Gauck tunnettiinItä-Saksassa oppositioaktivistina ja yhdistyneessä Saksassa 1990-luvulla niin sanotun Gauck-viraston johtajana. Puolueeton Gauck valittiin liittopresidentiksi eroamaan joutuneenChristian Wulffin jälkeen maaliskuussa 2012.
Gauckinmerikapteenina työskennellyt ja ennen sotaanatsipuolueen jäsenenä toiminut isä pidätettiin vuonna 1951 ja lähetettiinSiperiaan mutta armahdettiin 1955. Myös Gauckin äiti oli ollut natsipuolueen varhainen jäsen vuodesta 1932. Joachim Gauck opiskeli teologiaa 1958–1965 Rostockissa. Hän työskenteli vuodesta 1965 lähtienMecklenburgin evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa.[1] Gauck tuli tunnetuksi silloisessa Itä-Saksassa johtamistaan rauhanmarsseista ja kriittisistä saarnoistaan, joissa hän avoimesti arvosteli valtiota.[3] Hän oli vuosina 1989–1990 oppositioliikeNeues Forumin näkyvämpiä johtohahmoja, mutta jättäytyi järjestön ulkopuolelle, kun se muuttui poliittiseksi puolueeksi.
Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen Gauck luopui tuoreesta paikastaanliittopäiväedustajana ja siirtyi johtamaanStasi-arkistoja valvovaa ja tutkivaa virastoa, niin sanottua Gauck-virastoa[2]. Hänen todellinen tehtävänsä oli kuitenkin tutkia Itä-Saksan kommunistisen hallinnon rikoksia. Gauck johti virastoa vuoteen 2000 asti. Hän toimii edelleen aktiivisesti ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävissä kansalaisjärjestöissä sekä luennoi kouluissa demokratian merkityksestä.[4] Hänet nimitettiin 18.3.2012 Saksan liittopresidentiksi ja hän oli virassa 18.3.2017 asti. .
Saksan eri poliittiset leiritsosiaalidemokraateistakristillisdemokraatteihin olivat useaan otteeseen 2000-luvun alkupuolella toivoneet Joachim Gauckia presidenttiehdokkaakseen. Gauck suostui kuitenkin sosiaalidemokraattien javihreiden yhteiseksi ehdokkaaksi vasta vuoden 2010 Saksan liittopresidentinvaalissa. Hän on poliittisesti sitoutumaton ja määrittelee itsensä ”vasemmistolaiseksi liberaali-konservatiiviksi”.[5] Vastaehdokas oli kristillisdemokraattien jaliberaalien tukemaChristian Wulff. Gauck hävisi Wulffille kolmannella ja ratkaisevalla äänestyskierroksella.[6]
Gauckin nimi nousi taas keskusteluun Christian Wulffin erottua presidentin tehtävästä helmikuussa 2012.[7] Saksan hallituksen sekä opposition sosiaalidemokraattien ja vihreiden ilmoitettiin 19. helmikuuta 2012 tukevan Gauckia Saksan seuraavaksi liittopresidentiksi.[8] Gauck valittiin liittopresidentiksi 18. maaliskuuta 2012 1 240-jäsenisen liittokokouksen äänestyksessä, jossa hän sai 991 ääntä.[9]
