| Jenny Saville | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. toukokuuta1970 (ikä 54) Cambridge,Englanti |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | Royal Academy of Arts |
| Taidesuuntaus | Young British Artists |
| Kuuluisimpia töitä | Branded (1992) Propped (1992) |
| Infobox OK | |
Jenny Anne Saville (s. 7. toukokuuta1970,Cambridge,Englanti) on englantilainen kuvataiteilija, joka on yksi alkuperäisistäYoung British Artists -ryhmän jäsenistä.[1]
Hänet tunnetaan suurista alastomia naiskehoja esittävistä maalauksistaan, joiden sanotaan luovan uutta, haastavaa alastoman naiskehon kuvaamisen tapaa. Hänen maalaustensa naiskehot ovat saaneet vaikutteita vanhoista patologian kirjoista, ja hän on työskennellyt kosmeettisia leikkauksia läpi käyneiden mallien kanssa kuvatakseen "lihan ja ihon omaa luonnetta".[1][2]
Saville on toinen kahdesta naisesta, joiden teokset ovat olleet maailman taidemyyntien top 10 myyntisijoitusten listalla vuonna 2023.[3]Vuonna 2018 hänestä tuli maailman kallein elossaoleva naistaiteilija.[4]
Nykyisin hän työskenteleeOxfordissa.[5]
Saville syntyi Cambridgeen kahden opettajan perheeseen. Hänen perheensä, johon kuuluivat myös hänen veljensä ja siskonsa, matkusteli paljon isän rehtorintyön perässä, ja useiden koulujen jälkeen Saville päätti peruskoulunsaNottinghamshirenNewarkissa.
Savillen vanhemmat kannustivat lasta itsenäiseen ajatteluun, ja hän kiinnostui maalaamiseta kahdeksanvuotiaana. Kun vanhemmat huomasivat tämän taidot, he järjestivät Savillelle siivouskomeron hänen ensimmäiseksi ateljeekseen.
Jenny Saville on maininnut varhaisimpana taiteellisena vaikuttajanaan setänsäPaul Savillen, joka oli taiteilija,taidehistorioitsija ja aikaisempi Clare -Taidekoulun johtaja. Setä kuljetti JennyäAlankomaihin jaItaliaan tutustumaan vanhojen mestareiden töihin, ja hän oli myös henkilö, joka kannusti Savillea pyrkimään Glasgow'n taidekouluun.[6]
Saville opiskeli taidettaGlasgow'n Taidekoulussa vuosina 1988-1992. Hän sai opintojensa aikana matkastipendin, ja pääsiCincinnatin yliopistoon puoleksi vuodeksi 1991 opiskelemaan muun muassasukupuolentutkimusta. Hän tutustui siellä keskeisiinfeministisiin kirjailijoihin ja sukupuolipoliitikan ajatuksiin. Saville on myös kertonut kiinnostuneensa Yhdysvalloissa ollessaan suurikokoisten naiskehojen fysikaalisuudesta[6]. Jo ennen valmistumistaan Saville tuli kahdesti valituksi National Portrait Galleryyn.[6]
Valmistumisnäyttelyssään vuona 1992 hän myi kaikki teoksensa, ja yksi näyttelyn teoksista nostettiin Times Saturday Review -lehden kanteen.[2] TaidekeräilijäCharles Saatchi osti lukuisia hänen töitään omaanSaatchi-galleriaansa, ja tilasi Savillelta uusia teoksia, joita asetettiin Saatchiin näytille vuonna 1994 ja 1997.
Valmistuessaan Saville oli myös yksi Young British Artists -ryhmää yhdessäDamien Hirstin,Tracy Eminin jaSarah Lucasin kanssa. Ryhmä sai nimensäLontoossa vuosina 1992-1996 pitämästään kuuden näyttelyn sarjasta, joissa käytetyt shokkiefektit, taiteilijoiden sosiaaliset suhteet ja kierrätysmateriaalien käyttö taiteessa nostivat taiteilijajoukon suuren median huomioon, ja he uudistivat 90-luvunBritannian taidekenttää merkittävällä tavalla.[7] Savillen tyyli poikkeaa kuitenkin YBA:n muusta ryhmästä, sillä hän nojaa teoksissaan perinteiseen maalaamiseen, kun taas useimmat ryhmän muut jäsenet työskentelevät monimediaisesti.[2][6]
Vuonna 2014 Saville muutti Sisiliasta Oxfordiin yhdessä puolisonsa Paul McPhailin ja pariskunnan kahden lapsen kanssa. Saatuaan lapsia Saville on kuvaillut näiden syvän vaikutuksen kaikkeen, ja hänen teoksiinsa on tullut runsaasti äitiyteen ja lapsiin liittyvää kuvastoa.[6]
”On hyväksyttävää olla naistaiteilija, mutta se, että on sekä äiti että naistaiteilija ei ole jotakin mitä yleensä halutaan mainostaa. Tai siltä se näyttäisi.”, Saville on kuvannut[8]. Hänen uudemmassa tuotannossaan Saville työskentelee suurikokoisten hiilipiirrosten parissa, ja tuo teoksiin suoria viittauksia taidehistoriaan, esimerkiksiLeonardo da Vincin teosPyhä Anna itse kolmantena oli Savillelle tärkeä inspiraationlähde.[2]
Yksi Savillen äitiyttä kuvaavista hiilipiirroksista oli vuonna 2020Ateneumin taidemuseossa Inspiraatio - Nykytaide ja klassikot -näyttelyssä.[9]
