajojen perusteiksi. Locke kannattaa myös luonnollisen lain (natural law) perinteistä teoriaa. Hänen mukaansa moraalin perusperiaatteet ovat objektiivisia ja ne tavoitetaan empiirisesti käyttämällä järkeä todellisuuden tarkastelussa. Hän painottaa periaatetta, jonka mukaan kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Toisia ihmisiä siis tulisi puolustaa pidättymällä vahingoittamisesta. Luonnollisen lain normatiivisen periaatteen vuoksi yksilön oikeus ei ulotu pitemmälle kuin siihen, mistä jonkun toisen oikeus alkaa.
Locke puhuu paljon omistusoikeudesta. Omaisuus on omistajan ja omistetun asian suhde. Yksilöllä on oikeus pitää hallussaan oleva hyödyke vain sillä edellytyksellä, että hänellä on siihen oikeus jollakin perusteella. Työnteko on Locken mukaan omistusoikeuden syntymisen perusta. Hallussa olevat asiat ovat omaisuutta, jos muilla ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa niiden hallussapitäjän oikeutta. Locke huomauttaa ohimennen omaisuudesta puhuessaan, että palvelijoiden isännälle tekemän työn hedelmät ovat isännän omaisuutta. Omistamisessa siis yksilön oikeus edellyttää muiden velvollisuutta. Tätä Locke pitää kaikkien luonnollisten oikeuksien tunnusmerkkinä.
Locke pitää itselle tai persoonalle kuulumista perusteena, jonka nojalla yksilöllä on oikeus siihen, mitä hän pitää hallussa tai mitä muut eivät saa pitää hallussaan hänen oikeutensa nojalla. Locke siis samaistaa toimijan siihen, mikä on ihmisyksilössä ajatteleva minä ja jolle yksilön ruumis kuuluu omaisuutena. Ihmisten fyysinen koskemattomuus on omistusoikeuden kaltainen oikeus.
Yksilönvapauden puolustajana Locke ei asetu yksiselitteisesti pelkän negatiivisen vapauden puolelle. Hän kyllä uskoo, että yksilön vapaus on välttämättä toimintaan kohdistuvien esteiden tai mielivaltaisen sekaantumisen puuttumista, siis negatiivista vapautta. Silti yksilö käyttää vapauttaan tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa järjen ohjaaman tahdon vaatimusten kanssa. Muutoin kysymys ei ole vapaudesta. Locke korostaa järkeä normien lähteenä, mistä seuraa se, että yksilön, esimerkiksi alaikäisen lapsen, vapautta on lupa rajoittaa, kun yksilön järki ei ole sellaista, mitä rationaalinen vapaus edellyttää.
Ihmisten jättäminen vahingoittumattomaksi on Locken mukaan ihmiskunnan puolustamisen vähimmäisaste. Hän uskoo voivansa johtaa kansalaisyhteiskunnan siitä periaatteesta, että ihmiskunnan puolustamisen vähimmäisaste on yhteiskunnan kunkin yksittäisen jäsenen oman edun mukaista. Ihmiskunnan puolustamisen periaate ei siis edellytä yhteiskuntafilosofisena periaatteena sitä, että toimitaan toisen hyväksi oma etu uhraten. TeoksessaanSome Thoughts Concerning Education Locke kannattaa laajempaa ihmiskunnan puolustamisen periaatetta. Lasta kasvatettaessa on pyrittävä estämään lasta omaksumasta julmuuden tottumusta. Siksi on lapsen vapautta kunnioittaen saatava hänet omaksumaan toiminta toisten hyväksi myös tapauksissa, joissa toisten auttaminen ei ole oman edun mukaista.
Toisinaan klassisen liberalismin isien joukkoon luettuna filosofina Locke on puolustanut valtiovallan rajoittamista yksilönvapauden ja muiden luonnollisten oikeuksien, kuten elämän, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi. Hänen liberalismiinsa sisältyy myös ajatus, että lasta kasvatettaessa on julmuutta ja yksilöllisen vapauden loukkaamista vältettävä, jotta lapsi ei kasvaisi julmaksi ja muiden vapautta väheksyväksi. Kolmanneksi Locke puolusti omantunnonvapauteen perustuvaa suvaitsevaisuutta. Kun hyväntekeväisyys ymmärretään toiminnaksi, jolla tehdään toisille hyvää oman edun vastaisesti, Locke katsoi sen haittaavan yhteiskunnan vaurastuttamista. Lakisääteistä, pakollista hyväntekeväisyyttä eli sosiaaliturvaa Locke pitää haitallisena sen utilitaarisen tavoitteen kannalta, että mahdollisimman monet vaurastuisivat. Ihmisten tulee olla luonnostaan hyväntekeväisyyttä harjoittavia, mihin päästään vain kasvattamalla lapsi vapaasti perheissä anteliaaksi ja tasavertaisuutta kunnioittaviksi.
