Alueesta noin puolet on arktiseen taisubarktiseen alueeseen kuuluvaatundraa ja puolet pohjoista havumetsää elitaigaa.[10]
Ilmasto on vahvastimantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -22...-26 °C ja heinäkuun keskilämpötila +4...+14 °C. Keskimääräinen vuosisademäärä jää kylmän ilmaston vuoksi 200–400 millimetriin.[10]
Jamalin Nenetsiassa on useita huomattavia luonnonsuojelualueita. Niistä erityisen merkittäviä ovatGydan niemimaalla sijaitsevaGydan kansallispuisto (pinta-ala 8 782 km²),Tazjoen yläjuoksunYlä-Tazin luonnonpuisto (6 313 km²), Obinlahden pohjukanAla-Obin luonnonsuojelualue (1 280 km²), Obin pääuoman ja sen itäisen Kunovat-sivujoen varrella sijaitsevaKunovatin luonnonsuojelualue (2 200 km²) jaNadymin piirissä sijaitsevaNadymin luonnonsuojelualue (5 640 km²).[11][12][13][14][15][16]
Äärimmäisen uhanalainenlumikurki pesii paikoinŠuryškaryn piirin eteläosissa. Se on piirin vaakunaeläin.(?)
Jamalin Nenetsian vuoden 2010Punaisen kirjan mukaan alueen uhanalaisia eläimiä ovat esimerkiksi Gydan kansallispuistossa ja Belyi-saarella asuvapeura sekä Jamalin niemimaan ympäristössä esiintyväatlantinmursu.Jääkarhu kuuluu alueella harvinaisiin mutta ei uhanalaisiin lajeihin.[17]
Linnuista alueellisesti uhanalaisia ovattunturihaukka ja laajemminkin erittäin uhanalainenlumikurki, joka pesii paikoin piirikunnan lounaisosissa.[17] Uhanalaisiin kaloihin luetaan muun muassa Ob- ja Tazjoessa sekä Karanmerellä esiintyväsiperiansampi, jonka saalismäärä putosi pääesiintymisalueella Objoessa vuosien 1935–1996 välillä 99,5 %. Paikallisesti uhanalainen on myössiperianjokilohi.[17]
Vuonna 2010 Jamalin Nenetsiassa oli yhteensä kahdeksan kaupunkia. Niistä seitsemän oli aluehallinnon alaisia kaupunkeja ja yksi (Tarko-Sale) oli kunnallispiirin keskus. Kaupungit ja niiden väkiluvut (2010) olivat:[2]
Syrjäisten petrokemian tuotantotaajamien koko ei ole mukana virallisessa asukasluvussa, koska asukkaat ovat kirjoilla muualla. Paikkakunnalla ollaan töissä ja asutaan tyypillisesti kuukauden jaksoissa; vuorokuukaudet ollaan vapaalla. Esimerkki tällaisesta taajamasta on kaukana muista astuskeskuksista sijaitseva, osin suomalaisvoimin rakennettuJamburg, jonka asukasluku oliNadymin piirin tilastojen mukaan 0, mutta työntekijöiden määrä silti 13 418.[18][19]
Vuonna 2002 Jamalin Nenetsian alue liitettiin niiden Venäjän federaation alueiden joukkoon, jonne ulkomaalaisten pääsy on rajoitettu.[20]Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun (FSB) vuoden 2006 päätöksen mukaisesti Jamalin Nenetsiasta luokiteltiin rajavyöhykkeeksi koko rauta- ja maantien mukaan kulkevanLabytnangi–Salehard–Nadym–Pangody–Novyi Urengoi–Tazovski–Krasnoselkup-linjan pohjoispuolinen alue.[20] Koko piirikunnan pohjoisosa liitettiin rekisteröintivelvotteen puolesta vaativammaksi rajavyöhykkeeksi.
Venäjän keisarikunnanTobolskin kuvernementti kattoi koko nykyisen Jamalin Nenetsian. Kartta vuodelta 1800.Jamalin Nenetsian ydinosa kuului yhä 1800-luvun lopulla tällöin jo pienentyneeseenTobolskin kuvernementtiin.
