| Jagadish Chandra Bose | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. toukokuuta1858 Mymensingh,Bengali,Intia (Nykyisin osaBangladeshia) |
| Kuollut | 23. marraskuuta1937 (78 vuotta) Giridih,Bihar, Intia |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Lordi Rayleigh |
| Oppilaat | Satyendra Bose |
| Tutkimusalue | Fysiikka,biofysiikka,kasvitiede ja arkeologia |
 Nimikirjoitus | |
| Infobox OK | |
Jagadish Chandra Bose (bengaliksiজগদীশ চন্দ্র বসু,Jôgôdīś Côndrô Bôśu;30. marraskuuta1858Mymensingh,Bengal,Intia –23. marraskuuta1937Giridih,Bihar, Intia) oliintialainenfyysikko jakasvitieteilijä, jota pidetäänradiotekniikan jabiofysiikan pioneerina.[1][2]
Bose syntyi varakkaaseen perheeseen. Hän aloitti opiskelunKalkutan St. Xavier's Collegessa vuonna 1875 ja valmistuiKalkutan yliopistosta vuonna 1877. Vuonna 1880 Bose lähti IntiastaEnglantiin. Hän opiskeli vuoden ajan lääketiedettäLontoon yliopistossa, mutta joutui lopettamaan opinnot terveytensä vuoksi. Vuonna 1881 hän kirjoittautuiCambridgen yliopistonChrist's Collegeen opiskelemaan fysiikkaa ja valmistui sieltä vuonna 1884. Samana vuonna Bose sai myös tutkinnon Lontoon yliopistosta. Vuotta myöhemmin Bosesta tuli fysiikan professori KalkutanPresidency Collegessa.[2]
Vuosina 1894-1900 Bose teki uraauurtavaa tutkimustaradioaalloista. Bose esitteli radioaaltojen käyttöä Kalkutassa marraskuussa 1894, mutta hän ei ollut kiinnostunut patentoimaan keksintöään. Bosen kokeessa vuonna 1895 saatiin ruutia polttamalla aikaanmikroaaltoja, joiden vaikutuksesta saatiin kello soimaan. Toisin kuinGuglielmo Marconi, joka pyrki kaupallistamaan radioaaltoja koskevan työnsä, Bose oli kiinnostunut radioaalloista puhtaasti tieteellisenä pyrkimyksenä. Bose kehitti myös laitteita radioaaltojen tuottamiseen, lähettämiseen ja vastaanottamiseen ja osoitti niiden avulla aaltojen ominaisuudet, kuten heijastumisen ja taittumisen.[2][1]
Vuoden 1900 jälkeen Bose alkoi harjoittaa eläinten ja kasvienfysiologiaa koskevaa tutkimusta. Hän julkaisi artikkeleitasähkömagneettisen säteilyn vaikutuksesta kasveihin ja niiden kasvuun ja kehitti välineitä mittaamaan säteiden vaikutusta kasveihin. Kehittämällään laitteella hän pystyi tarkkailemaan kasvien kasvua jopa kymmenmiljoonakertaisella vahvistuksella. Bosen merkittävä panos biofysiikan alalla oli sen havainnointi, ettäärsykkeiden kulkeutuminen kasveissa on luonteeltaan sähköistä ja käyttäväntoimintajännitettä, kun aiemmin tämän ymmärrettiin olevan luonteeltaan kemiallista.[2][1][3][4]
Vuonna 1917 Bose perusti Kalkuttaan Intian ensimmäisen tieteellisen tutkimuslaitoksen. Samana vuonna Bose lyötiin ritariksi. Vuonna 1920 hänestä tuli ensimmäinen intialainen tiedemies, joka valittiinRoyal Societyn jäseneksi. Bose matkusteli paljon ja piti luentoja sähkömagneettisista aalloista, sähkömagneettisten aaltojen vaikutuksista elävään ja elottomaan aineeseen sekä kasvien fysiologiasta.[2][1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJagadish Chandra BoseWikimedia Commonsissa
