| Jim Clark | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | James Clark Jr. |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta1936 Kilmany,Skotlanti |
| Kuollut | 7. huhtikuuta1968 (32 vuotta) Hockenheim,Baden-Württemberg,Saksa |
| Kansalaisuus |  Iso-Britannia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1960–1968 |
| Talli(t) | Lotus |
| Kilpailuja | 73 (72 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 2 (1963,1965) |
| Voittoja | 25 |
| Palkintosijoja | 32 |
| Paalupaikkoja | 33 |
| Nopeimpia kierroksia | 28 |
| MM-pisteitä | 255 (274) |
| Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1960 |
| Ensimmäinen voitto | Belgian Grand Prix 1962 |
| Viimeinen voitto | Etelä-Afrikan Grand Prix 1968 |
| Viimeinen kilpailu | Etelä-Afrikan Grand Prix 1968 |
| Infobox OK | |
James "Jim" Clark Jr. (4. maaliskuuta1936Kilmany,Skotlanti –7. huhtikuuta1968Hockenheim,Baden-Württemberg,Saksa) oli brittiläinen kilpa-autoilija.[1][2][3][4][5] Hän syntyi skotlantilaisen farmarin poikana ja voitti urallaan kaksiFormula 1 -maailmanmestaruutta (1963 ja1965).[1][2][4] Voittaessaan 26-vuotiaana F1-maailmanmestaruuden vuonna1963 hän oli nuorin tähän yltänyt ja piti tätä ennätystä aina vuoteen1972, jolloin brasilialainenEmerson Fittipaldi voitti mestaruuden 25-vuotiaana.[6][7] Ennen Clarkia ainoa alle 30-vuotiaana mestaruuden voittanut oli 29-vuotiaana tittelin saavuttanut brittiläinenMike Hawthorn.[8]
Formula 1 -urallaan Clark ajoi 72 MM-sarjan GP:tä ja voitti niistä 25.[2] Hänellä on viidenneksi eniten paalupaikkojaFormula 1 -historiassa, 33, eli saman verran kuin nelinkertaisella maailmanmestarillaAlain Prostilla. Kilpailun nopeimpia kierroksia hänelle kertyi 28 ja MM-pisteitä 274. Huomionarvoista Clarkin tilastoja katsottaessa on se, että hän sijoittui urallaan ainoastaan kerran toiseksi ja että hänen paalupaikkaprosenttinsa on suurempi kuin toisen kovan aika-ajajan, Ayrton Sennan.BrittiläisessäThe Times -sanomalehdessä Clark äänestettiin kaikkien aikojen parhaaksiFormula 1 -kuskiksi.
Lisäksi Clark voitti ensimmäisenä eurooppalaisena sitten skotlantilais-italialaisen Dario Restan Indianapolisin 500 mailin ajon vuonna 1965, toisella yrittämällään.[1][2][4][5][9][10][11][12][13] Jim Clark oliGraham Hillin ohella 1960-luvun suurimpia kuljettajia.
Jim Clark saavutti uransa aikana kahdeksanGrand Slamia eli enemmän kuin kukaan muu F1-historiassa.[14][15]Clark osallistui 59 MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista hän voitti 19.[16]
Clark voitti molemmat mestaruudet ylivoimaisesti piste-erojen ollessa 25 ja 14 MM-pistettä (vuosina 1963 ja 1965).[17]
Ennen F1-uraansa Clark oli ajanut rallia ja rata-autoilua sekä toiminutLotus-tallinsa testikuljettajana (ajaen samallaFormula 2 -sarjaa). Clarkista ei ollut kuitenkaan hyväksi testikuljettajaksi, sillä ainutlaatuisen lahjakkuutensa avulla hän sovitti aina ajotyylinsä autoon sopivaksi, sen sijaan että olisi säätänyt autoa tyyliinsä sopivaksi.Vuonna 1960 hänestä tuli tallinsa virallinen kilpakuljettaja. Ensimmäisenä kautenaan Clark menestyi kohtalaisesti: 8 pistettä ja MM-sarjan kymmenes sija[18].Vuonna 1961 Clark keräsi jo 11 pistettä ja oli seitsemäs lopputuloksissa[19]. Samana vuonna hän oli osallisena suuressa onnettomuudessaItalian GP:ssä, kun Ferrari-kuljettajaWolfgang von Trips osui Clarkin Lotukseen ja osuman seurauksena Tripsin auto lensi reunakaiteeseen surmaten Tripsin ja 15 katsojaa[20].Vuonna 1962 Clark saavutti ensimmäisen F1-voittonsaBelgian GP:ssä ja nousi näin taistelemaan mestaruudesta maanmiehensäGraham Hillin kanssa[21]. Päätöskisassa Etelä-Afrikan East Londonissa Clark oli matkalla kohti maailmanmestaruutta, kunnes hänen Lotus-autoonsa tuli öljyvuoto. Hill vei kilpailun voiton ja maailmanmestaruuden pistein 42, Clark oli toinen 30 pisteellä[22].