Ihminen saapui läntisen Siperian tasangoille pian mannerjään vetäytymisen jälkeen. Alueen jokien, kuten Obin jaTazin, varteen syntyi kalastaja- ja metsästäjäyhteisöjen asutuksia jo 3 000–2 000 vuotta eaa. Ehkä vuosituhat myöhemmin alueelle tulisamojedejä, jotka etenivät seuraten Obin ja Jenisein jokilaaksoja.[10]Nenetsiasutus sai tästä alkunsa.Selkupit syntyivät samojeditulokkaiden ja paikalla asuneen varhaisväestön vuorovaikutuksesta.
Venäläisiä kauppiaita ja käsityöläisiä saapui alueelle 1000- ja 1100-luvulta lähtien.Nestorin kronikan mukaanNovgorodin seudulta lähtenyt retkikunta saapui 1096 kauasJugran alueelle Uralin taakse purjehtimalla vuoroinPetšora-, Ob- ja Tazjokia.[10] Sama kronikka on ensimmäisiä nenetsit mainitsevia historiallisia lähteitä.[21] Vuodesta 1187 Obin alajuoksu kuului Novgorodin etupiiriin.[1] Novgorodin vaikutuksen heikennyttyä Obin pääuoman ja senIrtyš-sivujoen välisen, turkiksista rikkaan alueen pohjoisosat olivat jo 1400-luvullaMoskovan Venäjän etupiiriä.[10] Moskovan ruhtinaiden arvonimeen lisättiin 1502 maininta Obin seuduista.[1]Siperian kaanikunta Obin keskijuoksulla kuitenkin hidasti kauppayhteyksiä. Vasta kaanikunnan vuoden 1582 tappion jälkeen tätä pohjoisemmat alueet päätyivät laajemmin kaupankäynnin ja venäläisen uudissasutuksen kohteeksi. Sotilaita, uudisasukkaita, kauppiaita, samoin kuin turkiseläimiä pyytäviä metsästäjiä suuntasi nyt Obia pohjoiseen ja Siperiaan.[10][22]
Vuonna 1595 venäläisjoukot rakensivat Objoen varrelle,hantikylän paikalle, lähelle pohjoista napapiiriä kasakkalinnoituksen. Tämä siihen aikaan Siperian pohjoisin linnoituspaikka sai nimen Obdorsk, mikä viittaa sijaintiin Objoen luona. Neuvostoliiton aikana kaupunki nimettiin uudelleenSalehardiksi.[23][10]
Nenetseiltä alettiin kerätä Moskovalle veroa (jasak), jonka Jamalin ja Purin alueen syrjäseudun väki sai maksaa turkiksina.[21][24] Vuonna 1660 laajeneva Siperia tuotti jo yli 600 000 ruplaa eli noin kolmanneksen koko Venäjän budjetin tuloista. Alue kävi laajamittaista kauppaa turkiksilla,mammutinluilla, höyhenillä, turkisvaatteilla ja muilla tuotteilla. Tuotteita esiteltiin kuuluisilla Obdorskin markkinoilla. Maksuvälineenä käytettiinnaalia.[10][9]
Huhtikuussa 1918 alkoineuvostovallan aika, mutta seurannut sisällissota jatkui vuoden 1921 lopulle. Jamalin Nenetsian alue kuului aluksiUralin alueeseen. 10. joulukuuta 1930 tästä alueesta rajattiinJamalin nenetsien kansallinen piirikunta; päivämäärää pidetään nykyisen Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan perustamisajankohtana.[10][1][25]
Poronhoitoalueet, metsästys- ja kalastusmaat kollektivisoitiin 1930-luvulla, turkistarhaus aloitettiin vuonna 1936.[10] Jamalin Nenetsiassa oli 1940-luvun lopulla ainakin kolme Neuvostoliitongulag-leireistä. Pakkotyöleireille joutuneet rakensivat muun muassa Jamalin niemimaan arktista satamaa (Novyi Port) ja keskeneräiseksi jäänyttä rautatietä Salhardista itäänJeniseijoelleIgarkaan ja sieltä edelleenNorilskiin.[10][26]
14. huhtikuuta 1962Tazin kylän lähistön tundralta löytyi ensimmäinenmaakaasuesiintymä. Vuosien 1964 ja 1966 välillä alueelta löytyi viisi merkittävää tuotantoaluetta. Näiden joukossa olivatGubkinskin jaUrengoin kaasukentät. Jälkimmäinen oli tuolloin maailman suurin maakaasuesiintymä.[9]
Jamalin nenetsien autonominen piirikunta kuuluuTjumenin alueeseen, muttaNeuvostoliiton hajoamisen jälkeen siitä tuliVenäjän federaation subjekti (jäsenalue), jollainen myös Tjumenin alue on. Jamalin Nenetsian pääkaupunki onObin varrella sijaitsevaSalehard (per. 1595). Piirikuntahallinnon johdossa on kuvernööri, joka nimittää hallinnon ylimmät toimihenkilöt. Piirikunnan lakeja säätää valtiollinen duuma.[10]
Paikallishallinnollisesti Jamalin Nenetsia on jaettu seitsemään piiriin (raion) ja kuuteen kaupunkipiirikuntaan. Piirit ovat:
Alueen suuremmista kaupungeistaNadym on kuntaliitossa sitä ympäröivän piirin kanssa[29], mutta esitetään joskus tilastoissa piiristään erillisenä piirikunnan alaisena kaupunkina.[2]
Maakaasun ja maaöljyn siirtoputkistot ovat muuttaneet Jamalin Nenetsian luontoa ja taloutta. Neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1983Urengoi–Užhorod maakaasuputken kunniaksi.
