| Johan Fredrik Eek | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. heinäkuuta1758 Rauma |
| Kuollut | 3. tammikuuta1820 (61 vuotta) Tukholma |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Ruotsi |
| Taistelut ja sodat | Kustaa III:n sota,Suomen sota,Sota Norjaa vastaan |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Infobox OK | |
Johan Fredrik Eek (15. heinäkuuta1758Rauma –3. tammikuuta1820Tukholma) oliruotsalaineneversti ja sotakirjailija. Eek aikoi ryhtyä virkamieheksi ja opiskeliTurussa. Hän kuitenkin päätyi Henkirakuunarykmenttiinkorpraaliksi. Sittemmin hän sai siirron Porin rykmenttiin, jonka kapteenina hän otti osaaKustaa III:n sotaan kuuluneisiinPorrassalmen jaHaminan taisteluihin. Eek allekirjoitti myös kuningasKustaa III:tta vastaan tarkoitetunAnjalan liittokirjan. Eek ylennettiin sotaa seuranneena rauhanaikanamajuriksi. Hän johti porilaisjoukkojaan pitkän ajanjakson. Vuonna 1807 hän joutui lähtemään puolustamaanPommerissa sijaitsevaaStralsundia, joka tuohon aikaan kuului Ruotsille.[1]
Vuosina1808–1809 käydyssäSuomen sodassa Eek onnistuneesti otti yhteen venäläisten kanssa kaikissa taisteluissa, joihin Ruotsin pääarmeija otti osaa. Miehistö ihailikin Eekiä.14. heinäkuuta käydyssäLapuan taistelussa ruotsalaisjoukot Eekin johtamina tekivät venäläisten asemiin rynnäkön. Sittemmin Eek ajautui riitaan kenraaliCarl Johan Adlercreutzin sekä upseerien kanssa suunniteltuaan Keski-Suomessa sissisotaa. Eekillä ei ollut taitoa johtaa suuria sotatoimia. Hän oli lisäksi kunnianarka. Näitä kahtaa seikkaa pidetään myös syinä erimielisyyksiin. Eek sairastui syksyllä 1808 ja parantui ja palasi vasta maaliskuun lopulla 1809 kotiseudulleen. KunHaminan rauha17. syyskuuta 1809 solmittiin ja Suomi luovutettiin Venäjälle, muutti Eek Ruotsiin. Venäläiset olivat Suomen sodan aikana kiduttaneet hänen kuuromykkää veljeään sekä ryöstäneet Eekin talon.[1]
Eekillä oli vaikeuksia saada uutta työtä Ruotsiin saavuttuaan. Syynä tähän oli se, että häntä syytettiin kenraali Carl Johan Adlercreutzin vastaisen kirjasen tekijäksi. Vuonna 1813 Eek saieverstinarvon. Hän otti osaaNorjaa vastaan käytyyn sotaan Jämtlandin rykmentin päällikkönä. Eek köyhtyi koko ajan ja joutui luopumaan kodistaankin. Syy tähän oli se, että hän oli ollut viratta vuosia Ruotsiin tultuaan. Myös everstinviran myyjälle piti maksaa suuri korvaus. Eek erosi valtion palveluksesta ja ajautui konkurssiin, sillä Ruotsin kuningas ei ollut suostunut laina- tai palkankorotusvaatimuksiin. Perimätiedon mukaan Eek toimi tämän jälkeen Tukholmassa kantajana tai halonhakkaajana.[1]
Eek teki myös omaelämäkertansa, josta käyvät ilmi riidanhalu, ylpeys sekä kunnianarkuus. Muun muassaJohan Ludvig Runebergin tuotanto on saanut vaikutteita tästä teoksesta sekä muista Eekin kirjoittamista papereista.[1]
Johan Fredrik Eekin vanhemmat olivat Anna Sophia Jerlström ja hovioikeudenneuvosJohan Eek.[1]
Eek meni vuonna 1781 naimisiin vapaaherratar Sofia Christina von Dübenin kanssa ja sai tämän kanssa kolme lasta: Sofia Kristina (1782–1852), Ulrika Wilhelmina (1786–1826) ja Johanna Fredrika (1788–1844).[1]
