Japani koostuu yli 3 000 saaresta,[6] joista suurimmat ovatHonshū,Hokkaidō,Kyūshū jaShikoku. Valtaosa saarista on vuoristoisia ja monet myös tuliperäisiä; esimerkiksi Japanin korkein vuorenhuippuFuji on tulivuori.
Japanin hallitseva etninen ryhmä ovatjapanilaiset, jotka puhuvatjapanin kieltä. Maan asukasluku on maailman yhdenneksitoista suurin, lähes 126 miljoonaa henkeä.Suur-Tokion alue, johon kuuluu Tokion kaupunki ja useita ympäröiviä prefektuureja, on maailman suurinmetropolialue yli 30 miljoonalla asukkaallaan.
Arkeologisen tutkimuksen mukaan Japanin saarilla on ollut asutusta jomyöhäispaleoliittisella kaudella. Ensimmäiset kirjatut maininnat Japanista esiintyvät kiinalaisissa teksteissä ensimmäiseltä vuosisadalta. Otettuaan käyttöön nykyisenperustuslakinsa vuonna 1947 Japani on ollut perustuslaillinen monarkia, jolla onkeisari ja vaaleilla valittuparlamentti. Nykyään Japani on suurvalta, jonka bruttokansantuote ostovoimapariteetilla mitattuna on maailman neljänneksi suurin, noin 6,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (2024)[4]. Maa kuuluuYhdistyneisiin kansakuntiin,G7-ryhmään jaAPECiin.
Japanin historia on perinteisesti jaettu kausiin, joita on 13 tai enemmän, ja niiden alajaksoihin. Viimeiset viisi kautta 1800-luvun puolivälistä saakka ovat vastanneet keisarien hallituskausia. Nykyinen meneillään oleva kausi onReiwa-kausi.
Kofun-kaudenhautakumpu, yksi maailman suurimmista, Osakassa.
Japanin saariston ensimmäiset asukkaatpaleoliittisella kaudella olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka saapuivat todennäköisimminKoreasta ja Koillis-Aasiasta. Japanin paleoliittisen asutuksen ajoitetaan yleisimmin alkaneen yli 10 000–30 000 vuotta sitten.[7] Myös muuttoaaltoaPolynesiasta maan eteläosiin on pidetty mahdollisena.[8] Ensimmäiset sivilisaation merkit ilmaantuivat alueelle noin 10 000 eaa.Jōmon-kulttuurin alkaessa. Kulttuurille luonteenomaisia piirteitä olivatmesoliittis-neoliittinen, osittain paikallaan pysyvä metsästäjä-keräilijöiden elämäntapa ja alkeellinenmaatalous. Tältä kaudelta peräisin olevat, usein punotuilla tai suorilla naruilla painetuilla kuvioilla koristellut saviastiat kuuluvat maailman vanhimman säilyneenkeramiikan joukkoon.[9]
Jōmon-kautta seuraavaYayoi-kausi alkoi noin 200-luvulla eaa. Kyūshūlla leviten vähitellen pohjoiseen. Kausi tunnetaan Jōmon-kauden tavoin keramiikastaan, joka oli teknisesti kehittyneempää ja vähemmän koristeltua kuin aiemmin.Riisinviljely saapui Japaniin manner-Aasiasta kauden alussa tai myöhäisellä Jōmon-kaudella; lisäksi saarille saapuivatpronssin jaraudan valmistus, kankaan kudonta ja uusi hautaustapa. Yayoi-kulttuuri oli ensimmäinen täysin maatalouteen pohjautuva kulttuuri Japanissa.[7][10] Japanilaiset esiintyivät ensimmäisen kerran kirjoitetussa historiassa kiinalaisessaMyöhemmän Han-dynastian kirjassa ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin maasta käytettiin nimeä ”Wa”.Kolmen kuningaskunnan kronikassa kerrotaan saarilla 200-luvulla jaa. sijainneestaYamataikokun valtiosta, jonka on arveltu sijainneen joko Pohjois-Kyūshūlla tai Honshūn keskiosassa.[7]
200-luvulla alkaneellaKofun-kaudella Yamato-klaani nousi Japanin keskeiseksi poliittiseksi toimijaksi ja aiemmin hajanaisen maan yhdistyminen alkoi. 300-luvun loppuun mennessä Yamato oli noussut vakiintuneeksi kuningaskunnaksi, jolla oli yhteyksiä Koreaan ja Kiinaan. Kofun-kausi on saanut nimensä jättimäisistä hautakummuista, jotka päällystettiinhaniwa-veistoksilla. Yamato-valtion taantuessa 500-luvullabuddhalaisuus alkoi saapua Japaniin korealaisenBaekjen kuningaskunnan kautta.[7][10]
Suuri Buddha Tōdai-jin temppelissä Narassa. Tōdai-jin rakentaminen alkoi 700-luvun puolivälissä.
Buddhalaisuuden omaksuminen aiheutti suuria, perustavanlaatuisia muutoksia Japanin yhteiskunnassa.Asuka-kaudella 538–710 Kiinasta omaksuttuun kulttuuriin kuului kirjallisuuden, taiteen, filosofian ja tieteen lisäksi uusi kirjoitusjärjestelmä. PrinssiShōtoku uudisti 600-luvun alussa merkittävästi Japanin hallintoa voimistaen keskushallitusta ja buddhalaisuuden asemaa: noin vuonna 607 perustettuHōryū-ji on Japanin vanhin säilynyt buddhalainen temppeli. Shōtokun uudistuksia seurasivat 600-luvun puolivälissäTaika-uudistukset, jossa keisarin valtaa kasvatettiin edelleen aatelin kustannuksella. Uudistukset aloittivatritsuryō-lakijärjestelmän synnyn.[7][10]
Vuonna 710 aiemmin keisarin vaihtuessa siirtynyt Japanin pääkaupunki siirrettiinNaraan, jossa se pysyi 75 vuoden ajan. AlkanutNara-kausi merkitsi erityisesti buddhalaisen kulttuurin kukoistusta. KeisariShōmulla ja keisarinnaKōmyōlla oli tässä keskeinen rooli; Shōmun merkittävin rakennusprojekti oli Naran valtavaTōdai-jin temppeli. Nara-kaudella syntyneeseen kirjallisuuteen kuuluvat suuret 700-luvun alun kronikatKojiki jaNihonshoki sekä yli 4 000 runon kokoelmaMan'yōshū. Kronikat loivat yhteyden keisariperheen ja auringonjumalatarAmaterasun välille legitimoiden keisarin vallan ja pidensivät Japanin historiaa nostaen sen merkitystä kiinalaisten ja korealaisten silmissä.[7][10]
KeisariKanmu siirsi vuonna 784 pääkaupungin ensin kymmeneksi vuodeksiNagaoka-kyōhon ja sitten Heian-kyōhon, nykyiseenKiotoon, rajoittaakseen Naran vahvistuneen buddhalaisen papiston valtaa. Pääkaupunki pysyi Kiotossa yli tuhat vuotta.Heian-kaudella Japanin hovin kulttuuri ja vauraus saavuttivat huippunsa samalla kun sen poliittinen ja sotilaallinen valta taantuivat. Kun Japani oli katkaissut 800-luvun lopussa muodolliset suhteensa Kiinaan, maahan alkoi kehittyä uusi ja omaperäinen taiteesta, runoudesta ja kirjallisuudesta tunnettu kulttuuri. Ajan kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin kuuluuMurasaki Shikibun noin vuonna 1000 kirjoittamaGenjin tarina. Maahan syntyi myös kolme omaperäistä buddhalaista lahkoa, Kiinassa opiskelleiden munkkien perustamatTendai jaShingon sekä myöhemminJōdo-shū,puhtaan Maan buddhalaisuuden japanilainen haara. Japanin politiikassaFujiwara-klaani saavutti vahvan aseman 800-luvun puolivälistä lähtien. Kauden loppupuolella voimistuvasamurai-luokka alkoi saada valtaa provinsseissa ja siirtyi vähitellen pääkaupunkiin. 1100-luvun lopussa Fujiwara-hallinnon heiketessäTaira- jaMinamoto-klaanien välinen valtataistelu huipentuiGenpei-sotaan, jonka Minamoto-klaani voitti.[7][10]