Jamalin Nenetsian talous perustuuöljyn,maakaasun jakaasukondensaatin tuotantoon; petrokemian teollisuus vastasi yhteensä 93 prosentista koko piirikunnan teollisuustuotannosta (2004). Piirikunnan merkitys koko Venäjän ja Euroopan energiantuotannolle on keskeinen: alue tuotti noin 90 prosenttia koko Venäjän maakaasusta ja 12 prosenttia sen öljystä.[10] Venäjän tärkeimmät Eurooppaan maakaasua kuljettavat kaasuputkistot alkavat Jamalin Nenetsian alueelta.[30] Maakaasu myösGasum-yhtiön verkkoon, jota kautta kulkee noin 10 % primäärienergiantuotannon ja 11 % sähkötuotannon raaka-aineista Suomessa, on miltei täysin peräisin Jamalin Nenetsiasta.[31]
Maakaasua tuotettiin joulukuussa 2009 yhteensä 88 Jamalin Nenetsiassa sijaitsevalta kentältä.Gazprom tytäryhtiöineen tuotti tuolloin 88,3 % alueen kaasusta. Kaasukondensaattia saatiin 24 tuotantopaikalta, Gazpromin tuotanto-osuus oli 65,1 %. Venäjän toiseksi suurin kaasuntuottajaNovatek, jolla on pääkonttori Jamalin NenetsianTarko-Salessa, vastasi 23,8 % osuudesta. Muita huomattavia kaasukondensaatin tuottajia olivatRospan International 5,7 % jaRosneft 3,5 % osuudella.[32][33] Öljyä Jamalin Nenetsiassa tuotettiin 55 kentältä. Gazpromin öljyntuotantoyhtiöGazprom Neft vastasi 63,7 % koko Jamalin Nenetsian öljyntuotannosta, Rosneft tuotti 27,8 %.[33]
Gazpromilla on alueella tärkeä yhteiskunnallinen asema. Se toimii aktiivisesti Jamalin Nenetsian piirikunnan ja sen kunnallispiirien kanssa. Yhtiön kaasun- ja öljyntuotanto Jamalin Nenetsiassa on laajentunut suunnitelmien mukaan Jamalin piirin (Bovanenkovon kaasukentillä) jaJamburgin lähistöllä (Jamburgin kaasukenttä) Nadymin ja Tazin piireissä. Uutta 1 100 kilometrin maakaasuputkistoa BovanenkovostaKomin tasavallanUhtaan ollaan avaamassa kesällä 2012. Samalla on rakennettu tuotantoa tukevia tie- ja rautatielinjoja sekä tietoliikenneyhteyksiä. Lisäksi valmistellaan kaasun nesteytyslaitosta; kuljetus tapahtuisi ainakin osaksiLNG-aluksilla.[34][35][33]
Piirikunnassa on myös metsä-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta. Maanviljely ei pohjoisessa kannata, ja maatalous on suuntautunutporonhoitoon, kalastukseen,turkistarhaukseen ja turkisten jalostukseen.[10][9] Porot ovat nykyisin pääosin yksityisomistuksessa, koska niistä poronhoitajat saavat paremman korvauksen. Neuvostoajalta periytyviä, nykyään lähinnä kunnan omistamia poronhoitoprikaateja on jäljellä vain paikoin. Porotokkien koko vaihtelee 50–7 000 yksilön välillä.[36] Kaikkiaan poroja arvioidaan tällä maailman suurimmalla poronhoitoalueella olevan noin 600 000.[9][37] Jamalin niemimaan Bovanenkovon kaasukenttien ja niihin liittyvien uusien kaasunsiirtoputkistojen on äskettäin raportoitu aiheuttavan huolta poronhoitajissa, koska laitteistot osuvat porojen perinteisille vaellusreiteille.[37]
Venäjän suurimmatmaakaasukentät sijaitsevat Jamalin Nenetsiassa. Pääosin Venäjän valtion omistama kaasuyhtiöGazprom on rakentanut Jamalin niemimaalle, Obinlahden länsirannan lähelleSabettan kaasuntuotantolaitoksen. Sen toiminta putkistoineen ja vesistövaikutuksineen on aiheuttanut ongelmia paikallisille asukkaille javaeltavalle poronhoidolle.[38][39]
Sabettan satamaa ja läheisiä Jamal LNG -hankkeen kaasusäiliöitä.