Locke olivalistusteologian tulkitsija ja puolustaja. TeoksessaanA Letter Concerning Toleration hän esitti ideologisen perustelun valtiokirkolle, jossa vallitsee rajoittamaton uskon- ja ajattelunvapaus. Filosofiansa hän esitti tutkielmassaaanAn Essay Concerning Human Understanding (1690). Uskonto kuuluu sen mukaan yleisinhimilliseen kokemukseen. Jumalan olemassaolo on yhtä selvä kuin matemaattinen varmuus ja käy ilmi harkinnasta. Locken matemaattis-rationaalinen todistus oli 1600-luvun lopulla suuressa arvossa, ja se oli yhtäpitävä luonnontieteilijöiden käsityksen kanssa, että maailmankaikkeutta koko sen monimutkaisuudessa ohjaa matemaattinen lainalaisuus.[1]
Locke liitti universaaliseen ja rationaaliseen lainalaisuuteen myös kristinuskon kirjassaanReasonableness of Christianity as delivered in the Scriptures (1695). Locke hyväksyi täysiRaamatun auktoriteetin, perustavat kristilliset oppilauseet, jotka koskevat Kristusta Jumalan Poikana ja Uuden testamentin kertomukset. Menetelmä, jota hän käytti kristinuskon totuuden osoittamisessa oli kuitenkin rationaalinen. Locke luki Raamattua sellaisenaan, ilman huomautuksia ja kommentaareja, ja tulkitsi sitä tavallisella järjellä. Locke piti kristillistä uskoa yksinkertaisena ja itsestäänselvänä ja katsoi, että jokaisella rationaalisesti ajattelevalla ihmisellä on mahdollisuus ymmärtää sen järjellisyys.[1]
Muutamia mietteitä kasvatuksesta. ((Some Thoughts Concerning Education, 1693.) Suomentanut sekä johdannolla ja selittävillä huomautuksilla varustanut J. V. Lehtonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1914.
Bernard Bailyn, Bernard, 1992 (1967).The Ideological Origins of the American Revolution. Harvard University Press.(englanniksi)
Chappell, Vere, ed., 19nn.The Cambridge Companion to Locke. Cambridge University Press.(englanniksi)
Dunn, John, 1984.Locke. Oxford University Press.(englanniksi)
------, 1969.The Political Thought of John Locke. An Historical Account of the Argument of the ”Two Treatises of Government”. Cambridge University Press.(englanniksi)
Robinson, Dave & Groves, Judy (2003).Introducing Political Philosophy. Icon Books.ISBN 1-84046-450-X.(englanniksi)
Tully, James, 1980. ”A Discourse on Property. John Locke and his Adversaries” Cambridge University Press(englanniksi)
Yolton, J. W., ed., 1969.John Locke. Problems and Perspectives. Cambridge University Press.(englanniksi)
↑abChristensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen, s. 369. ((Kyrkohistoria 2. Fran pavens gudsstat till religionsfriheten, 1969.) Suomentanut Leena Piispa) Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4
Björklund, Stefan: Det redbara samtalet. Locke och Popper mot Heidegger. Stockholm: Carlssons Bokförlag, 2015. ISBN 978-91-7331-686-6(ruotsiksi)
Kanerva, Jukka (toim.): Platonista Bakuniniin. Politiikan teorian klassikoita. Helsinki: Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-103-1
Koikkalainen, Petri & Korvela, Paul-Erik (toim.): Klassiset poliittiset ajattelijat. Tampere: Vastapaino, 2011. ISBN 978-951-768-373-9
Salmela, Sauli: Vesitettyä skolastiikkaa? Varhaismodernin subjektikäsityksen aristoteelisesta perustasta. Tuomas Akvinolaisen ja John Locken kognitioteorioiden vertailua. (Väitöskirja. Tampereen yliopisto) Tampere: Tampere University Press, 2011. ISBN 978-951-44-8592-3Teoksen verkkoversio (PDF).
Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): John LockeThe Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
Kochiras, Hylarie: Locke's Philosophy of ScienceThe Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