Vuonna 1185Minamoto no Yoritomo perusti hallituksensaKamakuraan, mikä merkitsi samurai-luokan jashōgunaatin 1800-luvulle saakka kestävän valtakauden alkua. Täyttä sotilasvaltaaKamakura-kaudella ei kuitenkaan saavutettu, vaan shōgun ja keisari hallitsivat Japania yhdessä. Yoritomon kuoleman jälkeen shōgunaatti siirtyiHōjō-klaanin hallittavaksi. MunkkiEisai toizenbuddhalaisuuden Japaniin palattuaan Kiinasta 1100-luvun lopulla. Vuosina 1274 ja 1281 Japani onnistui karkottamaan kaksi suurtamongolien hyökkäystä; shōgunaatti sai molemmilla kerroilla apua taifuuneilta, jotka nimettiin ”jumalten tuuleksi” (kamikaze). Tapahtumat kuitenkin horjuttivat Kamakura-hallitusta pahoin, ja lopulta vuonna 1333 keisariGo-Daigo kaatoi shōgunaatinKemmu-restauraatiossa. Hänen liittolaisensaAshikaga Takauji kuitenkin kääntyi keisaria vastaan ja perustiAshikaga-shōgunaatin vuonna 1336.[11][10]
Keisari Go-Daigo perusti kilpailevan hovin Kioton eteläpuolelle, ja 60 vuoden ajan poliittinen valta jakautui Japanissa kahden entiteetin välille. Ashikaga-shōgunaatti, jonka hallitusaikaa kutsutaanMuromachi-kaudeksi, oli edeltäjäänsä heikompi eikä kyennyt hallitsemaan kilpaileviadaimioita. Vuonna 1467 levottomuudet puhkesivatŌnin-sodaksi, joka kesti yhdentoista vuoden ajan. Seurannutta sadan vuoden sotaista aikakautta kutsutaanSengoku-kaudeksi, jonka keskellä 1500-luvun puolivälissä ensimmäiseteurooppalaiset saapuivat Japaniin.Nanban-kaupan kaudella Eurooppalaiset tuotteet tulivat suosituiksi ja maahan saapuijesuiittalähetyssaarnaajia. Eurooppalaisten tuoma uusi asetekniikka mullisti nopeasti Japanin sodankäynnin.[10][11]
Japanin yhdistäjiksi nimitetään 1500-luvun loppupuolella vaikuttaneita kolmea miestä:Oda Nobunagaa, joka sai keisarilta tehtävän Japanin yhdistämiseksi,Toyotomi Hideyoshia, joka hallitsi jo koko maata sekäTokugawa Ieyasua, joka ymmärsi Euroopasta saapuneiden tuliaseiden merkityksen ja perusti shōgunaatin Edoon.[12]
Eurooppalaisen teknologian avulla Oda Nobunaga onnistui kukistamaan useita muita daimioita ja saamaan haltuunsa heidän läänityksensä joko suoraan tai välillisesti. Nobunagan sotaretki toi Japanin lähelle yhdistymistä, mutta hänet murhattiin vuonna 1582. Nobunagaa seurannut Toyotomi Hideyoshi onnistui tehtävässä vuoteen 1590 mennessä. 1590-luvulla Hideyoshihyökkäsi kaksi kertaa Koreaan, joutuen kuitenkin ensimmäisellä kerralla vetäytymään. Toisen hyökkäyksen katkaisi Hideyoshin kuolema vuonna 1598. Häntä seurasi Tokugawa Ieyasu, joka voitti kilpailijansaSekigaharan taistelussa. Ieyasu perusti vuonna 1603EdoonTokugawa-shōgunaatin, mikä merkitsi pitkän ja rauhallisenEdo-kauden alkua.[13]
Edo-kaudella daimioita hallittiinsankin kōtai -järjestelmän avulla. 1630-luvulla shōgunaatti otti käyttöön eristäytyneensakoku-politiikan, jonka nojalla kaikki eurooppalaisethollantilaisia lukuun ottamatta karkotettiin maasta jakristinuskon harjoittaminen kiellettiin. Eristäytynyt Edo-kausi muodosti jyrkän vastakohdan ekspansionistiselle Sengoku-kaudelle ja sillä oli syvällinen vaikutus Japaniin. Konservatiivisesta feodalismista huolimatta talous, kulttuuri ja kaupungit kehittyivät voimakkaasti. Sakoku-politiikka ei estänyt länsimaisen tieteen välittymistä Japaniinrangaku-oppien muodossaDejiman kauppasaaren kautta; myöskokugaku, Japanin tutkimus, tuli suosituksi. 1800-luvun alussa shōgunaatti alkoi heikentyä vuosikymmenien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien vaikutuksesta.[13]
31. maaliskuuta 1854Yhdysvaltain laivaston kommodoriMatthew Perry onnistui ”mustine laivoineen” lopettamaan Japanin eristäytymispolitiikanKanagawan sopimuksella. Sitä seurasivat muiden länsivaltojen kanssa neuvotellut samankaltaiset sopimukset. Vuosina 1868–1869 käytyBoshin-sota johti shōgunaatin lakkauttamiseen ja vallan palauttamiseen keisarille:Meiji-restauraatio merkitsi täydellistä poliittista ja sosiaalista vallankumousta. Feodalismin ja luokkayhteiskunnan lakkauttaminen, länsimaisten instituutioiden ja lakijärjestelmän omaksuminen sekäteollistuminen tekivät Japanista modernin suurvallan 1900-luvun alkuun mennessä. Radikaalimpien uudistusten kausi päättyiMeiji-perustuslain käyttöönottoon vuonna 1889. Vaikkapreussilaistyylinen perustuslaki antoi huomattavan määrän valtaa keisarille, hänen vastapainonaan toimi ensimmäistä kertaa parlamentti. Maan ensimmäiseksi pääministeriksi nousiItō Hirobumi muutamaa vuotta aikaisemmin.[14]
Modernisoitunut Japani oli perustanutKeisarillisen Japanin armeijan ja alkoi 1800-luvun lopussa kilpailla sotilaallisesti länsivaltojen pyrkimyksiä vastaan Aasiassa. Samaan aikaan kuin useat muut maat Itä-Aasiassakin joutuivat Euroopan maidensiirtomaiksi, Japani nousi suurvallaksi ja alkoi itsekinlaajentaa valtapiiriään.Riukiusaaret liitettiin Japaniin vuonna 1879. Vuosina 1894–1895 käydyssäensimmäisessä Kiinan-Japanin sodassa Japani sai KiinaltaTaiwanin, jaVenäjän-Japanin sodassa 1904–1905 Japani voitti ensimmäisenä aasialaisena maana eurooppalaisen suurvallan. Sodan seurauksena Japani sai VenäjältäSahalinin eteläosan ja käytännössä vapaat kädet vallataKorea viisi vuotta myöhemmin.Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi voitokkaiden ympärysvaltojen puolelle ja kykeni siten laajentamaan vaikutuspiiriään. Lyhyt 1910- ja 1920-lukujen liberalistinenTaishō-demokratian kausi ei muodostanut merkittävää vastapainoa kasvavallemilitarismille. Vuonna 1923suuri Kantōn maanjäristys tuhosi merkittävän osion Tokiosta, ja 1920-luvun lopulla Japani ajautui taloudelliseen lamaan. Talousvaikeudet lisäsivät ekspansionistisen militarismin suosiota ja johtivat 1930-luvulla vallan siirtymiseen armeijalle.[14]