Piirikunta on maailman kaasupitoisinta aluetta, jossa on maailman kaasuvaroista 18 prosenttia. Bovanenkovon kaasukentältä kaasua kulkee putkia pitkin muun muassa Suomeen ja Ukrainan kautta edelleen. Sabettan kaasukentästä omistaa Kiinan valtion rahoitusyhtiö ja Silkkitierahasto lähes 30 prosenttia, ranskalainen öljy-yhtiö Total omistaa 20 prosenttia.[38]Venäjän hyökkäyssodan 2022- seurauksena useat kansainväliset yritykset ovat huomattavasti supistaneet, vetäytyneet kokonaan tai vetäytymässä yhteistyöstä, rahoituksesta ja esimerkiksi LNG-kaasun tuonnista Jamalin Nenetsiasta.
Nenetseille kaasutuotannon aloittamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka kännykkäyhteydet nykyisin toimivat, Sabettan poropaimentolaisilla on pulaa polttopuusta ja asunnot ovat kylmiä. Polttoaine moottorikelkkoihin joudutaan hakemaan sadan kilometrin päästä. Nenetsit eivät saa käyttääSabettan lentoasemaa, joka rakennettiin heidän pyhälle paikalleen.[39]
Alueen porolaitummista on laskennallisesti kuusi prosenttia päätynyt kaasuntuotantoon, mutta aluetta pirstaloivat putket, tiet ja rautatie. Rautatietä on suunniteltu jatkettavan Sabettaan asti.[39]
Alueen poroista sairastui ainakin tuhatpernaruttoon kesällä 2016. Yksi lapsi kuoli ja useita ihmisiä sairastui[40]. Epidemia todettoonTarko-Salen kaupungin lähistöllä. Kyseinen erittäin vaarallinen tartuntatauti on levinnyt myös ihmisiin, vaikkei bakteeri tartu ihmisestä toiseen. Kyseessä on ilmeisesti yksi pahimmista maassa todetuista epidemioista. Poroja ryhdyttiin rokottamaan ja ihmisiä pakkoevakuoitiin helikoptereilla. Porokuolemia arveltiin aluksi kuumuuden aiheuttamiksi, mutta maaperästä ilmeisesti levinnyt pernaruttobasilli todettiin laboratoriokokein.[41][42]
Puskuproomut ovat yleinen tapa kuljettaa tavaraaObilla. Kuvassapuskija siirtämässä tyhjää proomua. Gazpromin lentoyhtiö Gazpromavia lennättää yhtiön työntekijöitä tuotantotaajamiin ja näistä vuorokuukausin vapaalle.
