Kokeiltuaansurrealistisia, puoliabstrakteja,symbolistisia ja ”automaattisia” maalauksia Pollock kehitti 1940-luvun lopulla omintakeisen maalaustavan, jossa hän vaiheittain kaatoi, tiputti tai roiskutti maaleja lattialle asetetuille maalauskankaille. Tuloksena oli suuria maalauksia, joissa on monimutkaisia ja vahvoja viivamaisia kuvioita. Aluksi teokset olivat värikkäitä, mutta 1950-luvulla ne muuttuivat tummiksi, osittain mustavalkoisiksi.
Pollock uskoi, että taide juontuu piilotajunnasta, ja arvioi omia ja muiden teoksia niihin kuuluvan henkilökohtaisen ilmaisun aitouden kautta. Hänestä tuli johtava abstraktin ekspressionismin harjoittaja, ja hänet tunnetaan erityisesti toimintamaalauksestaan eliaction paintingista. VaikutusvaltaisentaidekriitikkoClement Greenbergin tukemana hänestä tuli kuuluisuus 1950-luvun alussa.
Pollockin asema on merkittävä amerikkalaisena taiteilijana siksi, että hän mursi eurooppalaisten taiteilijoiden ylivallan ja heidän taiteellisten malliensa jäljittelyt Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Abstrakti ekspressionismi oli ensimmäinen itsenäinen amerikkalaisen taiteen suuntaus.Willem de Kooningin toteamus Pollockista luonnehti Pollockin ja Yhdysvaltain taiteen esiinnousua 1950-luvulla:Jackson broke the ice – Jackson mursi jään.[2]
Pollockin taiteen perintö on myös jossain määrin poliittisesti varautunut. Hänen maalauksiaan esiteltiin amerikkalaisen elämäntavan ja kulttuurin saavutuksina eri puolilla maailmaa 1950-luvullakylmän sodan aikana, muun muassaSuomessa. Eri puolille maailmaa lähetetyt taidenäyttelyt olivat Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatke.[3]
Monia taidekeskusteluja ja kiistoja aiheuttanut Pollockin taide vaikutti paitsi Yhdysvaltain maalaustaiteeseen, myös Euroopassa ja myöhemmin Suomessa 1960-luvulla vahvasti esiintyneeseeninformalismiin, jota pidetään rinnakkaisena abstraktille ekspressionismille.
Vaikka itse maalipinnat näyttävätkin sellaisilta, joita kuka tahansa voisi tuottaa roiskuttamalla maalia kankaalle, tietokoneanalyysi on osoittanut selkeitä eroja Pollockin teosten ja tarkoituksettomasti roiskittujen maalipintojen välillä. Pollockin maalauksissa ilmenee sefraktaaligeometriasta tuttu ilmiö, että pienet yksityiskohdat muistuttavat suurempia rakenteita. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi puiden oksistoissa jasananjalan lehdissä. Tutkijoiden mukaan osoittaa Pollockin näkijänlahjoja, että hän havaitsi tämän luonnossa, ennen kuin fraktaaligeometria oli vielä laajemmin tunnettu.[4]
Jackson Pollockin teoksista kaksi merkittävää on esitetty Suomessa. Tammikuussa 1954Helsingin Taidehallissa olleessa amerikkalaisen taiteen näyttelyssä olivat mukanaShe-Wolf (Naarassusi), 1946 ja suuri abstraktiaction-maalausNo. 6, 1952, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi myös nimelläConvergence.[5]Oiva Polari kirjoitti Pollockin teoksista:
»Omasta puolestamme kieltäydymme ehdottomasti pitämästä tällaista taiteena, sillä jos se kuitenkin sitä on, silloin myöskin kaatuneen mustepullon tahra pöytäliinalla on taidetta![6]»
Uuden Suomen taidekriitikkoE. J. Vehmas kirjoitti:
