Kunnallispiiri rajoittuu lännessä ja pohjoisessaKaranmereen, idässä ja etelässä Obinlahteen, lounaassaPriuralskin piiriin. Piiriin kuuluu myös muutamia Karanmeren ja Obinlahden saaria. Saarista suurin on Jamalin niemimaan pohjoispuolella sijaitsevaBelyi.[1][2]
Jamalin piirin pysyvien asukkaiden määrä oli vuoteen 2010 saakka kasvanut melko maltillisesti, erityisesti kun tilannetta verrataan autonomisen piirikunnan keskiosien aiemmin tuotantoon otettujen kaasukenttien alueisiin. Vuonna 1959 Jamalin piirissä asui 8 245,[3] vuonna 1970 9 727, vuonna 1979 12 641, vuonna 1989 15 029 ja vuonna 2002 kaikkiaan 14 918 henkeä.[3][4][5][6][7]
Piirin yhteenlaskettu asukasluku oli 2010 väestönlaskennan mukaan 16 310 henkeä. Jamalin piiri jakautuu paikallishallinnossa kuuteen maalaiskuntaan. Asukkaista 46 henkeä kirjattiin maalaiskylien (kuntien) ulkopuolella asuviksi (tällaisia voivat olla esimerkiksi porojensa mukana paikasta toiseen muuttavat taloudet). Maalaiskunnat ovat vuoden 2010 asukaslukuineen:[8]
Mys-Kamennyin maalaiskunta ('Kamennyiniemen' maalaiskunta), 1 716 asukasta,
Jar-Salen maalaiskunta, 6 928 asukasta, joista Jamalin piirin keskuksena toimivassa Jar-Salen kylässä (taajamassa) 6 486 asukasta.
Jamalin piirissä sijaitsee lisäksi muun muassaGazpromin syrjäinen, mutta merkitykseltään kasvava, arktinenBovanenkovon tuotantotaajama, joissa työskentelee useita tuhansia ihmisiä. Tuotantotaajaman asukkaat ovat merityön tapaan töissä kausittain ja tyypillisesti kirjoilla muualla, eikä heitä siksi näy asukastilastoissa.
Petrokemian tuotannon laajeneminen tälle arktiselle alueelle paitsi lisää väestöä, myös muuttaa kansallisuusjakaumaa. Vielä 1989 väestönlaskennassa piirin suurin väestöryhmä oli yhä alkuperäisasukkaisiin kuuluvatnenetsit.lähde?
Seudulla on lukuisiamaakaasu-,öljy- jakaasukondensaattikenttiä, joista tunnetuimpiin kuuluu 2010-luvun alkupuolella avattu ja tuotantoon otettu Bovanenkovo, josta alkunsa saava 1 100 kilometrin maakaasun siirtoputkisto liittyy aiempaan kaasuputkiverkkoonKomin tasavallassa.[9][10] 2010-luvun puolivälissä tuotantoon otettiin Novyi Portin (Novoportovskojen) öljy- ja kaasukenttä, josta öljyä kuljetetaan putkitse ensin 105 kilometriä pohjoiseen Mys-Kamennyin (Kamennyiniemi) kylän seudulle ja sieltä 10,5 kilometriä merellä arktiseen meriöljyterminaaliin.[11][12][13] Jamalin piiri on kasvamassa erittäin merkittäväksi petrokemian raaka-aineiden tuotantoalueeksi; alueen luonnonrikkauksien tutkimus- ja tuotanto-oikeudet kuuluvat pääsääntöisestiGazpromille, jonkaJamalin megaprojektin keskeinen osa on juuri Jamalin niemimaan ja sitä ympäröivän matalan merialueen tuotannon kehittäminen.[9][10]
Kaasu- ja öljykenttien etsiminen ja käyttöönotto on edesauttanut liikenneyhteyksein kehittymistä. Arktiset olot tuovat kuitenkin haasteita liikenneväylien kunnossapidolle. Suurin osan piirin alueesta ontaigaa tai subarktista tai arktista tundraa ilman valmiita tieyhteyksiä.[2] Karameri on jäässä suurimman osan vuodesta.
Mys-Kamennyi (Kamennyiniemi): Öljy- ja kaasuteollisuuden putkistoja ja rakennuksia.
Nosturialus asentamassa keltaista, jäävahvistettua öljyterminaalia Obinlahdella Kamennyiniemen ulkopuolella. Terminaalia käytetään muun muassa Novyi Portin öljykentän tuotannon vientiin.
↑abcdНовый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск.ISBN 985-409-072-8.(venäjäksi)
↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010.ISBN 978-5-95230313-3.(venäjäksi)
.png)
