Johan Axel Palmén (7. marraskuuta1845Helsinki –7. huhtikuuta1919Forssa) oli suomalainen eläintieteilijä ja professori Helsingissä1882–1908.
Hänen vanhempansa olivat vapaaherra, lainopin professori, sijaiskansleri, senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaJohan Philip Palmén ja Johanna Charlotta Bonsdorff. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingfors Lyceumista 1864. Tohtoriksi Palmén väitteli 1875 aiheenaan lintujenmuutto ja muuttoreitit. Väitöskirjan nimi oliOm foglarnes flyttningsvägar. Väitöskirja olibiologian alalla Suomen ensimmäinenkehitysoppiin perustuva tutkimus. OpiskellessaanHeidelbergissä Palmén julkaisi väitöskirjastaan laajennetun saksankielisen painoksen vuonna 1876:Über die Zugstrassen der Vögel on tutkimusalansa perusteos ja klassikko. Vuosina 1875–1876 Palmén opiskeli SaksassaHeidelbergin yliopistossa. Palmén nimitettiin vuonna 1875 eläintieteendosentiksi. Viran edellisen haltijanFredrik Mäklinin kuoltua hänet nimitettiin eläintieteen professoriksi vuonna 1884. Palmén oli perustamassa vuonna 1888 Suomen Maantieteellistä Seuraa, ja toimi 30 vuotta seuran sihteerinä.
Palmén tutki muun muassa hyönteisanatomiaa jalintujen muuttoa. Jäätyään eläkkeelle hän aloitti lintujenrengastustoiminnanSuomessa 1913. Hän oliluonnonsuojelutoiminnan uranuurtaja ja aloittaja Suomessa: vuonna 1917 hän tekisenaatille ehdotuksen luonnonsuojelulain säätämiseksi Suomeen. Vuonna 1902 hän perusti omilla varoillaanHankoniemenTvärminneen biologisen tutkimusaseman, jonka hän testamentissaan lahjoitti Helsingin yliopistolle samoin kuin suuren osan omaisuudestaan. Palmén pysyi poikamiehenä koko elämänsä. Häntä seurasi professorin virassaEnzio Reuter.
Palménin vanhemmat olivat professori, vapaaherraJohan Philip Palmén ja tämän ensimmäinen vaimo Johanna Charlotta Bonsdorff.[1] hänen veljensä oli historiantutkijaE. G. Palmén.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