»Niissä on vaikea nähdä mitään järkevää tarkoitusta eikä siihen ole kai pyrittykään, sillä taulut ovat saaneet osin maalata itse itsensä värin valuessa. Ne ovat siis kuin surrealistisen ajanautomatismia, kun paperille kaadettu musteläiskä sai levitä haluamaansa muotoon paljastaakseen tuntemattoman maailmansielun salaisuuksia. Ilmeisesti tässä on menty jo niin paljon rajan yli, että edessä ei ole muuta kuin väistämätön palaaminen taaksepäin. Pollock on siis tavallaan virstanpylväs modernissa maalauksessa. Hänen varhaistyössään ”Naarassusi” voi kuitenkin nähdä maalarin taipumuksia.[7]»
»Modernin maalauksen äärimmäistä äärimmäisyyttä edustanee Pollock, joka yhdeksättä neliömetriä laajoissa sommitelmissaan on antanut taulun itse maalata itsensä värin saadessa valua ja muotoutua kankaalla sitä mukaa kuin sitä on käännelty eri asentoihin.[8]»
Jackson Pollock aloitti taideopiskelunLos Angelesin Manual Arts High Schoolissa, Kaliforniassa. Hän muuttiNew Yorkiin ja alkoi opiskella vuonna 1930 The Art Students League -taidekoulussa. Tuotantoa hallitsevat Bentonin regionalismin vaikutteet, sekä kaareviin, aaltoileviin viivoihin perustuvat teokset.
Pollock oli tutustunut nestemäisen, juoksevan maalin käyttöön vuonna 1936 meksikolaisenmuralistinDavid Alfaro Siqueirosin työpajassa. Maalin kaataminen oli eräs useista tekniikoista, joita hän alkoi kokeilla 1940-luvulla. Samoihin aikoihin Pollock ryhtyi havainnoimaan intiaanienhiekkamaalauksissa käyttämiä tekniikoita. Hän alkaa kokeilla myös surrealistien ”automaattista maalausta”.
Pollockin ateljee Springsissa.Pollockin talo Springsissä.
Muutettuaan Springsiin, Long Islandille Pollock alkoi työstää maalauskankaitaan ateljeensa lattialla ja kehitti tekniikan, jota alettiin kutsua myöhemmin ”tiputtamiseksi”, vaikka menetelmän tarkempi kuvaus olisi ”valuttaminen”. Englannin kielen sanastadrip (= tiputtaa), tulee taiteilijan alun perinTime-lehdessä käytetty kutsumanimiJack the Dripper. Hän käytti kovettuneitasiveltimiä, tikkuja ja jopa paistin valelemiseen tarkoitettuja ruiskuja maalaamiseen. Maalatessaan tällä tavalla hän irtautui figuratiivisesta esittävyydestä ja länsimaisen maalaustaiteen perinteestä,maalaustelineen jasiveltimen käytöstä alkaen käyttämään maalaamisessa koko vartaloaan. Vuoden 1951 jälkeen teokset ovat tummempia, usein vain mustia ja niihin ilmestyy uudestaan esittäviä osia.
Pollockin taide on ollut haluttua keräilijöiden piirissä.The New York Times julkaisi marraskuussa 2006 uutisen, jonka mukaan meksikolainen finanssimies David Martinez olisi ostanut Pollockin maalauksenNo.5, 1948 140 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla (109,6 miljoonaa €). Tämä olisi kaikkien aikojen toiseksi korkein maalauksesta maksettu rahasumma. Uutisen mukaan kauppa on salainen, mutta tieto siitä tuli tuntemattomina pysytelleiden asiantuntijoiden taholta.[9][10]
↑Michael L. Krenn, Fall-out Shelters for the Human Spirit, American Art and the Cold War, The University of North Carolina Press, 2005, s. 127
↑Richard Taylor, Adam Micolich ja David Jonas: Fractal ExpressionismPhysics World. lokakuu 1999. School of Physics. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)Web archive 2009
↑Jackson Pollock. Näyttelyluettelo Kaksitoista nykyaikaista amerikkalaista maalaria ja kuvanveistäjää, 8.1.-24.1.1954, s. 13-14. Helsingin Taidehalli.
.jpg)
