John Dewey Hickerson (26. tammikuuta1898 Crawford,Texas –18. tammikuuta1989Bethesda,Maryland) oliyhdysvaltalainen diplomaatti, joka toimi muun muassamaansa suurlähettiläänä Helsingissä 1955–1959.
Hickerson suorittibachelor-tutkinnonTexasin yliopistossa Austinissa vuonna 1920 ja aloitti sen jälkeen uransaYhdysvaltain ulkoministeriössä. Hän toimi varakonsulina MeksikonTampicossa 1920–1922 ja BrasilianRio de Janeirossa 1922–1924, sitten konsulina Brasilian Parássa vuoteen 1925 ja KanadanOttawassa vuoteen 1927 saakka.
Ulkomaankomennuksilta Hickerson palasi ulkoministeriöön Washingtoniin 1928, jossa hänet nimitettiin Länsi-Euroopan osaston apulaispäälliköksi.
Vuonna 1940 Hickersonista tuli Yhdysvaltain ja Kanadan toisen maailmansodan takia perustaman yhteisen puolustuslautakunnan (Permanent Joint Board on Defense) sihteeri. Vuosina 1944–1947 hän oli Euroopan-asioiden toimiston (Office of European Affairs) varajohtaja ja edusti Yhdysvaltoja muun muassa Dumbarton Oaksin konferenssissa 1944. Vuonna 1947 hänet ylennettiin Euroopan-toimiston johtajaksi.
Vuosina 1949–1953 Hickerson toimi presidentti Harry S. Trumanin nimittämänä Yhdysvaltojen kansainvälisten järjestöjen asioiden apulaissihteerinä. Tämän jälkeen Hickerson toimi kaksi vuotta National War Collegen neuvonantajana.
Presidentti Dwight D. Eisenhower nimitti Hickersonin 1955 suurlähettilääksi Suomeen, jossa hän toimi marraskuuhun 1959 saakka. Hänen seuraava asemapaikkansa oliFilippiinit 1960–1961.
Eläkevuosinaan Hickerson asui Washingtonissa. Hän kuoli syöpään tammikuussa 1989.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJohn D. HickersonWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