Sodan jälkeen liittoutuneet – käytännössä YhdysvallatDouglas MacArthurin johdossa –miehittivät Japania vuoteen 1952 saakka. Miehityskausi merkitsi Japanille nopeita ja radikaaleja poliittisia ja sosiaalisia muutoksia. Merkittävin uudistus oli uusi, vuonna 1947 ratifioituperustuslaki, joka kielsi Japanilta armeijan perustamisen, riisti keisarilta poliittisen vallan, antoi naisille äänioikeuden ja perusti kaksikamarisen parlamentin. Talousuudistukset, kuten suuri maareformi, auttoivat Japanin demokratisoitumista. Maa hyväksyttiinYhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1956. 1950–1970-lukujenKorean sodasta alkanut ennennäkemätön,Japanin talousihmeeksi kutsuttu talouskasvu johti nopeaan kaupungistumiseen, teollistumiseen ja modernin kulutusyhteiskunnan syntymiseen. 1980-lukuun mennessä Japanista oli tullut yksi maailman suurimmista talouksista. 1990-luvun alussa maan niin kutsuttu ”kuplatalous” puhkesi, ja Japani ajautui useita vuosia kestäneeseen lamaan; taloustilanne alkoi parantua vasta 2000-luvulla. Elintason nopeaa kasvua ja urbanisaatiota ovat seuranneet väestönkasvun nopea hidastuminen ja väestön vanheneminen, kansainvälistyminen sekä länsimaistuminen. Politiikassa Japania hallitsi 1950-luvulta lähtien lähes yhtäjaksoisesti konservatiivinenLDP.[15]
Japani on perustuslaillinen monarkia. Japanin perustuslaki määrittelee seremoniallisena keulakuvana toimivanJapanin keisarin ”valtion ja kansan yhtenäisyyden symboliksi”, eikä hänellä ole toisen maailmansodan jälkeen ollut juuri lainkaan poliittista valtaa. Käytännössä keisari toimii Japanin valtionpäämiehen tavoin diplomaattisissa tilaisuuksissa. Nykyinen ja 126. keisari onNaruhito, joka nousi valtaistuimelle isänsäAkihiton luovuttua kruunusta vuonna 2019[16]. Todellinen poliittinen valta onJapanin pääministerillä ja kansan valitsemallaparlamentilla.[17]
Japanin perustuslain mukaan korkein valta kuuluu Japanin kansalle, joka valitsee vaaleilla edustajakseen parlamentin. Kaksikamarinen parlamentti (jap.国会,kokkai) on Japanin ainoa lakiasäätävä elin. Se koostuu 480-paikkaisestaala- tai edustajainhuoneesta (jap.衆議院,shūgiin) ja 242-paikkaisestaylähuoneesta (jap.参議院,sangiin). Alahuoneen vaalit pidetään neljän vuoden välein tai silloin, kun pääministeri on hajottanut alahuoneen. Edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 180suhteellisella vaalitavalla 11 vaalipiiristä. Ylähuoneen jäsenet valitaan kuuden vuoden kausille, puolet joka kolmas vuosi. Heistä 96 valitaan suhteellisella vaalitavalla koko maan käsittävästä vaalipiiristä ja loput Japanin 47 prefektuuria vastaavista vaalipiireistä. Sekä alahuoneen että ylähuoneen vaaleissa annetaan siis kaksi ääntä, toinen puolueelle (suhteellinen vaalitapa) ja toinen yksittäiselle ehdokkaalle. Äänioikeus on kaikilla 20 vuotta täyttäneillä. Toisin kuin alahuonetta, ylähuonetta ei voi hajottaa.[18]
Liberaalidemokraatteja (LDP) edustavaShinzō Abe nousi pääministeriksi joulukuussa 2012, kun LDP sai suuren vaalivoiton ja palasi taas valtaan. LDP:n pitkän aikaisemman valtakauden keskeyttänyt ja vuosina 2009-2012 hallitusvallassa ollut Demokraattinen puolue (DPJ) hävisi vaalit ja palasi puolestaan oppositioon. LDP voitti myös vuosien 2014 ja 2017 ennenaikaiset parlamenttivaalit ja Shinzo Abe jatkoi Japanin pääministerinä elokuuhun 2020 asti. Hän oli Japanin historian pitkäaikaisin pääministeri.[24][25]Hallitsevan LDP-puolueen johtajaksi ja Japanin uudeksi pääministeriksi valittiin syyskuussa 2020 Aben läheisenä poliittisena liittolaisena tunnettuYoshihide Suga.[26]Entinen merisotilas Tetsuya Yamagami ampui Aben perjantaina 8. heinäkuuta 2022Naran kaupungissa, jossa Abe oli pitämässä puhetta kampanjatilaisuudessa ennenparlamentin ylähuoneen vaaleja.[27]
Historiallisesti Japanin lakijärjestelmä perustui kiinalaiseen oikeuteen. Edo-kaudella se kehittyi itsenäisestiKujikata osadamegakin kaltaisten tekstikokoelmien kautta. 1800-luvun lopulta lähtien maan oikeusjärjestelmä on suurelta osin perustunut eurooppalaiseen, erityisesti ranskalaiseen ja saksalaiseen,säädösoikeuteen. Esimerkiksi vuonna 1896 käyttöön otettu siviilioikeusMinpō perustuu Saksan lakiin, joka puolestaan perustuuroomalaiseen lakiin. Se on edelleen käytössä toisen maailmansodan jälkeen tehdyin muutoksin.[28] Japanin lain rungon muodostaa kuuden säädöksen kokoelmaRoppō, johon kuuluu maan perustuslaki. Oikeusjärjestelmässä on neljä astetta, joista korkein on korkein oikeus.[29]
Yhdistyneiden kansakuntien komitea on arvostellut Japania oikeuslaitoksen vähäisestä itsenäisyydestä, vapauttavien tuomioiden harvinaisuudesta ja pidätettyjen ihmisoikeusloukkauksista.[30] Esimerkiksidaiyō kangoku -järjestelmää, jossa epäiltyä voidaan pitää poliisiasemalla ilman syytteitä yli 20 päivän ajan, on kritisoitu.[31] Sovittelu on Japanissa huomattavasti käräjöintiä suositumpaa, mikä johtunee paitsi käytännön ongelmista oikeusjärjestelmän toiminnassa myös kulttuurisista rakenteista ja käytännöistä, kutengiri.[32] Japanissa on yhtenä harvoista teollisuusmaista käytössäkuolemanrangaistus, joka annetaan käytännössä vainmurhasta. Japanissa on teloitettu viime vuosina muutamia ihmisiä vuodessa. Kuolemaan tuomittujen kohteluun liittyy useita ihmisoikeusongelmia. Teloitusta voi joutua odottamaan vuosia, eikä odotusselleissä saa liikkua vessakäyntejä lukuun ottamatta vapaasti, vaan vangit joutuvat viettämään suurimman osan ajastaan istuma-asennossa. Tapaamisaikojen pituus sukulaisten ja lakimiesten kanssa on rajoitettu viiteen minuuttiin. Tuomio saatetaan panna täytäntöön milloin tahansa muutaman tunnin varoitusajalla.[33][34]
Japanilla on tiiviit taloudelliset ja sotilaalliset suhteet sen tärkeimpään liittolaiseenYhdysvaltoihin. Maiden välinen turvallisuusyhteistyö muodostaa Japanin ulkopolitiikan kulmakiven.[35]Yhdistyneiden kansakuntien jäsen Japani on ollut vuodesta 1956 lähtien. Maa on ollut väliaikaisenaYK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä yhteensä 18 kertaa, viimeksi vuosina 2005–2006. Japani kuuluu myös turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä tavoittelevaanG4-ryhmään.[36]G7-ryhmän,APECin jaASEAN+3:n jäsenenä sekäEast Asia Summitin osallistujamaana Japani on aktiivinen kansainvälisten suhteittensa hoidossa. Japani on myös maailman toiseksi merkittävin kehitysavun antaja: vuonna 2004 maa lahjoitti kehitysapuun 0,19 prosenttia bruttokansantuotteestaan.[37]
Japanin laivaston henkilökuntaa vierailulla Yhdysvalloissa Pearl Harborin tukikohdassa vuonna 2004.