Ob jaKaranmeri ovat tärkeitä vesiliikenneväyliä. Myös muiden suurten jokien alajuoksuilla onsatamia, ja jokia pitkin liikennöidään.[7][43] Ankaran talven takia esimerkiksiproomuja hyödyntävä tavaraliikenne on mahdollista alueen joissa vain 2–4 kesäkuukauden aikana.[10] Karanmerelläjäänmurtajat pidentävät merialueen käyttöaikaa.[44] Petrokemian kuljetuksiin matalalle Obinlahdelle on hahmoteltu myös jäissä kulkevia aluksia.[45]
PääkaupunkiSalehard on ollut maantie- ja rautatieliikenteen osalta erillinen saareke, mutta vuonna 2012 valmistuvan Objoen ylittävän sillan myötä tilanne on muuttumassa. Toistaiseksi pääkaupungista on kesäisin lossiyhteys ja talvisin jäätie Objoen toiselle puolelleLabytnangiin. Sieltä johtaa rautatieKomin puolelleVorkutaan ja edelleen Venäjän eteläisempiin osiin.[43][7][46] ÄskettäinJamalin niemimaanBovanenkovo liitettiin 525 kilometrin rautatiellä (Obskaja-Bovanenkovo) osaksi tätäVenäjän rautateiden pohjoista rataverkkoa[47][34][35]. Uusi rataosuus katsotaan maailman pohjoisimmaksi rautatieverkoksi. Sittemmin rataa on jatkettu toistakymmentä kilometriä Karskajaan (Ка́рская).[48]
Nenetsit ovat alueen alkuperäisväestöä.Samoin alkuperäiskansoja edustaviahantilapsia.
Toinen laaja rautatie- ja tieverkko saapuu etelästäSurgutista Jamalin nenetsien piirikunnan keskiosan kaupunkeihin.[7][46]
Keskeisimmissä kaupungeissa ja joissakin syrjäisissä taajamissa sijaitsee myös lentoasema (Nojabrsk, Novyi Urengoi, Nadym, Salehard,Jamburg) tai pienlentokenttä (esimerkiksi Krasnoselkup, Tolka, Jamalin Bovanenkovo).[7][43] Jamburgin lentoaseman toiminta on Gazpromin tytäryhtiön Gazpromavian vastuulla.[49]
Jamalin Nenetsian väestö on moninkertaistunut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana vuosina 1959–2010. Kun tämän pohjoisen piirikunnan asukasluku oli 1939 laskennan mukaan 45 800[51] ja vuoden 1959 laskennan mukaan 62 600 (1959)[52], se kohosi kaasu- ja öljykenttien löydyttyä nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla. Alueelle muutti erityisesti venäläisiä ja ukrainalaisia; kasvu keskittyi paljolti petrokemian tuotantoon keskittyneisiin kaupunkeihin. Ukrainalaisten ja valkovenäläisten osuus Jamalin Nenetsian asukkaista on kuitenkin pienentynyt merkittävästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Väkiluku oli 81 200 (1970)[52], 158 800 (1979)[53], 494 800 (1989)[52] ja 507 000 (2002).[54]
Jamalin Nenetsia on yksi harvoista Venäjän pohjoisista alueista, jonka asukasluku ei ole kääntynyt laskuunNeuvostoliiton hajoamisen jälkeen, vaan päinvastoin on edelleen kasvanut.[55] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Jamalin Nenetsian asukasluku oli 522 904 (2010), josta 84,7 % (443 043) oli kaupunkilaisia.[2] Tämän 2,2 kertaa Suomen kokoisen piirikunnan asukastiheys oli 0,70 as./km².[2][55]
Oheisessa taulukossa on esitetty Jamalin-Nenetsian väestön kansallisuusjakauma vuosien 1939–2010 väestönlaskennoissa, vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Mukana ovat piirikunnan kolme alkuperäisväestöryhmää ja näitä suuremmat etniset ryhmät eli 2010 väestönlaskennassa vähintään 0,5 % väestöosuutta vastaavat ryhmät. Lisäksi on lueteltu saksalaisten ja suomalaisten määrä (esimerkkeinä sodan ja Stalinin aikana Neuvostoliiton syrjäseuduille karkotetuista kansallisuuksista). Ryhmät on järjesteltävissä prosenttimääräisen esiintymisensä perusteella kussakin väestönlaskennassa. (Huom! Taulukko hieman keskeneräinen. Jostain syystä lukumääräsarakkeiden sorttaus ei toimi oikein; vaan järjestelee Määrä-sarakkeen vasemmalla puolella olevan, edellisen väestönlaskennan %-sarakkeen mukaan. Vuoden 1989 tietojen lähteenä toukokuussa 2012 käytettyä piirikunnan aiemmalla sivustolla ollut tiedosto ei ollut saatavissa 7.-8.6.2012; vuoden 1989 sarakkeesta puuttuu siksi viite).
