| James Bradley | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Maaliskuu 1693 Sherborne,Gloucestershire,Englanti |
| Kuollut | 13. heinäkuuta1762 Chalford,Gloucestershire,Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus | Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Oxfordin yliopisto,Balliol College |
| Väitöstyön ohjaaja | James Pound |
| Oppilaat | Nevil Maskelyne |
| Tutkimusalue | tähtitiede |
| Tunnetut työt | valonaberraatio, maan akselinnutaatio |
| Palkinnot | Copley-mitali 1748 |
| Infobox OK | |
James Bradley (maaliskuu1693 –13. heinäkuuta1762) oli englantilainentähtitieteilijä ja vuodesta 1742 lähtienEdmund Halleyn seuraajanaAstronomer Royal.[1] Hänet tunnetaan parhaiten kahdesta perustavan tärkeästä havainnosta, valonaberraatiosta (1725–1728) ja Maan akselinnutaatiosta (1728–1748). Näitä havaintoja tähtitieteen historioitsija, matemaattinen tähtitieteilijä ja Pariisin observatorion johtajaJean Baptiste Joseph Delambre sanoi vuonna 1821 ilmestyneessä teoksessaan ”vuosisadan loistavimmiksi ja hyödyllisimmiksi”, koska ”näistä kahdesta Bradleyn havainnosta saamme kiittää nykyisen tähtitieteen eksaktisuudesta. ... Tämä kaksinkertainen palvelus varmistaa niiden havaitsijalle aivan erityisen aseman,Hipparkhoksen jaKeplerin jälkeen, kaikkien aikojen ja kaikkien maiden suurimpien tähtitieteilijöiden yläpuolella.”[2]
Bradley syntyi maaliskuussa 1693Sherbornessa lähelläCheltenhamia,Gloucestershiressä. Hänen vanhempansa olivat William Bradley ja Jane Pound.[3] Hän aloitti opintonsaOxfordin yliopistonBalliol Collegessa 15. maaliskuuta 1711 ja suoritti vuonna 1714Bachelor of Arts- ja vuonna 1717Master of Arts-tutkinnon. Varhaisimmat havaintonsa hän tekiWansteadissa,Essexissä enonsaJames Poundin opastuksella, joka oli etevä tähtitieteilijä. Bradley valittiinRoyal Societyn jäseneksi 6. marraskuuta 1718.
Bradley toimi vuodesta 1719 lähtien myös kirkkoherranaBridstowissa, ja hänen ystävänsäSamuel Molyneux järjesti hänelle myös viranWalesissa. Hän luopui pappisurastaan vuonna 1721, jolloin hänet nimitettiin tähtitieteen professoriksiOxfordin yliopistossa. Vuosina 1729–1760 hän piti myös 79filosofian luentokurssiaAshmolean Museumissa.
Vuonna 1722 Bradley mittasiVenuksen läpimitan suurellaaeriaalisella teleskoopilla, jonkaobjektiivinpolttoväli oli 212jalkaa (65 metriä).[4]
Bradley havaitsi valonaberraation yrittäessään mitata tähtienparallaksia.[5] Bradley työskenteliSamuel Molyneuxin kanssa tämän kuolemaan, vuoteen 1728 saakka yrittäen mitata erityisestiGamma Draconis -tähden parallaksia.
Jos parallaksi ylipäänsä oli olemassa, sen olisi pitänyt ilmetä tähden näennäisen aseman pienenä vuotuisena ympyräliikkeenä. Bradley ja Molyneyx eivät kuitenkaan onnistuneet havaitsemaan parallaksia, mutta sen sijaan he löysivät toisenlaisen ja selittämättömän vuotuisen ympyräliikkeen. Pian Molyneuxin kuoleman jälkeen Bradley oivalsi, että tämän aiheutti nykyisin valonaberraatioksi kutsuttu ilmiö.[5] Bradley kertoi uudesta havainnossaan ensin kirjeessäänEdmond Halleylle. Bradleyn havaitsema aberraatio oli erotettavissa odotetusta parallaksin aiheuttamasta vuotuisesta liikkeestä siinä, että se esiintyi eri vuodenaikoina eri tavalla kuin parallaksin olisi pitänyt.