Japanin asevoimia rajoittaa maan perustuslain artikla 9, joka kieltää maalta oikeuden sodanjulistukseen ja asevoimien käyttöön kansainvälisten kiistojen ratkaisemisessa. Japanilla on kuitenkin käytännössä ollut 1950-luvulta lähtien asevoimat, joita kutsutaanitsepuolustusvoimiksi (jap.自衛隊,Jieitai) ja jotka ovat teknisesti osa maan poliisivoimia. Asevoimia hallinnoiJapanin puolustusministeriö, ja ne koostuvat itsepuolustusmaavoimista (JGSDF), itsepuolustusilmavoimista (JASDF) ja itsepuolustusmerivoimista (JMSDF). Japanin asevoimien budjetti on alle yksi prosentti maan bruttokansantuotteesta, mutta tästä huolimatta maan koon vuoksi verrattain suuri, 44,3 miljardia dollaria vuonna 2005.[39] Asevoimiin liittyminen on täysin vapaaehtoista ja asevoimien henkilökuntaan kuuluvat ovat lain mukaan siviilihenkilöitä. Vuonna 2006 asevoimien aktiivihenkilökuntaan kuului 239 900 henkeä.[40]
Japanissa on Yhdysvaltain tukikohtia, joista Japani maksaa Yhdysvalloille isäntämaatukea (engl.Host Nation Support) noin 4,5 miljardia dollaria vuodessa.[41]Itsepuolustusvoimat ovat vuoden 1992 lainmuutoksesta lähtien osallistuneet humanitaarisiin tehtäviin mm.Kambodžassa,Mosambikissa,Irakissa jaIndonesiassa.[42] Japanin hallitus on asettanut tavoitteekseen perustuslain artikla 9:n muuttamisen niin, että Japanin asevoimat saisivat kansainvälisesti aktiivisemman roolin ja voisivat esimerkiksi osallistua helpommin rauhanturvatehtäviin ulkomailla. Muutokseen vaaditaan kansanäänestys.[43]
Japanilla onDjiboutissa, pienessä strategisesti erittäin tärkeässä paikassaAfrikan sarvessa sijaitsevassa valtiossa, sotilaallinen tukikohta vuodesta 2009 lähtien. Se perustettiin tukemaan kansainvälistä toimintaa alueella lisääntynyttä merirosvoutta vastaan. Vuosikymmen tukikohdan perustamisen jälkeen merirosvous alueella on voitettu kansainvälisen yhteisön aktiivisen toiminnan takia, mutta Japani on jatkanut edelleen tukikohtaansa Djiboutissa. Tukikohdan tehtävänä tosiasiallisesti on tarkkailla Kiinan aktiivista läsnäoloa alueella.[44]
Fuji on Japanin korkein vuori ja yleinen aihe maan taiteessa.Hokusainukiyo-e vuodelta 1827.
Yli kolmesta tuhannesta saaresta koostuva Japani sijaitseeItä-AasiassaTyynenmeren rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovatHokkaidō,Honshū (pääsaari),Shikoku jaKyūshū.Ryūkyūsaaret, joihin kuuluu myösOkinawa, sijaitsevat Kyūshūn eteläpuolella ulottuen yli tuhannen kilometrin päähän lähesTaiwanille saakka. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä, josta noin 75–80 prosenttia on vuoristoa[45] ja lähes yhtä suuri osa on metsien peitossa.[46] Koska suuri osa maan alueesta on soveltumatonta asutuksen, maatalouden tai teollisuuden käyttöön jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanjäristysten aiheuttaman maanvyöryriskin vuoksi, Japanin alavilla rannikkoalueilla väestötiheys on erittäin suuri. Maa on yksi maailman tiheimmin asutuista.
Maa sijaitsee tuliperäisellä jamaanjäristysherkällä alueella ”Tyynenmeren tulirenkaan” varrella kolmen mannerlaatan yhtymäkohdassa. Alueella on yhteensä noin 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia.[46] Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Maanjäristykset johtavat useintsunameihin. Lähihistorian vakavat maanjäristykset ovatKōben maanjäristys vuonna 1995,Chūetsun maanjäristys vuonna 2004 jaTōhokun maanjäristys vuonna 2011.
Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa ja viisi, jossadekausi lasketaan mukaan. Japanin saariston pituuden ja vaihtelevan pinnanmuodostuksen vuoksi maan ilmasto on kuitenkin hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa talvet ovat pitkiä ja lunta voi sataa runsaastikin, kun taas eteläisimmillä saarilla ilmasto on josubtrooppinen. Talvisin kylmä, kuiva tuuli puhaltaaSiperiasta Japaninmerelle ja kohdatessaan Tyynenmeren lämpimän ilmamassan tuo rankkoja lumisateita maan länsirannikolle. Kesällä vuorostaan kostea, Tyyneltämereltä puhaltava tuuli tuo Japaniin lämmintä ilmaa. Myöhäiskesällä ja syksyn alussapäiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävättaifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita.[48][49] Maa voidaan jakaa kuuteen toisistaan eroavaan ilmastovyöhykkeeseen:
Sakura on Japanin kulttuurille erityisen merkittävä puu. Muita saarille tyypillisiä puita ovat esimerkiksisugi jamänty.Japaninmakakeja elää Honshūlla, Shikokulla ja Kyūshūlla. Pohjois-Honshūn yksilöt ovat maailman pohjoisimpana eläviäapinoita.[50]
Hokkaidō: Japanin pohjoisimmalla saarella on kylmätalvinen, mutta muuten lauha lämminkesäinen ilmasto. Talvet vastaavat lämpötilaltaan Suomen etelärannikon talvia ja ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Keväät ja syksyt ovat kuitenkin lyhyemmät kuin Etelä-Suomessa, ja Hokkaidōlla kesä kestääkin jopa 5–5,5 kuukautta. Lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin on runsaasti helteitä, ja vuorokauden keskilämpötila noin 20 astetta. Vuoden keskilämpötila on 7–9 astetta. Sademäärä on suhteellisen korkea, ja vuodenaikaistuulten takia suurin osa sateesta saadaan loppuvuodesta ja aivan vuoden alussa. Talvella Hokkaidōlla onkin aina erittäin paljon lunta. Keväät ja alkukesät ovat kuitenkin kuivia. Vuotuinen sademäärä 1 000–1 200 millimetriä.[51]
Japaninmeri: Ilmasto on lauhkea. Talvet ovat lauhoja, pakkasia on vain silloin tällöin helmikuulla. Talvella sama vuodenaikaistuuli kuin Hokkaidōlla tuo runsaasti lumisateita alueelle. Lyhyet talvet vastaavat keskilämpötiloiltaan Tanskaa tai Alankomaita, ja lumi sulaa yleensä muutamassa päivässä sadettuaan. Kesät ovat kuitenkin Eurooppaan verrattuna kuumia. Kesät ovat 6–7 kuukautta pitkiä, ja helteet ovat päivittäisiä heinä-syyskuussa. Vuoden keskilämpö on noin 10–12 astetta. Tällä alueella sateita saadaan todella runsaasti ympäri vuoden, jopa 2 500 millimetriä vuodessa.[52]
Keskinen ylänkö: alueella vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä laaksoissa.
Seton sisämeri:Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret suojaavat Shikokun ja Kyūshūn saaria talvisilta kylmiltä ja kosteilta vuodenaikaistuulilta. Tämän ansiosta talvet ovat suhteellisen lämpimiä, vastaten talvilämpötiloiltaan lähes Välimeren talvilämpötiloja. Kesät ovat noin 8–9 kuukautta pitkiä, ja ilmasto on subtrooppinen, vaikka talvisin voi olla ajoittain koleaa. Kylmin kuukausi on tammikuu. Vuoden keskilämpötila on noin 16–17 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 2 000 millimetriä, ja suurin osa siitä saadaan kesäaikaan monsuunituulten mukana, talvet ovat hieman kuivempia. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa.[53]
Tyynimeri: Japanin itärannikolla talvet ovat kuivia ja viileitä, kesät kuumia ja kosteita monsuunin vuoksi. Ilmasto on jotakin lauhkean ja subtrooppisen väliltä alueesta riippuen. Talvella lämpötilat liikkuvat päivisin 5 asteen tienoilla, öisin nollassa. Talvet ovat kuivia, sillä vuodenaikaistuulina toimivat länsituulet eivät juuri tuo kosteutta vuoriston yli lännestä. Kesät ovat noin 7–8 kuukautta pitkiä. Kesällä on kuumaa ja kosteaa, sillä monsuuni yltää alueelle. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa. Vuoden keskilämpötila on noin 15 astetta ja vuosittainen sademäärä noin 1 200 millimetriä.[54]
Ryūkyūsaaret: saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kuivia ja kesät kuumia ja kosteita. Etenkin kesän monsuunin aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit eli taifuunit ovat yleisiä. Vuoden keskilämpötila on noin 20 astetta.
