Baudrillard syntyi Reimsissa Ranskassa. Hän opiskeliSorbonnessa aluksi saksan kieltä, myöhemmin filosofiaa ja sosiologiaa. Hän on kääntänyt ranskaksi muun muassaPeter Weissia jaBertolt Brechtiä. Vuosina 1958–1966 hän opetti saksaa lukioluokkalaisille. Vuonna 1966 hän pääsiHenri Lefebvren assistentiksi ja sai valmiiksi sosiologian alaan kuuluvan väitöskirjansaLe système des objets (1968, 'Esineiden systeemi'). Hän opetti sosiologiaa eri oppilaitoksissa Pariisissa ja Yhdysvalloissa.
Baudrillardin tunnetuimmat teokset ovatLa société de la consommation, ses mythes, ses structures (1970, 'Kulutusyhteiskunta, sen myytit ja rakenteet'),Pour une critique de l’Economie politique du Signe (1972, 'Merkin poliittisen ekonomian kritiikki'),Le Miroir de la Production ou l’illusion critique du matérialisme historique (1973, 'Tuotannon peili eli historiallisen materialismin kriittinen illuusio'),L’échange symbolique et la mort (1976, 'Symbolinen vaihto ja kuolema'),Simulacres et simulation (1981, 'Simulakrumit ja simulaatio') jaAmérique (1986, suom.Amerikka, 1991).
Baudrillard kyseenalaisti totunnaiskäsityksiä ja tuli siihen tulokseen, että kääntämällä asiat päälaelleen niissä alkaakin olla mieltä. Monilla provokatorisilla kirjoituksillaan hän on ansainnutpatafysiikan satraapin arvonimen. Hän on kirjoittanut poleemisia artikkeleita muun muassa terrorismista ja Persianlahden sodasta:La guerre du Golfe n’a pas eu lieu (1991, 'Persianlahden sotaa ei käyty') jaL’esprit du terrorisme (2002, suom.Terrorismin henki).
Baudrillardin kirjoituksia on arvostellutAlan Sokal, joka pitää hölynpölynä Baudrillardin väitettä, ettei todellisuutta ole olemassa.[2]Douglas Kellner, joka kirjoitti vuonna 1989 teoksenJean Baudrillard. From Marxism to Postmodernism and Beyond, muutti mieltään kirjassaanMediakulttuuri, jossa hän katsoo ajan ajaneen ohi Baudrillardin ajattelusta, vaikka se vielä 1980-luvulla oli piristävän ärsyttävää.[3]Sam Harris arvosteli Baudrillardin näkemystä, että amerikkalaiset eli "röyhkeä mahti" sai sitä mitä halusikin, kun islamilaiset terroristit tekivätsyyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa.[4][5]
Baudrillard, Jean: ”What Are You Doing After the Orgy?”, Moderni/postmoderni: lähtökohtia keskusteluun, s. 187–203. (Tutkijaliiton julkaisusarja 44, toimittaneet: Jussi Kotkavirta & Esa Sironen, 2. painos. Huomautus: vaikka artikkelin otsikko on englanniksi, niin teksti on suomeksi) Suomentanut Raija Sironen. Jyväskylä: Tutkijaliitto, 1989. ISBN 951-9297-77-4
Amerikka. ((Amérique, 1986.) Suom. Tiina Arppe) Helsinki: Loki-kirjat, 1991. ISBN 952-9646-00-3
Ekstaasi ja rivous. ((L'autre par lui-même: Habilitation, 1987.) Suom. Panu Minkkinen. Eurooppalaisia ajattelijoita) Helsinki: Gaudeamus, 1991. ISBN 951-662-527-4
Lopun illuusio, eli, Tapahtumien lakko. ((L'illusion de la fin ou la grève des événements, 1991.) Suom. Mika Määttänen. Eurooppalaisia ajattelijoita) Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-638-6
Terrorismin henki. ((L’esprit du terrorisme, 2002.) Suom. Olli Sinivaara. Esipuhe: Jakke Holvas. Polemos-sarja) Helsinki: Tutkijaliitto, 2006.
Baudrillardilta on suomennettu myös artikkelit ”Merkkien kapina”, ”Beaubourg-efekti” ja ”Koneellinen snobismi”.
Holvas, Jakke. 1996: Poliittinen ekonomia. Jean Baudrillardin käsitys metafysiikasta. Teoreettisen filosofian pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto 15.5.1996.
Holvas, Jakke. Sitä ei toivottu, mutta siitä unelmoitiin Baudrillardin teoksessa Terrorismin henki s. 7–19.
Kellner, Douglas. 1989: Jean Baudrillard. From Marxism to Postmodernism and Beyond. Stanford, California: Stanford University Press.
Kellner, Douglas. 1995/1998: Mediakulttuuri. (alkuteos Media Culture. Cultural studies, identity and politics between the modern and the postmodern. Routledge) Tampere: Vastapaino. 2. painos.
Lane, Richard J. 2000: Jean Baudrillard. Routledge Critical Thinkers. London and New York: Routledge. Taylor & Francis Group.
Paroxysm: Interviews with Philippe Petit 1997/1998: (alkuteos Le Paroxyste indifférent: Entretiens avec Philippe Petit. Paris: Editions Grasset & Fasquelle 1997). Translated by Chris Turner. London and New York: Verso.
Pulkkinen, Tuija 1991: "Jälkistrukturalismi ja subjektius" ss. 124 – 140 teoksessa Taide modernissa maailmassa. Taiteensosiologiset teoriat Georg Lukácsista Fredric Jamesoniin. Toim. Erkki Sevänen, Liisa Saariluoma ja Risto Turunen. Helsinki: Gaudeamus.
Rahkonen, Keino 1983: "Merkkien kapina vai semioottinen viettelys" ss. 4 – 5 Johdanto Jean Baudrillardin "Beaubourg-efekti" -artikkeliin. Taide 1983: 3.
↑Sokal, Alan D. & Bricmont, Jean: Fashionable Nonsense: Postmodern Intellectuals' Abuse of Science. New York: Picador, 1998. ISBN 0-312-19545-1(englanniksi)
↑Luvun 9, Nykyisyyden selvittäminen tulevaisuuden perusteella: Baudrillardista kyberpunkiin, s. 334 – 365 suom. Heini Kaihu.Kellner, Douglas: Mediakulttuuri. ((Media Culture: Cultural Studies, Identity and Politics between the Modern and the Post-modern, 1995.) Suomennos: Riitta Oittinen ja työryhmä) Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-027-9