Saville tutkii kehoja ja niiden representaatiota maalauksissaan intensiivisesti. Vuonna 1994Connecticutissa Saville pääsi seuraamaannewyorkilaistaplastiikkakirurgia työssään, ja tämä kirurgin kanssa vietetty aika voimisti hänen kiinnostustaan kehon muovaamisen ja vääristymisen muodoista ja mahdollisuuksista. Saville ryhtyi tutkimaanpatologiaa, tutkiruumishuoneiden ruumiita, eläimiä ja lihaa, opiskeliKlassisen ajan jaRenessanssin veistoksia sekä seurasi ihokosketuksissa olevia ihmisiä, ihmisiä joiden kehot eivät noudattaneet sukupuolidikotomiaa sekä monia muita.[10][5]
Tämä kiinnostus kehoa kohtaan näkyy hänen teoksissaan, joissa taiteilija kuvaa ihoa ja lihaa painautumineen, mustelmineen ja epätäydellisyyksineen. Näin hän käsittelee teoksissaan tabuaiheita kuten äitiyttä, plastiikkakirurgiaa, laihdutuskulttuuria, urheilua ja naisten kehojen esittämistä populaarikulttuurissa, ja on aihevalintojensa kohdalla yksi ensimmäisistä ja keskeisimmistä taiteilijoista joka näitä on laajalti käsitellyt.[11][12][13]
Hänen teostensa vaikuttimena ovat myös taidehistorian pitkät figuurimaalaamisen ja -veistämisen perinteet, ja hän onkin nimennyt taiteilijatTizianin,Tintoretton,Rembrandtin sekäPicasson inspiraationlähteikseen. Kuitenkin siinä, missä taidehistoriassa naiskehoa on tavallisesti kuvattu kauniina, pehmeänä, virheettömänä ja pienenä, ovat Savillen teosten naiskehot karvaisia, jättimäisiä ja tehty hyvin runsasta maalikerrosta lähes muovailemalla. Myös kuvakulma on poikkeava: perinteisesti taidehistoriassa naiskeho on kuvattu oletuksena miesten katseita varten, mutta Saville on maalannut itse itsensä, ottaen vallan omasta kehostaan itselleen, ja kuvaa itsensä usein valtavan kokoisena katsomaan alas kohti pientä katsojaa.[6][2]
Saville on kuvannut omaa työskentelyään seuraavasti: “Maalaan lihaa koska olen ihminen. Jos työskentelet öljyillä, kuten minä, se tapahtuu luonnollisesti. Liha on yksinkertaisesti yksi kauneimmista asioista maalata.[6]", sekä "En pidä pienistä maalauksista - ne eivät saa minua tuntemaan juuri mitään."[14]
Hänen teoksiaan on verrattu silloin tällöin esimerkiksiLucian Freudin töihin, sillä myös Freud maalasi myös groteskeja hahmoja suuressa koossa.[15][16] Lisäksi hänellä on ollut näyttely rinnakkain yhdessä vääntyneitä kehoja kuvaavanEgon Schielen kanssa Zürichissä vuonna 2015.[17]
Savillen työllä on ollut suuri vaikutus nykytaiteenfiguratiiviseen maalauskenttään. Hän maalaa kuuluisissa teoksissaan mustelmaisia ja rikkinäisiä, lihallisia sekä lihavia kehoja "epäedustavista" kuvakulmista, ja siten rikkoo sitä, miten naiskehoja on tavallisesti kuvattu taidehistoriassa ja taiteessa sekä mediassa, ja "keksii kehon uudelleen".[12] Hänen jättimäisten teosten sanotaan haastavan sitä, miten alaston keho, identiteetti ja sukupuoli on totuttu näkemään, ja se tekee hänestä tienraivaajan, jonka teokset ovat relevantteja, uusia sekä taidehistoriallisesti merkittäviä.[2][1][18][19][6][12]
Jenny Savillen omakuvaksi maalaama teosPropped myytiin vuonna 2018Lontoon Sotheby'sin huutokaupassa 12,4 miljoonan dollarin hinnalla, ja se rikkoi ennätyksen kaikista kalleimpana myytynä elävän naistaiteilijan teoksena.[20][4] Propped kuvaa alastonta naista, joka istuu tuolilla jalat ristittyinä ja katsoo alas katsojaan, ja se rikkoi aikansa vallitsevia naisia koskeviakauneuskäsityksiä. Teoksen myymisen jälkeen Charles Saatchi on pyrkinyt ostamaan niin monta Jenny Savillen teosta kuin on pystynyt.
Jenny Savillen teoksia on usein kuvattu tärkeinä esimerkkeinäfeministisestä taiteesta. Saville itse on kertonut olevansa kiinnostunut kehojen maalaamisesta yleensä enemmän kuin naisten kehojen maalaamisesta, mutta hänen teoksissaan on silti vaikutuksiafeministisistä teorioista ja kirjailijoista, kutenJulia Kristevan, andLuce Irigarayn edustamasta kirjallisuuden filosofiasta, jossa teksti tarjoaa uutta feminiinistä perspektiä, joka ei noudata vallalla olevaamaskuliinista japatriarkaalista kirjallisuuden perinnettä. Saville on sanonut haastattelussa, että "Minä yritin maalata naista, ja he yrittivät kirjoittaa naista."[2]
Saville on kertonut myös yrittäneensä uransa alkuaikoina yhdistellä teoksiinsa feministisiä ideoita niin, että kuitenkin pitää kiinni omasta maalaamisen tyylistään. Hänen kuuluisassa teoksessaanPropped on lainausLuce Irigarayn tekstistä: “If we continue to speak this sameness, if we speak to each other as men have spoken for centuries, as they taught us to speak, we will fail each other. Again….Words will pass through our bodies, above our heads, disappear, make us disappear.”[2][21]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