Japanin sadekausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa ja siirtyy asteittain pohjoiseen, kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidōlle heinäkuun loppupuolella. Tokion alueella Honshūn saaren keskiosassa sadekausi kestää noin kuusi viikkoa: keskimääräinen alkamispäivä on 8.6.ja loppumispäivä 20. heinäkuuta.[55]
Japanin saariston pituus on saanut ilmaston tavoin aikaan monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön. Japanissa elää noin 4 500 syntyperäistä kasvilajia. Lajien suureen määrään ovat vaikuttaneet erityisesti lämpötilojen suuri vaihtelu ja suuret sademäärät. Japanin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: subtrooppinen alue eteläisimmillä saarilla, lämmin ikivihreiden lehtipuumetsien alue pääsaarten eteläosissa, viileä lehtipuumetsien alue Honshūn pohjois- ja Hokkaidōn eteläosassa, subalpiininen vyöhyke Keski- ja Pohjois-Hokkaidōlla sekäalpiininen vyöhyke Honshūn ja Hokkaidōn vuoristoalueilla. Subtrooppisen alueen kasvillisuudella on yhteyksiäMalakan niemimaan lajistoon, kun taas maan keskiosien kasvillisuudella pikemminkinKoreaan jaKiinaan. Japanin kasvilajisto on runsaan sadan vuoden aikana muuttunut suuresti paitsi kaupungistumisen, myös ihmisen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuomien tulokaslajien vuoksi:Meiji-kaudelta lähtien maahan on tuotu arviolta 200–500 kasvilajia.[48][56]
Japanin eläimistö koostuu suurelta osin Kiinasta ja Koreasta saapuneista lauhkean vyöhykkeen lajeista, mutta myös Kaakkois-Aasian subtrooppisista ja Siperian subarktisista lajeista. Koska esihistoriansa aikana Japanin saaristo on ollut vuoroin erossa manner-Aasiasta ja vuoroin yhteydessä siihen, eläinlajien muuttohistoria alueelle on monimutkainen. Japanissa elää joitakin endeemisia lajeja, kutenjapaninmakaki jajapaninjättisalamanteri; Ryūkyū-saarten lajistoon kuuluu vuorostaan joitakin ”eläviä fossiileja”, kuteniriomotenkissa. Tiheästä asutuksesta huolimatta suuria maanisäkkäitä elää Japanin vuoristoalueilla suhteellisen paljon. Niihin kuuluvat muun muassakarhut,villisiat,supikoirat,ketut japeurat. Lintulajeja Japanin alueella elää noin 600; maa sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Maan rikas merilajisto, johon kuuluu lukuisten kala- ja äyriäislajien lisäksipyöriäisiä,valaita jadelfiinejä, on suureksi osaksi kylmän ja lämpimän merivirran kohtaamisen ansiota Japanin lähialueilla.[48][50][56]
Villieläinten metsästys on tavallista Japanin metsissä, vaikka useat tavanomaiset metsästyssaaliit kuten Serovi (Capricornis crispus),kettu jafasaani ovat nyt kokonaan tai osittain rauhoitettuja. Supikoiria metsästetään kuitenkin vielä niiden turkin takia, noin 70 000 eläintä metsästetään vuosittain.[57]Villisika on myös tavallinen saalis.
Hallinnollisesti Tokio koostuu 23 erillisalueesta.
Japani jaetaan yleisestialueisiin, joilla ei kuitenkaan ole hallinnollista merkitystä. Suurin ja runsasväkisin saariHonshū jaetaan yleensä viiteen tai useampaan alueeseen, jotka ovat pohjoisesta eteläänTōhoku,Kantō (sisältää Tokion),Chūbu (Japaninmeren puoleinen osa muodostaaHokurikun alueen ja Tyynenmeren puoleinen rannikkoTōkain alueen),Kansai (sisältääOsakan jaKioton) jaChūgoku. Muut saaret,Hokkaidō,Shikoku,Kyūshū jaOkinawa, muodostavat omat alueensa.
Hallinnollisesti Japani on jaettu 47prefektuuriin, joille valitaan vaaleilla oma kuvernööri ja yksikamarinen parlamentti neljäksi vuodeksi kerrallaan.[58] Prefektuureja on neljää eri tyyppiä, jotka eivät kuitenkaan eroa hallinnollisesti toisistaan: yksi ”metropolis” (jap.都,to –Tokio), yksi ”reitti” (jap.道,dō – Hokkaidō), kaksi urbaania prefektuuria (jap.府,fu –Osaka jaKioto) ja 43 tavallista prefektuuria (jap.県,ken). Näihin viitataan usein termillätodōfuken (jap.都道府県). Prefektuurit jaetaan edelleen kaupunkeihin (jap.市,shi) ja piirikuntiin (jap.郡,gun). Jokainen piirikunta jakautuu vuorostaan kauppaloihin (jap.町,chō taimachi) ja kyliin (jap.村,son taimura). Hokkaidō on poikkeustapaus, sillä se jaetaan prefektuuri- ja kaupunkitason välissä 14 alaprefektuuriin (jap.支庁,shichō). Myös muutamilla muilla prefektuureilla on alaprefektuureja.lähde?
Japanin kunnilla (suurkaupungit, kaupungit, kylät) on prefektuurien tavoin vaaleilla valittu paikallishallinto (pormestari ja valtuusto). Tokio on erikoistapaus, sillä kaupungilla on erillinen kuvernöörin johtama metropolihallitus ja se on jaettu 23:een oman valtuuston ja pormestarin hallinnoimaanerillisalueeseen.[58] Myös Tokion ulkopuolella suuret kaupungit jaetaan erillis- tai suuralueisiin (jap.区,ku), joilla ei kuitenkaan ole omaa paikallishallintoa. Lisäksi Japanissa on 17 suurta ”virallista suurkaupunkia” (jap.政令指定都市,seirei shitei toshi), joilla on keskimääräistä enemmän valtaa.lähde?
Japanissa on meneillään hallinnollinen uudelleenjärjestely, jossa suurkaupunkeja, kaupunkeja ja kyliä liitetään toisiinsa. Prosessi vähentää prefektuureja pienempiä hallinnollisia yksiköitä ja sen toivotaan leikkaavan paikallishallinnon kustannuksia.[59] Vaikka Japani on yhtenäisvaltio, paikallishallinnolla on silti monilla aloilla verrattain paljon autonomiaa.[58]
Japanin markkinahintainenbruttokansantuote on Yhdysvaltojen, Kiinan ja Saksan jälkeen maailman neljänneksi suurin, 4,11 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Ostovoimakorjattuna maan bruttokansantuote on 6,72 biljoonaa dollaria (2024), joka on myös neljänneksi suurin Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian jälkeen.[4] Merkittäviä talouden aloja ovat pankki- ja vakuutustoiminta, kiinteistöt, vähittäiskauppa, liikenne sekä telekommunikaatio. Japanilla on suuri teollisuuskapasiteetti: maassa toimii useita maailman suurimpia ja kehittyneimpiä moottoriajoneuvojen, sähkölaitteiden, koneiden, metallien, laivojen, kemikaalien, tekstiilien ja elintarvikkeiden valmistajia. Useat johtavat, kansainväliset teknologiayhtiöt ja -brändit ovat lähtöisin Japanista.[47] Erityisesti infrastruktuuriprojektien vuoksi myös rakennusteollisuus on pitkään ollut yksi maan suurimmista teollisuudenaloista. Kokonaisuudessaan Japanin verotus on kevyempää kuinteollisuusmaissa yleensä.[60]
Meiji-restauraatiossa Japani luopuifeodaalisestayhteiskuntajärjestelmästä ja aloitti nopean modernisoinnin jateollistumisen. Alusta lähtien Meiji-kauden hallitsijat kannattivatmarkkinataloutta ja adoptoivatBritanniasta jaPohjois-Amerikasta vapaan yrityskapitalismin. Aggressiivisia yrittäjiä täynnä oleva yksityissektori otti muutoksen vastaan positiivisesti.[61] 1960-luvulta 1980-luvulle kestänyttä Japanin nopeaa taloudellista kasvua on kutsuttu ”talousihmeeksi”: 1960-luvulla talous kasvoi noin 10 prosenttia vuodessa, 1970-luvulla 5 prosenttia ja 1980-luvulla 4 prosenttia. 1990-luvullaJapanin kuplatalouskriisi johti lamaan. Talouden tila ei parantunut seuraavalla vuosikymmenellä ja vuosina 2000–2001 sitä huononsi maailmanlaajuinen taantuma.[47] Valtiohallinnon vaikutusta alettiin vähentää ja vuoden 2005 jälkeen talous alkoi esittää toipumisen merkkejä.[62]
Japanin talouden erikoispiirteitä ovat perinteisesti olleet valmistajien, tavarantoimittajien, jakelijoiden ja pankkien tiivis yhteistyökeiretsu-nimisissä ryhmittymissä sekä takuu elinikäisestä työpaikasta (jap.終身雇用,shūshin koyō) suuryrityksissä.[63] Viime aikoina vanhoja talouden rakenteita on kuitenkin alettu purkamaan suuremman kilpailukyvyn hyväksi.[64] Japanissa toimii maailman suurin pankki,Mitsubishi UFJ Financial Group, jolla on 1,7 biljoonan dollarin omaisuus.[65] Japan Post Bank on maailman suurin säästöpankki, jolla on säästöjä noin 3,2 biljoonan dollarin edestä.[66] Japanissa on lisäksi yksi maailman suurimmista pörsseistä,Tokion pörssi, ja useita maailman suurimpiin kuuluvia finanssiyhtiöitä ja pankkeja. Esimerkiksi monet suuret keiretsut ja kansainväliset yhtiöt, kutenSony,Sumitomo,Mitsubishi jaToyota, omistavat miljardien tai biljoonien dollarien arvoisia pankkeja ja investointiyhtiöitä.
