 | Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa. |
John Buford Jr. (4. maaliskuuta1826 –16. joulukuuta1863) oliunionin ratsuväenupseeri, jolla oli merkittävä osuusGettysburgin taistelun ensimmäisenä päivänä.
Buford syntyiWoodford Countyssa,Kentuckyssä, mutta kasvoiRock IslandissaIllinoisissa kahdeksanvuotiaasta. Hänen isänsä oli merkittävä demokraattipoliitikko Illinoisissa jaAbraham Lincolnin poliittinen vastustaja. Hänen perheellään oli pitkät sotilasperinteet. John Jr:n isoisä, eversti Abraham Buford (Waxhawin massamurha) ja hänen isosetänsä palvelivatVirginian rykmenteissäYhdysvaltain itsenäisyyssodassa. Hänen velipuolestaan Napoleon Bonaparte Bufordista tuli kenraalimajuriUnionin armeijaan. Hänen serkustaan Abraham Bufordista tuli ratsuväen prikaatinkenraali konfederaation armeijaan. John Jr. meni Knoxin CollegeenGalesburgiin Illinoisiin vuodeksi. Hän valmistui 1848 luokaltaanYhdysvaltain sotilasakatemiasta ja meni toisena luutnanttina 1. USA:n rakuunoihin ja siirrettiin seuraavana vuonna 2. rakuunoihin. Hän palveliTexasissa ja lounaisosavaltioissa, taisteli siouxeja vastaan ja osallistui rauhanturvaamistehtäviin verisessä Kansasissa, jaUtahin sodassa 1858. Hänet oli sijoitettu Fort Crittendeniin, Utahiin 1859–1861. Hän opiskeli John Watts de Peysterin töitä, joka oli uuden etenemislinjan kannattaja uudenlaisissa taisteluissa.
KunYhdysvaltain sisällissota puhkesi, Buford palasi itään asemapaikastaan Utahista. Hänet muistettiin miehenä, joka ajoi itsensä koville, ja tämä saattoi vaikuttaa hänen menestykseensä. Hänellä oli sukulaisia, jotka taistelivat etelän puolella, ja saatuaan tarjouksen tehtävistä konfederaation armeijassa hän legendan mukaan rypisti sen ja heitti sen maahan julistaen, että ”eläisi ja kuolisi Unionin lipun alla”. Marraskuussa 1861 hänet nimitettiin avustavaksi tarkastaja-kenraaliksi majurin arvoisena ja heinäkuussa 1862, palveltuaan useita kuukausia Washingtonin puolustuksessa, hän kohosi vapaaehtoisten prikaatinkenraaliksi. Vuonna 1862 hän sai ensimmäisen komennuksensa kenraalimajuriJohn Popen alaisena, komentajaksi II armeijakunnan ratsuväenprikaatiin unionin Virginian armeijassa, joka taisteli kunniakkaastitoisessa Bull Runissa. Buford henkilökohtaisesti johti hyökkäystä taistelun lopussa, mutta haavoittui nilkkaan osuneesta luodista. Haava oli kipeä, mutta ei vakava, vaikkakin jotkin etelän sanomalehdet ilmoittivat hänen kuolleen. Hän palasi aktiivipalvelukseen ja palveli ratsuväenkomentajana kenraalimajurienGeorge B. McClellanin jaAmbrose Burnsiden alaisina. Komennukseen ei kuulunut muuta kuin esikuntatehtäviä ja hän halusi kenttäkomennukselle. McClellanin Maryland-kampanjassa hän jälleen palveli Potomacin armeijan ratsuväenkomentajanaSouth Mountainin jaAntietamin taisteluissa, korvaten prikaatinkenraaliGeorge Stonemanin McClellanin esikunnasta. KenraalimajuriJoseph Hookerin alaisena kuitenkin Buford sai vakinaisen ratsuväen reserviprikaatin 1. ratsuväendivisioonasta Potomacin armeijasta.
Chancellorsvillen taistelun jälkeen kenraalimajuriAlfred Pleasonton sai ratsuväenarmeijakunnan komennon, vaikkakin Hooker myöhemmin myönsi että Buford olisi ollut parempi valinta. Gettysburgin kampanjassa Buford, joka oli ylennetty 1. divisioonan komentajaksi, on saanut mainetta siitä että valitisti Gettysburgin taistelukentäksi. Bufordin divisioona oli ensimmäinen, joka saapui Gettysburgiin, ja se piti onnistuneesti loitolla kenraalimajuri Henry Hethin konfederaation divisioonan. Tämä pysäytystoimi antoi kenraalimajuriJohn F. Reynoldsin I armeijakunnan pitää korkeat mäet kaupungin länsipuolella helpotukseksi Bufordin divisioonalle. Bufordin toiminta antoi unioille tilaisuuden voittaa etelävaltiolaiset Gettysburgin länsipuolen kukkuloilla, mikä saiRobert E. Leen armeijan kiistämättömään altavastaajan asemaan. Jälkeenpäin Pleasonton lähetti Bufordin sotilaanEmmitsburgiin Marylandiin varustautumaan uudestaan, järjestymään uudestaan, mikä oli huono päätös, sillä unionin vasen sivusta jäi suojattomaksi. Bufordin joukot eivät enää olleet mukanaGettysburgin taisteluissa, missä hän oli toiminut voiton avaimina.
Buford jahtasi etelävaltiolaisiaWarrentoniinVirginiaan, ja joutui sen jälkeen moniin taisteluihin Keski-Virginiassa, ja teki tärkeän palveluksen turvaamalla kenraalimajuriGeorge Meaden lokakuun Bristoen kampanjan.
Bufordiin iski kuitenkinkeuhkokuume ja hän kuoli kenraalimajuri George Stonemanin kotonaWashingtonissa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi kuolinvuoteellaan tehokkaasta toiminnastaan Gettysburgin taistelun ensimmäisenä päivänä. Hänet on haudattuWest Pointin hautausmaahan. Fort Bufordin linnoitus nimettiin myöhemmin hänen mukaansa.
Vuoden 1993 elokuvassaGettysburg Bufordia esittiSam Elliott.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