Laskut osoittivat, että jos olisi esiintynyt mitään havaittavaa parallaksista johtuvaa liikettä, tähden olisi pitänyt olla eteläisimmässä näennäisessä asemassaan joulukuussa ja pohjoisimmassa kesäkuussa. Bradley sen sijaan havaitsi, että tähti oli eteläisimmässä asemassaan maaliskuussa ja pohjoisimmassa asemassaan syyskuussa, eikä tämän voitu selittää johtuvan parallaksista. Tämänkaltaisen liikkeen syy olikin aluksi hämärän peitossa.
Usein on kerrottu, että Bradley oivalsi ongelman ratkaisun ollessaan purjelaivallaThames-joella. Hän havaitsi, että kun alus kääntyi toiseen suuntaan, maston suunnassa oleva pieni lippu osoitti eri suuntaan, vaikka tuulen suunta ei muuttunut; ainoastaan aluksen suunta ja nopeus muuttuivat. Bradley pohti tarkoin, voisivatko Maan nopeus ja kulkusuunta ratansa eri kohdissa yhdessä tähdestä tulevan valon nopeuden kanssa saada aikaan hänen havaitsemansa muutokset tähtien näennäisessä asemassa. Hänen päätelmiensä tulos sopi hyvin yhteen hänen havaintojensa kanssa, ja samalla hän sai myös arvionvalonnopeudelle, ja hän osoitti, että tähtien parallaksi, jos sellaista ylipäänsä oli, oli aivan liian pieni mitattavaksi hänen aikanaan mahdollisen tarkkuuden (noin 2kaarisekuntia)[6] rajoissa. Parallaksin pienuus osoitti samalla, että tähdet olivat paljon kauempana Maasta kuin kukaan oli aikaisemmin uskonut.
Bradleyn havaitsemaa, myöhemmin aberraatioksi kutsuttua ilmiötä voitiin käytännössä myös pitää lopullisena ratkaisevana todisteena siitä, että Maa todella liikkuu, kutenAristarkhos,Kopernikus jaKepler olivat päätelleet. Siitä tiedotettiinRoyal Societylle tammikuussa 1729 (Phil. Trans. xxxv. 637).
Ole Rømer oli jo aikaisemmin todistanutvalon nopeuden olevan äärellinen, mutta aberraation teoria soi Bradleylle keinon määrittää se entistä tarkemmin.[5]
Varhaisimmat havainnot, joihin aberraation löytö perustui, oli tehty Molyneux'n talossa Kew Greenissä, ja niitä jatkettiin Bradleyn enon James Poundin talossa Wansteadissa, Essexissä. Sen jälkeen kun aberraatiota koskevat tutkimustulokset oli julkaistu, Bradley ryhtyi havainnoimaan, kehittämään ja tarkistamaan toista suurta löytöään, Maan akselinnutaatiota, mutta sitä koskevat tulokset julkaistiin painettuina vasta 14. helmikuuta 1748 (Phil. Trans. xlv. I), sen jälkeen kun hän oli varmistanut ilmiön todellisuuden tekemällä hyvin tarkkoja havaintoja kokonaisen kuun noodien jakson ajan (18,6 vuotta).
Vuonna 1742 Bradley nimitettiinEdmund Halleyn seuraajaksiAstronomer Royalina; hänen kuuluisuutensa teki hänelle mahdolliseksi saada tarvittavat määrärahat yhteensä tuhatpuntaa maksaneiden laitteiden hankkimiseksi.John Birdin vuonna 1750 valmiiksi rakentamankvadrantin avulla hän keräsiGreenwichissä kymmenen vuoden ajan mittaamattoman arvokkaita havaintotuloksia. Vuodesta 1752 lähtien hänelle myönnettiin 250 punnan vuotuinen apuraha.
Bradley lopetti tieteellisen uransa yhdeksän vuotta myöhemmin, kun hänen terveydentilansa oli heikentynyt, ja hän muutti Cotswoldin kyläänChalfordiin,Gloucestershireen, jossa hän kuoli Skiverallsin talossa 13. heinäkuuta 1762.[7] Hänen havaintojensa julkaiseminen viivästyi, koska niiden omistusoikeudesta kiisteltiin, mutta ne julkaisi lopultaClarendon Press Oxfordissa kahtena niteenä, vuosina 1798 ja 1806. Kuitenkin vastaFriedrich Wilhelm Bessel teki ymmärrettäväksi niiden perustavan merkityksen.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJames BradleyWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