Vaikka vain noin 15 prosenttia Japanin pinta-alasta sopiimaanviljelyyn, maatalouden sadot pinta-alayksikköä kohden kuuluvat maailman suurimpiin. Toisaalta valtio tukee ja suojelee voimakkaasti maan pientä maataloussektoria.[67]Riisin osalta Japani on pääosin omavarainen, mutta maa joutuu tuomaan yli puolet tarvitsemastaan ruoasta ulkomailta. Japanilla on yksi maailman suurimmista kalastuslaivastoista, jonka saamat saaliit muodostavat yhteensä 15 prosenttia maailman kokonaissaaliista. Japanin liikenneinfrastruktuuri on pitkälle kehittynyt: vuonna 2010 maassa oli 961 366 kilometriä päällystettyjä teitä, 176 lentokenttää ja 26 435 kilometriä rautateitä.[47] Lentoliikennettä hoitavat pääasiassaAll Nippon Airways jaJapan Airlines, rautateitä taas pääliikennöijäJapan Railwaysin lisäksi useat yksityiset yhtiöt. Turisteja Japanissa kävi vuonna 2004 yli kuusi miljoonaa, joista 3,6 miljoonaa tuli muualta Aasiasta. Turistien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa.[68]
Shinkansen on Japanin suurnopeusjunaverkko. Rautatieliikenne on säilyttänyt Japanissa suhteellisen merkittävän aseman muihin teollisuusmaihin verrattuna.[69]
Japanin tärkeimmät vientikumppanit ovat Kiina (19,4 %), Yhdysvallat (15,7 %), Etelä-Korea (8,1 %), Hongkong (5,5 %) ja Thaimaa (4,4 % vuonna 2010). Merkittävimpiä vientituotteita ovat muun muassa moottoriajoneuvot, elektroniikka, puolijohteet ja kemikaalit. Koska Japanilla on vain erittäin rajalliset luonnonvarat, maa tuo ulkomailta suurimman osan tarvitsemistaan raaka-aineista. Japanin tärkeimmät tuontikumppanit ovat Kiina (22,1 %), Yhdysvallat (9,9 %), Australia (6,5 %), Saudi-Arabia (5,2 %), Yhdistyneet arabiemiirikunnat (4,2 %), Etelä-Korea (4,1 %) ja Indonesia (4,1 % vuonna 2010). Japani tuo pääasiassa koneita ja laitteita, polttoaineita, elintarvikkeita, kemikaaleja, tekstiilejä sekä erilaisia raaka-aineita.[47] Japani kuuluu maailman suurimpiinöljyntuojamaihin ja on öljyn osalta lähes kokonaisuudessaan riippuvainenLähi-idästä.[70]
Japani on yksi maailman johtavista valtioista tieteellisen tutkimuksen, teknologian, konetekniikan ja lääketieteellisen tutkimuksen aloilla. Noin 700 000 tutkijaa jakavat 130 miljardin dollarin suuruisen tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarkoitetun budjetin, joka on kolmanneksi suurin maailmassa.[71] Japanilla on ollut merkittävä osuus esimerkiksi elektroniikan,teollisuusrobottien, optiikan, kemikaalien,puolijohteiden ja metallien kehityksessä. Lähes puolet maailman teollisuusroboteista on käytössä Japanissa ja maan teollisuus onkin maailman automatisoiduin.[72] Huomattava osa maailman tärkeimmistäautojen ja puolijohteiden valmistajista on lähtöisin Japanista.
Japanissa asuu yhteensä noin 124 miljoonaa ihmistä. Maan väestötiheys on suuri ja väestö on keskittynyt suurimmaksi osaksi kaupunkeihin erityisesti Tyynenmeren rannikolle. Väestön merkittävä piirre on sen etninen ja kielellinen homogeenisuus: noin 98,5 prosenttia väestöstä onjapanilaisia.[47] Japanissa elää kuitenkin joitakin merkittäviä vähemmistöjä, joista maalle alkuperäisiä ovat pohjoisessa elävätainut ja eteläisten saartenryūkyūlaiset sekä sosiaalinen vähemmistöburakulaiset, jotka tekivät feodaalikaudella muiden ”likaisina” pitämiä töitä Intian kastittomien tavoin. Maahan muuttaneita vähemmistöjä ovatkorealaiset (0,5 prosenttia väestöstä),kiinalaiset (0,4 prosenttia) ja Japaniin palanneetbrasilianjapanilaiset.[47] Maassa asuu myös lähes 200 000Filippiineiltä ja kymmeniä tuhansiaPerusta muuttaneita henkilöitä.[74]
Japanilaisilla on yksi maailman korkeimmista elinajanodotteista, keskimäärin yli 82 vuotta vuonna 2007. Japanin väestö onkin vanhenemassa huomattavan nopeasti. Muiden teollisuusmaiden tavoin toisen maailmansodan jälkeisen vauvabuumin jälkeen syntyvyys on 1900-luvun toisella puoliskolla laskenut. Vuonna 2007 jo yli 20 prosenttia väestöstä oli yli 65-vuotiaita.[47] Muutokset väestön rakenteessa ovat luoneet useita sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, joihin kuuluvat erityisesti työikäisen väestön osuuden lasku ja sosiaaliturvan, kuten julkisen eläkerahaston, ylläpidon kallistuminen. Siirtymää vauhdittaa asenteiden ja elintapojen muutos: yhä suurempi osa nuorista japanilaisista aikuisista ei enää perusta perhettä ja saa lapsia vanhempiensa tavoin.[75] Japanin väkiluvun ennustetaan putoavan sataan miljoonaan vuoteen 2050 mennessä ja 67 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä.[48] Asiantuntijat ovat ehdottaneet väestöongelman ratkaisuksi esimerkiksi maahanmuuttoa, mutta vaihtoehto ei ole saanut kannatusta, ja Japaniin muuttavien ulkomaalaisten sopeutumisessa on nytkin suuria ongelmia.[76]
Japanissa institutionalisoituneella uskonnolla ei yleensä ole erityisen suurta vaikutusta jokapäiväiseen elämään, ja sitä voi olla vaikea erottaa perinteisistä rituaaleista tai taikauskosta. Noin 84 prosenttia japanilaisista on sekäšintolaisia ettäbuddhalaisia.[47] Šintolaisuus on Japanille alkuperäinenpolyteistinen luonnonuskonto, joka toimi maan valtionuskontona 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun. Buddhalaisuus saapui Japaniin 500-luvulla, jonka jälkeen se on ollutsynkretistisessä suhteessa šintolaisuuteen. Pariskunnat saattavat mennä naimisiin šintolaisittain, mutta hautajaiset ovat buddhalaisia. Japanin kulttuuriin ovat vaikuttaneet lisäksi huomattavastitaolaisuus ja erityisestikungfutselaisuus.[48]Kristinusko sallittiin Japanissa 1800-luvulla, ja nykyään noin 0,7 prosenttia maan väestöstä on kristittyjä.[47] 1800-luvulta lähtien maahan on syntynyt myös useita uusia uskontoja (shinshūkyō), joista merkittävimpiin kuuluu buddhalainen lahkoSōka Gakkai.
