J. F. Aalto | |
---|---|
![]() J. F. Aalto 1920-luvulla. | |
Kansanedustaja | |
1.5.1924–20.10.1930 | |
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Viipurin läntinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. heinäkuuta1886 Hausjärvi |
Kuollut | 3. marraskuuta1946 (60 vuotta) Helsinki |
Ammatti | toimittaja |
Infobox OK |
Johan Fredrik Aalto (synt.Ståhlberg,1. heinäkuuta1886Hausjärvi –3. marraskuuta1946Helsinki) oli suomalainensanomalehtimies japoliitikko, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1924–1930.[1] Hän oli myös puolueen varapuheenjohtaja 1922-1923. Aalto työskenteli 1920-luvullaKansan Työn jaSuomen Sosialidemokraatin päätoimittajana. Hän edusti puheenjohtajaVäinö Tanneria vastustanutta SDP:n vasemmisto-oppositiota ja oli vuosikymmenen jälkipuoliskolla yksi puolueen "huplilaisen" siiven näkyvimmistä hahmoista.[2] Politiikan jätettyään Aalto työskenteliViipurin apulaiskaupunginjohtajana jaLauritsalan kauppalanjohtajana.[1] Toimittajana hän käytti myös nimimerkkiä "Ähvä".[3]
HausjärvenKurussa syntyneen Johan Fredrik Aallon vanhemmat olivat työmies Johan Ståhlberg (1849-1938) ja Augusta Kustaantytär Ojala (1852-1929).[1] Köyhän perheen lapsena hän joutui työelämään jo pikkupoikana. 1910-luvun alussa Aalto oli siirtolaisenaYhdysvalloissa.[4]Clevelandissä asunut Aalto oliAmerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön jäsen jaTyömies-lehden avustaja.[5][6] Palattuaan kotimaahan vuosikymmenen puolivälissä Aalto vaikutti muun muassaVirroissa ja työskenteli koneasentajanaRiihimäellä, kunnes sai 1917 SDP:nKeski-Suomen piirisihteerin paikan.[1][7]Yleislakon aikana hän toimiJyväskylän vallankumousneuvoston sihteerinä.Sisällissodan syttyessä Aalto vangittiin ja kesäkuussa hän päätyiTammisaaren vankileirille. Aalto sai yleislakon aikaisesta toiminnastaan kolmen vuoden kuritushuonetuomionvaltiopetoksen valmistelusta, mutta hänet armahdettiin jo syksyllä 1918.[7][8]
Vapautumisensa jälkeen Aalto valittiin SDP:n puolueneuvostoon.[9] Työskenneltyään muutaman kuukaudenVapaan Sanan toimitussihteerinäVaasassa hän siirtyi keväällä 1920Kansan Työn päätoimittajaksi Viipuriin. Samassa yhteydessä Aalto laatiMikko Ampujan,Johan Helon jaReinhold Sventon kanssa SDP;n oikeistolaista johtoa vastaan suunnatun julistuksen, jonka allekirjoitti lähes 50 vasemmistososialidemokraattia. Aallosta tuli opposition näkyvin hahmo jaKansan Työstä sen äänitorvi. Tammikuussa 1922 vasemmisto saavutti merkittävän voiton, kun Aalto nimitettiin puolueen pää-äänenkannattajanSuomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi.Austromarxismista vaikutteita ottanut Aalto avasi lehteä sosialismin teoriaan liittyvälle keskustelulle ja tuki 1921 perustettuaSosialististen puolueiden kansainvälistä yhteistyöjärjestöä. Samalla hän muutti lehden linjaa radikaalimmaksi ja kansanomaisemmaksi.[10][11] Kevään 1922 puoluekokouksessa Aalto valittiin myös SDP:n varapuheenjohtajaksi.[12]
KommunistisenSSTP:n noustua eduskuntaan puheenjohtaja Tannerin linja vahvistui jälleen. "Kallion leikkauksena" tunnettujen kommunistipidätysten jälkeen SDP:n oikeistolaiset katsoivat, ettei Aallon kaltaisella vasemmistososialidemokraatilla ollut edellytyksiä työskennelläSuomen Sosialidemokraatin päätoimittajana, ja lopulta hänet syrjäytettiin joulukuussa 1923. Samalla Aalto päätti erota varapuheenjohtajan pallilta.[12] Hän palasiKansan Työn päätoimittajaksi Viipuriin ja nousi eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa. Aalto jatkoi edelleen myös päätoimittajana ja hänestä tuli Tannerin päävastustajaaVäinö Huplia kannattaneiden sosialidemokraattien näkyvimpiä hahmojaRieti Itkosen,Yrjö Räisäsen jaEmil Sallilan ohella.[2]
Vuonna 1930 Aalto jätti eduskunnan ja luopui päivänpolitiikasta, kun hänet valittiin Viipurin toiseksi apulaiskaupunginjohtajaksi vastuualueenaan sosiaalitoimi.Talvisodan jälkeen Aalto siirtyi Lauritsalan kauppalanjohtajaksi. Hän kuoli kesken virkakautensa vaikeaan sairauteen marraskuussa 1946.[13] Aalto on haudattuHietaniemen hautausmaalle.lähde?
J. F. Aallon puoliso oli Virroissa syntynyt Impi Aurora Härkönen (1889-1955), jonka kanssa hän avioitui 1910.[1]