* Ryhmää/Tietoa ei ollut eritelty käytetyssä aineistossa.** Ryhmää sisältyy muihin kansallisuuksiin tässä aineistossa.*** Erotus väestön kokonaismäärän[52] ja kansallisuutensa ilmoittaneiden[56][57] välillä.
↑Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
↑abVenäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. [Opas käyttää kirjoitusasuaJamalin Nenetsien autonominen piirikunta.] Teoksen näköispainos 2010,ISBN 978-952-5446-47-0Verkossa pdf
↑abcdefgНовый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск.ISBN 985-409-072-8.(venäjäksi)
↑abcdeYamalo-Nenets Autonomous District The Federal Agency for Tourism of the Ministry of Sport, Tourism and Youth Program of the Russian Federation, welcome2russia.ru. Arkistoitu 21.1.2015. Viitattu 15.5.2012. (englanniksi)
↑Natsionalnyi park "Gydanski" (vuoden 2019 päätös luonnonpuiston muuttamisesta kansallispuistoksi) Gydan kansallispuiston sivusto, gdanskiynp.ru. Viitattu 23.3.2024, linkin päivitys. (venäjäksi)
↑Gydanski zapovednik (Гыданский Заповедник) (Gydan luonnonpuistosta kertova sivu, mutta status vaihtunut vuonna 2019 kansallispuistoksi) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 23.3.2024, linkin päivitys. (venäjäksi)
↑Население населенных пунктов, расположенных на территории Надымского района, за 2010 год (Nadymin alueella sijaitsevien taajamien väestö vuonna 2010, rar-pakattu Excel-tiedostot 3.1 (asukkaat) ja 3,6.xls (työntekijät) osana kuntapiirin vuoden 2010 tietopakettia (Паспорт населенных пунктов, расположенных на территории Надымского района, за 2010 год)) Nadymin piirihallinto, nadymregion.ru. Arkistoitu 23.5.2011. Viitattu 29.4.2012. (venäjäksi)
↑abPogranitšnaja zona (Rajavyöhyke) Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan virallinen sivusto, правительство.янао.рф. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 5.5.2012. (venäjäksi)
↑Venäjän historia. Päätoimittaja Heikki Kirkinen. Erkki Kuujon kirjoittaman kappaleenVenäjä uuden ajan alussa sivut 88-89 (Tie Siperian ja Jäämeren kautta länteen). Otava, Helsinki, 2000. 567 sivua.ISBN 951-1-15799-X.
↑Venäjän historia. Päätoimittaja Heikki Kirkinen. Jussi T. Lappalaisen kirjoittaman kappaleenToipuva Moskovan valtakunta sivut 129-131 (Tyynellemerelle). Otava, Helsinki, 2000. 567 sivua.ISBN 951-1-15799-X.
↑Salekhard city (tietoa kaupungista) Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan virallinen verkkosivusto. Arkistoitu 25.5.2007. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
↑Karta GULAGa (GULAG-leirien klikattava sijaitikartta Jamalin Nenetsian alueella ja ympäristössä (1929-60)) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
↑Государственный Комитет Российской Федерации по Статистике (Venäjän federaation tilastokomitea): Russian classification on objects of administrative division, ОК 019-95 (Venäjän luokittelu hallinnollisen jaon objekteista, osa 3. Jamalin Nenetsian kaupunkipiirit löytyvät OKATO koodeilla 71 171- 71 176 ja 71 178) Mukana Rosstandardin päätökset 14.12.2011 asti. base.consultant.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
↑City history Nadymin kaupunki, gorod-nadym.ru. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
↑abcNeftegezovyi kompleks Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan virallinen sivusto, правительство.янао.рф. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 14.5.2012. (venäjäksi)
↑ab Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010.ISBN 978-5-95230313-3.(venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva yhteenveto siitä, mihin Venäjä uskoo vuonna 2012. Jamalin Nenetsian yhteenveto s. 231. Koko 240-sivuinen raportti ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 25.1.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 25.1.2013. (venäjäksi)
↑Kino Suomi: Poron hahmossa pitkin taivaankaarta (7) (Markku Lehmuskallion ohjaama kulttuuridokumentti Jamalin-Nenetsian Jamalin piirin paimentolaisnenetsien arjesta ja vaelluksesta ennen kaasuteollisuuden tuomaa muutosta Jamalin niemimaalla) 1993. areena.yle.fi. Arkistoitu 15.2.2013. Viitattu 23.1.2013.
.svg)
.svg)