Muslimit ovat vielä kristittyjä selkeästi pienempi uskonnollinen vähemmistö. Heitä on noin 115 000–125 000, joista vain noin kymmenen prosenttia on Japanin kansalaisia.[77]Moskeijoita maassa asuvilla muslimeilla on lukuisia. Niistä varhaisin on vuonna 1935 avattuKōben moskeija.
Nykyisen kaltainen koulutusjärjestelmä alkeis- ja keskiasteen kouluineen ja yliopistoineen aloitti Japanissa toimintansa 1870-luvullaMeiji-restauraation seurauksena.[78] Vuodesta 1947 lähtien oppivelvollisuus on käsittänyt ala- ja yläasteen, jotka kestävät yhteensä yhdeksän vuotta (6–15-vuotiaat). Lähes kaikki oppilaat jatkavat kolmivuotiseenlukioon, ja opetusministeriön mukaan 75,9 prosenttia lukiosta valmistuneista jatkaa yliopistoon, kauppakorkeakouluun tai muuhun kolmannen asteen oppilaitokseen.[79] Japanin koulutusjärjestelmässä vallitsee kova kilpailu, erityisesti kolmannen asteen koulutukseen haettaessa. Monet käyvät varsinaisen koulun ulkopuolisissa ylimääräisissä yksityisissä kouluissa (juku).Times Higher Education -lehden mukaan Japanin kaksi parhaiten menestyvää yliopistoa ovatTokion yliopisto jaKioton yliopisto.[80] Vuoden 2003PISA-tutkimuksessa Japani sijoittui matematiikassa kuudenneksi, lukemisessa neljänneksitoista, luonnontieteissä toiseksi ja ongelmanratkaisussa neljänneksi.[81]
Geishat ovat japanilaisia viihdyttäjiä, jotka yhdistetään erityisesti Kiotoon. Kuvassamaikoja eli harjoittelijageishoja.Hotei katsomassa kukkotappelua,Miyamoto Musashin tussipiirros 1600-luvulta. Musashi oli paitsi kuuluisasamurai myös kalligrafian ja tussimaalauksen taitaja.
Omaperäisen japanilaisen kulttuurin muodostumiseen on vaikuttanut Japania ympäröivä meri, joka on hidastanut ulkopuolisia kulttuuriaaltoja. Keskiajalle saakka Japaniin vaikuttivat ratkaisevastiKiinan jaKorean kulttuurit. Tätä seuranneella useita vuosisatoja kestäneellä Edo-kaudella maan kulttuuri kypsyi suhteellisen itsenäisesti. 1800-luvulta lähtien Japaniin on kehittynyt eklektinen, länsimaisia ja syntyperäisiä piirteitä yhdistelevä moderni kulttuuri.[8]
Zenbuddhalaisuus on vaikuttanut suuresti moniinjapanilaisen taiteen tyypillisiin piirteisiin, kuten minimalismiin ja spontaaniuteen, sekä esimerkiksipuutarhataiteeseen,teetaiteeseen,kalligrafiaan jaikebanaan. Perinteisessä japanilaisessa maalaustaiteessa ei käytetä perspektiiviä, ja sen tyypillisimpiä aiheita ovat luonto, mytologia ja ihmiskuvaus. Vastapainon hillitylle, usein kaunokirjallisuuteen tai kalligrafiaan liittyneelle taiteelle muodostaa japanilaisen maalaustaiteen tunnetuin muoto, erityisesti Edo-kauteen yhdistettävä puupiirrostekniikkaukiyo-e, jonka mestareita olivat muun muassaHokusai,Hiroshige jaUtamaro. Puupiirrosten ja länsimaisensarjakuvan synteesistä kehittyimanga, japanilainen sarjakuva, joka saavutti nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen.Elokuva sai Japanissa alkunsa 1800-luvun lopussa, ja ensimmäinen äänielokuva valmistui vuonna 1931. Kansainväliseen suosioon japanilainen elokuva nousi sen jälkeen, kunAkira KurosawanRashomon – paholaisen portti voitti Venetsian filmifestivaalien pääpalkinnon 1950-luvun alussa.[8] Japanilainen piirroselokuva,anime, on suosittua ja usein kytköksissä mangaan.lähde?
Arkkitehtuurin keskeisin materiaali on ollut käsittelemätön puu. Rakennukset on tullut yhdistää ympäröivään luontoon. Julkinen arkkitehtuuri, kuten temppeliarkkitehtuuri, on ollut pelkistettyä asuinarkkitehtuuria koristellumpaa ja kiinalaisvaikutteisempaa.[8] Modernissa arkkitehtuurissa, jonka merkittävimpiä edustajia ovat esimerkiksiKenzō Tange jaTadao Andō, yhdistyvät perinteinen pyrkimys yksinkertaisuuteen ja länsimainen rakennustekniikka.lähde?
Keramiikkaa on arvostettu Japanissa suuresti. Japanilainen keramiikka on usein liittynyt läheisesti teekulttuuriin, jonka yhteydestä tunnetaan erityisestiraku-keramiikka. Toinen käyttöesineisiin keskittynyt taidemuoto on lakkaesineiden valmistus (urushi). Perinteisenjapanilaisen kuvanveiston keskeisin osa on buddhalainen veistotaide. Veistotaide saavutti kultakautensa keskiajalla.[8]
Japanilainen pukeutuminen säilyi yhtenäisenä 1800-luvulle saakka. Tunnetuin pukutyyppi onkimono, jota käytetään nykyään länsimaisten vaatteiden rinnalla. Perinteisen japanilaisen vaatetuksen merkittävä piirre on nappien puuttuminen: vaatteet sidotaan kiinni nauhoilla ja vöillä.[8]
Japanilainen musiikki on usein ollut kiinteässä yhteydessä teatteriin. Varhaisimmat musiikilliset vaikutteet saapuivat Japaniin Koreasta 400-lukuun mennessä. Hoviin syntyi klassinengagaku-musiikki, joka lainasi useista eri manner-Aasian perinteistä. Kansanomaisesta viihteestä syntyi vuorostaan musiikkiteatterinō, joka kehittyi huippuunsa ja vakiintuiMuromachi-kaudella. Nō-näytelmien välissä esitettiin humoristisiakyōgen-näytelmiä.Bunraku-nukketeatteri kehittyijōruri-balladeista, joita säestettiin aikaisemminbiwalla ja myöhemminshamisenilla. Näistä perinteistä sai Edo-kaudella alkunsaKabuki-teatteri, jonka tyypillisin säestyssoitin on myös shamisen. Shamisenin lisäksi kaksi yleistä perinteistä soitinta ovatshakuhachi jakoto. 1800-luvulta alkaen Japaniin saapunut länsimainen musiikki muodostaa nykyään olennaisen osan maan kulttuuria. Toisen maailmansodan jälkeen moderni eurooppalainen ja amerikkalainenpopulaarimusiikki on vaikuttanut suuresti Japaniin:japanilainen rock japop sekä muut urbaanin musiikin tyylit kutenhip hop ovat tulleet yhä suositummiksi.[8][82]
Japanin yleisradioyhtiö on nimeltäänNHK (jap. 日本放送協会,Nippon hōsō kyōkai). Nykyisessä muodossaan se aloitti toimintansa vuonna 1950. Kotimainen tarjonta kattaa kuusi televisiokanavaa ja kolme radiokanavaa. Kansainväliseen levitykseen NHK:lla on yksi englanninkielinen ja yksi japaninkielinen TV-kanava sekä radiokanava NHK World Radio Japan, joka toimii 18 kielellä. Vuonna 2018 yhtiön kokonaisbudjetti oli 716,8 miljardia jeniä.[83] NHK World Radio Japan tarjoaa uutisten ja ohjelmatarjontansa lisäksi myös ilmaisia japanin kielen kursseja.[84]
Japanilaisten luotto mediaa kohtaan on korkealla. Ihmiset lukevat erityisesti iltapäivä- ja iltajulkaisuja.[85] Maan viisi suosituinta sanomalehteä levikkinsä (vuonna 2014) perusteella ovat (sulkeissa japaninkielinen nimi ja levikki):[86]
Japanilaisen keittiön perusraaka-aine onriisi, vaikka historiallisesti se on ollut pikemminkin ylellisyystarvike. Raaka-aineita kypsennetään yleensä mahdollisimman vähän ja ruoka on kevyttä. Ruoan esteettisyyteen ja laatuun kiinnitetään paljon huomiota. Japanissa ei buddhalaisuuden vaikutuksesta juuri syötylihaa ennen Meiji-kautta, ja edelleenkinkalalla ja kasviksilla on Japanin keittiössä merkittävä rooli, vaikka lihan kulutus onkin saavuttanut kalan kulutuksen.[87] Sesonkiruoat (jap.旬,shun) ovat tärkeä osa keittiötä. Tunnettuja japanilaisia kalaruokia ovatsushi jasashimi sekä portugalilaista alkuperää olevatempura. Liharuokiin kuuluvat esimerkiksisukiyaki,shabu-shabu,tonkatsu ja kanasta valmistettuyakitori. Perusmausteena käytetään suolan korvaavaasoijakastiketta; muita soijapavuista valmistettuja elintarvikkeita ovattofu jamiso. Japanilainen keittiö käyttää myös paljonmerilevää ja säilöttyjä kasviksia (tsukemono).Dashi-liemi muodostaa pohjan monille ruokalajeille.lähde?
