Cocteau oli oman aikansa julkkis. Poikkeuksellisen monilahjakkaana hän oli jatkuvasti vaarassa sortua pintapuolisuuteen ja tulla pidetyksi vain kirjallisena keikarina. Esimerkiksi surrealistit pitivät häntä epäoikeudenmukaisesti vain harrastelijana. Hän tuotti näytelmiä, romaaneja, grafiikkaa, esseitä, runoutta ja elokuvia. Hän pyrki aina uudistumaan ja käänsi tällöin selkänsä edellisen kauden teoksilleen. Hän hylkäsi myös erilaisten taidesuuntausten teennäisyydet ja pintakuohut ja käytti mieluummin omien sanojensa mukaan “kasvin ja eläimen selvänäköisyyttä”.[1]
Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksiboheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.[2]
Cocteaun maineen kirjailijana vahvisti proosateosLe Potomak (1919). Se on fantasia akvaariossa elävästä oliosta.[2]
Cocteaun ensimmäinen elokuvaRunoilijan veri (ransk.Le sang d’un poète, 1930) pohjautuu hänen omaan mytologiaansa. Peilejä käytetään ovena toiseen maailmaan. Hänen tunnetuin näytelmänsä onkreikkalaiseen myyttiin perustuvaLa Machine infernale, jossa Oidipus näytetään jumalten käsissä olevana marionettina.[2]
Jean Marais oli Cocteaun suojatti ja pitkäaikainen elämänkumppani.[3] Hän näytteli monissa Cocteaun elokuvissa, kutenKaunotar ja hirviö.[4]
Ihmisääni (La Voix humaine, 1930); suomentanut Raoul af Hällström. Suomen Teatteriliitto (näytelmämoniste; Yleisradio esittänyt kuunnelmana vuonna 1976)