Vuonna 1963 Clark voitti kauden kymmenestä kilpailusta seitsemän, oli kerran toinen ja kerran kolmas. Clark voitti maailmanmestaruuden ja toiseksi tulleen Hillin pistein 54–29.[23]Clarkin voittoprosentti oli 70% ja hän sai eniten voittoja kauden aikana siihenastisista kuljettajista.
Seuraavana vuonna Clarkin lisäksi mestaruusmahdollisuudet olivat myös Hillillä ja brittiJohn Surteesilla. Clark oli päätöskilpailun viimeiselle kierrokselle lähdettäessä vielä matkalla maailmanmestaruuteen, kunnes autoon tuli öljyvuoto, niin kuin kaksi vuotta aiemminkin. Tällä kertaa Clark ei joutunut keskeyttämään, mutta jäi kolmanneksi. Surtees vei mestaruuden ennen Hilliä pistein 40–39, Clark keräsi 32 pistettä[24].
Vuosi 1965 oli Clarkille vain voittojen ja keskeytyksien kausi. Mestaruudesta hän joutui taistelemaan paljon kovemmin kuin kaksi vuotta sitten, mutta silti hän voitti mestaruuden ennen Hilliä pistein 54–40[25]. Clark on ensimmäinen kuljettaja, joka on voittanut toisen F1-mestaruuden alle 30-vuotiaana.
Clarkin viimeiset vuodet olivat vuoristorataa johtuen lähinnä auton epäluotettavuudesta.Vuonna 1966 hän jäi kuudenneksi 16 pisteellä päästessään ainoastaan kolme kertaa maalin ajamissaan kahdeksassa kilpailussa[26].Vuonna 1967 hän oli kolmas keräten 41 pistettä[26]. Maaliin Clark pääsi kaudella 1967 yhdessätoista kilpailussa kuusi kertaa, voittaen muun muassa kauden kaksi viimeistä GP:tä[26]. Viimeisenä kautenaan 1968 hän keräsi ennen kuolemaansa 9 pistettä voittamalla kauden ensimmäisen GP:n Etelä-AfrikanKyalamissa[27]. Hän lähti tuohon kisaan paalupaikalta ja ajoi myös nopeimman kierroksen[27]. Clarkin sijoitus kaudella 1968 loppupisteissä oli yhdestoista[27].
Clarkia ei yleisesti ottaen lasketa F1-sarjan osakilpailussa kuolleiden kuljettajien joukkoon, sillä hän kuoli F2-luokan kilpailussa. Clark ajoi Lotuksella kyseisen sarjan kilpailua Hockenheimin radalla Saksassa, kun auton rengas räjähti tuntemattomasta syystä ja Lotus törmäsi täydessä vauhdissa radan varrella olevaan puuhun kohtalokkain seurauksin.[28] Onnettomuudella ei ollut tiettävästi silminnäkijöitä. Sanotaan myös että Clarkin mukana päättyi yksi aikakausi Formula ykkösissä. Autoihin alkoi kaudella -68 ilmestyä sponsoritarroja ja siivetkin tekivät läpimurtonsa tuolla kaudella. Clarkista sanotaan myös, että hän oli viimeinen "vanhan hyvän ajan mestari", ajan jolloin kilpailijat olivat todellisia herrasmiehiä ja heitä kaikkia yhdisti vilpitön rakkaus kilpa-autoiluun.