Valtaosa japanilaisista ravintoloista keskittyy jonkin erityiskeittiön tarjoamiseen, poikkeuksen muodostaa esimerkiksi pubityyppinen ravintolaizakaya. Yleinen pikaruoka on kiinalaisperäinenrāmen-nuudeli, jonka japanilaisia vastineita ovatsoba jaudon. Japanilaisissa makeisissa (wagashi) ja jälkiruoissa käytetään usein teetä ja azukipaputahnaa (anko). Ruokajuomia ovatolut, joka tuli Japaniin 1800-luvun lopussa, jatee, joka on useimmiten vihreää. Tunnetuin alkoholijuoma onsake, sitä vahvempi juoma taasshōchū.[48][88]
Japanin kansallisurheilulaji on perinteisesti ollutsumopaini, joka on yhä yksi maan suosituimmista urheilulajeista. Myös monia kamppailulajeja, kutenjudo,karate jakendō, harjoitetaan ja käydään katsomassa laajalti. Meiji-restauraation jälkeen Japaniin alkoi levitä useita länsimaisia urheilulajeja.[89] Nykyään maan suosituin urheilulaji sekä katsoja- että osallistujamäärillä mitattuna onbaseball, jota on pelattu ammattijoukkueissa 1930-luvulta lähtien.[48] Yksi tunnetuimmista japanilaisista baseball-pelaajista onIchirō Suzuki, joka voitti Japanin arvokkaimman pelaajan palkinnon useita kertoja ja pelaa nykyään Pohjois-Amerikassa. Japanin kansallinenjalkapallon ammattilaisliigaJ. League perustettiin vuonna 1992, minkä jälkeen myös jalkapallo on lisännyt suosiotaan.[90] Japani toimijalkapallon Intercontinental Cupin isäntänä vuosina 1981–2004 ja isännöivuoden 2002 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja yhdessä Etelä-Korean kanssa. Tokiossa järjestettiin vuoden1964 kesäolympialaiset, Sapporossa vuoden 1972 ja Naganossa vuoden1998 talviolympialaiset.lähde?
Kaksi tunnettua Japanissa pelattavaa lautapeliä ovatshakkia muistuttavashōgi ja alun perin kiinalainengo. Länsimaisista korttipeleistä kehittyneitä pelejä ovathanafuda jakaruta, suosittu pelihalleissa pelattava uhkapeli taaspachinko. Japanilla on ollut huomattava vaikutusvideopeleihin, joiden tunnetuimmista valmistajista suuri osa on japanilaisia (Nintendo,Sega,Sony,Konami,Capcom,Namco jaTaito). Nämä yritykset ovat kehittäneet lukuisia suosittuja pelisarjoja.lähde?
Japanissa on yhteensä 15 kansallista, lailla määriteltyä juhla- ja lomapäivää. Näiden ulkopuolelle jää lisäksi useita maanlaajuisia juhlapäiviä, kutensetsubun,ystävänpäivä,tanabata,obon,shichi-go-san,joulu jauudenvuodenaatto.[91][92] Perinteinen japanilainen festivaali onmatsuri, joka on alun perin ollut yksinomaan šintolainen juhla ja jonka alkuperä voidaan jäljittää Yayoi-kaudelle tai sitä aikaisemmaksi. Paikallisia matsureita järjestetään vuosittain tuhansittain.[48] Merkittävimpiä näistä ovat esimerkiksiGion-matsuri Kiotossa,Tenjin-matsuri Osakassa jaKanda-matsuri Tokiossa. Vuodenaikojen vaihtumista juhlitaan Japanissa keväällä kirsikankukkien katselun muodossa (hanami) ja syksyllä ruskan tarkkailulla (momijigari).lähde?
Ennen länsimaisen gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa 1800-luvulla uuttavuotta juhlittiin kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Uusivuosi on yksi vuoden merkittävimmistä juhlista, jolla on omat perinteensä.
Nimestään (lasten päivä) huolimatta poikien juhlapäivä. Tyttöjen vastaava päivä onhinamatsuri maaliskuussa, joka ei kuitenkaan toistaiseksi ole kansallinen juhlapäivä.
”The earliest known pottery comes from Japan, and is dated to about 10,500 BC. China and Indo-China follow shortly afterwards.” ((1995): ”Past Worlds”.The Times Atlas of Archeology, s. 100.)
”That end of the Ice Age was accompanied by the first of the two most decisive changes in Japanese history: the invention of pottery. In the usual experience of archaeologists, inventions flow from mainlands to islands, and small peripheral societies aren't supposed to contribute revolutionary advances to the rest of the world. It therefore astonished archaeologists to discover that the world's oldest known pottery was made in Japan 12,700 years ago.” (Diamond, Jared (kesäkuu 1998): ”Japanese Roots”.Discover, nro 19.)
”Japan, however, was the seat of the earliest known development of ceramics.” (Cavalli-Sforza:The History and Geography of Human Genes, s. 249.ISBN 0-691-08750-4.)
Vaihtoehtoisesti Metropolitan Museum of Artintaidehistorian aikajana (Arkistoitu – Internet Archive) toteaa: ”Carbon-14 testing of the earliest known shards has yielded a production date of about 10,500 BC, but because this date falls outside the known chronology of pottery development elsewhere in the world, such an early date is not generally accepted.” ("Japan, 8000–2000 BC." (Arkistoitu – Internet Archive) Timeline of Art History. New York: The Metropolitan Museum of Art, 2000.)
Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia; Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1993. ISBN 951-9111-93-X
Macfarlane, Alan: Japanin sydämessä. (Japan through the looking glass, 2007) Suomentanut Tero Valkonen. Jyväskylä: Atena, 2008. ISBN 978-951-796-541-5
Stenberg, Liisa: Vuosi Japanissa: opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa. Helsinki: Finn Lectura, 2011. ISBN 978-951-792-497-9
Vesterinen, Ilmari: Keltaisenmeren takana: Elämää ja ilmiöitä Itä-Aasiassa. (Tietolipas 193) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-461-4
Vesterinen, Ilmari (toim.): Vuorten takana on vuoria: Näkökulmia Japaniin. Helsinki: Yliopistopaino, 1993. ISBN 951-570-165-1
.svg)
.jpg)
.jpg)
