Jacques-Bénigne Bossuet (25. syyskuuta1627Dijon,Ranska –12. huhtikuuta1704Pariisi, Ranska)[1] oliranskalainenteologi,saarnaaja jakirjailija.
Bossuet'ta pidetään yhtenä ranskankielisen proosan mestareista.[2]
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Bossuet syntyi perheeseen, joka oli palvellut hallitsijaa erilaisissa tehtävissä. Hän kävi koulunsaDijoninjesuiittojen koulussa, ja viidentoista ikäisenä hän tuli Pariisiin päättääkseen siellä koulunsa. PariisilaisessaNavarran collegessa oli yhtenä hänen opettajanaan maisteri Nicolas Cornet, joka oli tunnettu teologi jajansenismin vastustaja. Vuonna 1652 Bossuet sai valmiiksi tutkintonsa, sen jälkeen kun hän oli läpäissyt useita julkisia testejä, jotka kiinnittivät häneen yleistä huomiota, ja hän sai osakseen myös ruhtinasLouis II Condén ystävyyden. Pappistutkinnon suoritettuaan ja tohtorin arvon saatuaan hän lähti PariisistaMetziin, jonne hänen isänsä oli nimitetty alueparlamentin neuvonantajaksi ja johon hän itse sai nimityksenkaniikiksi.
Bossuet kutsuttiin usein Pariisiin, ja hän sai arvostusta ja yleistä arvonantoa saarnoistaan ja pyhimysten muistoksi pitämistään ylistyspuheista. Hän saarnasi eräänäadventtina ja paastonaikana kuningataräidin ja kuninkaan läsnä ollessa. Hän onnistui hyvin myös protestanttien käännyttämisessä takaisin katoliseen kirkkoon. Käännynnäisistä on mainittava muun muassa kenraali T. Dangeau ja Mademoiselle de Duras. Helpottaakseen kääntymistä katolisuuteen hän kirjoitti teoksen:Exposition de la doctrine de l’Eglise.
Useimmat näistä improvisoidusti pidetyistä saarnoista ovat kadonneet. Hänellä oli tapana mietiskellä aihetta muutama tunti ennen saarnatuoliin nousemista, merkitä paperille jotain avainsanoja,kirkkoisien sanontoja, joita hän käytti saarnapolkunsa maamerkkeinä. Joskus hän saneli pitkiä osia saarnastaan, mutta sitten hän ajautui hetken innoituksen valtaan sekä kuulijoissaan heränneeseen vaikutelmaan.
Kun Charles-Maurice Le Tellier nimitettiin 21. syyskuuta 1670Reimsin arkkipiispa-herttuaksi, siunattiin Bossuetpaavin suostumuksellaCondomin piispaksi. Tämä tapahtui Pontoisen fransiskaanikirkossa.
Vuonna 1670 ja vielä seuraavanakin vuonna hän piti hautajaispuheita, joissa hän toi esille hienostuneella tavalla inhimillisen suuruuden mitättömyyden. Hän piti hautajaispuheet muun muassaRanskan Henrietta Marialle, joka oli myös Englannin kuningatar ja kuningasKaarle I:n puoliso, sekä kuningasLudvig XIII:n puolisolleAnna Itävaltalaiselle.
Bossuetista tuli kruununperillisen (dauphinin),Ludvig XIV:n jaMaria Teresian pojan, opettaja[2]. Vuonna 1681 hän kirjoitti teoksenDiscours sur l'histoire universelle, jossa hän, esitettyään aluksi lyhyen yhteenvedon tapahtumista, pohtii Jumalan tahtoa kirkkonsa suhteen. KutenVoltaire sanoi, voi vain ihmetellä, miten majesteetillisesti hän kuvaa tapoja, hallituksia, suurten valtakuntien kasvua ja tuhoa ja nämä yhdellä nopealla energisellä katsauksella. Kruununperillisen käyttöön hän kirjoitti myös teoksenTraité de la connaissance de Dieu et de soi-même, jossa hän noudattelee yleisestiRené Descartesin doktriineja yhtä syvällisesti kuin Descartes.
Bossuet valittiinRanskan akatemian jäseneksi vuonna 1671. Hän oli tuolin numero 37 haltija. Se oli aiemmin kuulunutDaniel Hay du Chastelet’lle. Lisäksi hän oli jäsenenä vuonna 1627 perustetussa vaikutusvaltaisessa salaseurassaLa Compagnie du Saint-Sacrement.
Kun kruununperijän kasvatustehtävä oli 1681 päättynyt, Bossuet nimitettiin Meaux’n piispaksi, ja tämän jälkeen hän keskittyi huolehtimaan hiippakunnastaan, saarnasi säännöllisesti sekä taisteli katolisena teologina protestantteja vastaan. Hän kirjoitti kuuluisan Meaux’n katekismuksen (Catéchisme de Meaux) vuonna 1687 ja valmisti hiippakuntansa uskovaisille teoksetMéditations sur l'Evangile sekä Elévations sur les Mystères.
Bossuetilla oli merkittävä saarnaaja ja puhuja ja myös Ranskan papiston säätykokouksen johtaja. Vuoden 1682 papiston säätykokouksessa tapahtuneessa kuninkaan ja paavin välien rikkoutumisessa Bossuet laati julistuksengallikaanisen kirkon vapaudesta. Tämä rajoitti paavin valtaa Ranskan kirkossa. Nämä vuoden 1682 neljä artiklaa määrittelivät suhteen valtioon ja ovat myöhemminkin olleet kiivaan keskustelun kohteina. Paavi reagoi tekstiin polttamalla sen.
Bossuet kuoli Pariisissa 12. huhtikuuta 1704virtsakivien aiheuttamaan sairauteen.
Suomenkielinen näyte ”Englannin Henriette-Anne’in, Orleans’in herttuattaren, ruumissaarna” on antologiassaRanskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934).
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaJacques Bénigne BossuetWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