Jim Clarkin museo sijaitsee hänen kotikaupungissaDuns'issa Skotlannissa lähellä Englannin ja Skotlannin rajaa.[29]
| Kausi | Talli | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | Palkintosijat | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960 | Team Lotus | 0 | 0 | 0 | 1 | 8 |
| 1961 | Team Lotus | 0 | 0 | 1 | 2 | 11 |
| 1962 | Team Lotus | 3 | 6 | 5 | 3 | 30 |
| 1963 | Team Lotus | 7 | 7 | 6 | 9 | 54 (73) |
| 1964 | Team Lotus | 3 | 5 | 4 | 3 | 32 |
| 1965 | Team Lotus | 6 | 6 | 6 | 6 | 54 |
| 1966 | Team Lotus | 1 | 2 | 0 | 2 | 16 |
| 1967 | Team Lotus | 4 | 6 | 5 | 5 | 41 |
| 1968 | Team Lotus | 1 | 1 | 1 | 1 | 9 |
| Yhteensä | 25 | 33 | 28 | 32 |
|
(avain)(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa jakursivoidut nopeinta kierrosta)
| Vuosi | Talli | Malli | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960 | Team Lotus | Lotus 18 | ClimaxI4 | ARG | MON | INDY | DUT Kesk. | BEL 5 | FRA 5 | GBR 16 | POR 3 | ITA | USA 16 | 10 | 8 | ||
| 1961 | Team Lotus | Lotus 21 | ClimaxI4 | MON 10 | DUT 3 | BEL 12 | FRA 3 | GBR Ret | GER 4 | ITA Ret | USA 7 | 7 | 11 | ||||
| 1962 | Team Lotus | Lotus25 | ClimaxV8 | DUT 9 | MON Kesk. | BEL 1 | FRA Kesk. | GBR 1 | GER 4 | ITA Kesk. | USA 1 | RSA Kesk. | 2 | 30 | |||
| 1963 | Team Lotus | Lotus25 | ClimaxV8 | MON 8 | BEL 1 | DUT 1 | FRA 1 | GBR 1 | GER 2 | ITA 1 | USA 3 | MEX 1 | RSA 1 | 1 | 54 (73) | ||
| 1964 | Team Lotus | Lotus25 | ClimaxV8 | MON 4 | DUT 1 | BEL 1 | FRA Kesk. | GBR 1 | ITA Kesk. | 3 | 32 | ||||||
| Lotus 33 | ClimaxV8 | GER Kesk. | AUT Kesk. | USA 7 | MEX 5 | ||||||||||||
| 1965 | Team Lotus | Lotus 33 | ClimaxV8 | RSA 1 | MON | BEL 1 | GBR 1 | DUT 1 | GER 1 | ITA 10 | USA Kesk. | MEX Kesk. | 1 | 54 | |||
| Lotus25 | ClimaxV8 | FRA 1 | |||||||||||||||
| 1966 | Team Lotus | Lotus 33 | ClimaxV8 | MON Kesk. | BEL Kesk. | FRA DNS | GBR 4 | DUT 3 | GER Kesk. | 6 | 16 | ||||||
| Lotus 43 | BRM H16 | ITA Kesk. | USA 1 | MEX Kesk. | |||||||||||||
| 1967 | Team Lotus | Lotus 43 | BRM H16 | RSA Kesk. | 3 | 41 | |||||||||||
| Lotus 33 | ClimaxV8 | MON Kesk. | |||||||||||||||
| Lotus 49 | Ford V8 | DUT 1 | BEL 6 | FRA Kesk. | GBR 1 | GER Kesk. | CAN Kesk. | ITA 3 | USA 1 | MEX 1 | |||||||
| 1968 | Team Lotus | Lotus 49 | Ford V8 | RSA 1 | ESP | MON | BEL | DUT | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | 11 | 9 |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
