Jack Kerouac, oikea nimiJean-Louis Lebris de Kerouac (12. maaliskuuta1922Lowell,Massachusetts –21. lokakuuta1969St. Petersburg,Florida) oliyhdysvaltalainenprosaisti jarunoilija sekäbeat-sukupolven keskeisiä hahmoja. Kerouacin kirjat ovat usein omaelämäkerrallisia: teokset kuvaavat hänen maailmaansa sekä erilaisten elämänkokemusten synnyttämiä pohdintoja ja tuntemuksia. Kerouac halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista ja tutkia elämää ja sen tarkoitusta. Hänen kirjoitustyylinsä oli hyvin spontaani.
Kerouacin tunnetuimpia kirjoja ovatMatkalla (1957) jaDharmapummit (1958).Matkalla kertoo Kerouacin (kirjassa Sal Paradise) matkoista Yhdysvalloissa jaMeksikossaNeal Cassadyn (Dean Moriarty) kanssa.Matkalla on keskeisiä beat-sukupolvea kuvaavia kirjoja.
Jack Kerouacin äiti työskenteli kenkätehtaassa ja isä kirjanpainajana. Kerouacin suku olikanadanranskalaista, ja hän puhui äidinkielenäänkanadanranskan murrettajoualia. Aamuisin hän kävi ranskankielistä koulua, ja iltapäivisin hän opiskeli englantia.[1]
Lowellista Kerouac muuttiNew Yorkiin, missä hän kävi jalkapallostipendin turvin Horace Mann Schoolia. Hän sai töitä merimiehenä ja kiinnostuijazz-musiikista.[1]
Kerouac palvelimerivoimissa helmikuussa 1943, jolloin hän oli 20-vuotias. Hän inhosi koulutuksen sääntöjä ja kuria. Peruskoulutuskautta ehti kestää kymmenen päivää, ennen kuin hänet siirrettiin päänsäryn, levottomuuden, eristäytymisen ja apatian vuoksi sairaalaan. Armeijan lääkärit diagnosoivat hänelläkuuloharhojen ja suuruudenhullujen ajatusten perusteella ensinskitsofrenian, jota kutsuttiin silloin varhaisdementiaksi (dementia praecox). Diagnoosi korjattiin muutaman kuukauden kuluttua eristäytyväksi (eliskitsoidiksi) persoonallisuudeksi, ja Kerouac arvioitiin sopimattomaksi palvelukseen, joka keskeytettiin.[2]
Kerouacin esikoisteosThe Sea Is My Brother (1942, julkaistu 2011) sai alkunsa Kerouacin päiväkirjasta, jossa hän kertoo kokemuksistaan merimiehenä. Kirja kuvaa päähenkilön Wesley Martinin kapinointia yhteiskuntaa vastaan.[3][4]
Kerouacin ensimmäinen julkaistu romaaniThe Town & the City (1950) sai myönteiset arviot, mutta sitä pidettiinThomas Wolfen romaanien jäljitelmänä. Toisen romaaninsaMatkalla Kerouac kirjoitti kolmessa viikossa vuonna 1951, mutta se julkaistiin vasta 1957. Kirja onnonkonformistinen seksin, jazzin ja loputtoman matkustamisen kuvaus. EnnenMatkalla-romaanin julkaisemista Kerouac kirjoitti muita romaaneja, kutenDoctor Sax (1959),Maggie Cassidy (1959) jaTristessa (1960).[1]
KunMatkalla julkaistiin 1957, se sai myönteiset arvostelut ja nosti Kerouacin tunnetuksi.The New York Timesin kriitikko Gilbert Millstein kehui romaanin kirjallisia ansioita, ja yleisölle se edusti murtautumista perinteestä.[1]
Esikoisteoksena jälkeen Kerouac pyrki uudistamaan omaa kirjoitustyyliään ja yhdisti spontaania proosaa luonnosteluun.Visions of Cody (1951–1952, julkaistu 1972) oli seikkaperäinen ja runollinen matkakuvaus. Kerouac kirjoitti myös sonetteja ja oodeja sekä käyttibluesista ja jazzista tuttuja idiomeja. Hän otti vaikutteitahaiku-runoudesta, ja romaanissaDharmapummit (1958) on haikuja proosan seassa.[1]
Kerouac opiskeli ja harjoittibuddhalaisuutta vuosina 1953–1956 ja kirjoitti buddhalaista kirjallisuutta. 1960-luvulla hän kirjoitti muutamia omaelämäkerrallisia teoksia. KirjanTuuliajolla Big Surissa hän kirjoitti kymmenessä päivässä asuessaanLawrence Ferlinghettin mökissä.Visions of Gerardissa Kerouac puolestaan kirjoittaa veljensä kuolemasta ja teoksessaTurha mies Duluoz lapsuudestaan, koulunkäynnistään ja varhaisen beat-aikakauden skandaaleista.[1]
Kerouac oli naimisissa kolme kertaa. Hänellä oli tytär toisesta avioliitosta.[1] Hänen ensimmäinen vaimonsa oliEdie Parker, jonka kanssa hän solmi avioliiton päästäkseen pois vankilasta, jonne hän oli joutunut Carrin-Kammererin murhajutun todistajana. Avioliitto päättyi pian asumuseroon, ja lopullisesti se mitätöitiin 1952, mutta Kerouac piti Parkeriin yhteyttä myöhemminkin.[5]
Kerouac oli 1960-luvun lopulla alkoholisoitunut ja asuiSt. Petersburgissa kolmannen vaimonsa ja äitinsä kanssa. Kerouac kuoli vuonna 1969 sisäiseen verenvuotoon. Kuollessaan hän oli rahaton, ja useimpia hänen kirjojaan ei ollut enää myynnissä.[3][1]
Kerouac kirjoitti 1950-luvun taloudellisen nousukauden kulutuskeskeistä elämäntapaa vastaan. Hän halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista sekä tutkia elämää ja sen tarkoitusta.[3]
Kerouac oli hyvin spontaani ja omaperäinen kirjoittaja. Hän kirjoitti teoksensa yhdeltä istumalta eikä muokannut tekstiään jälkeenpäin, sillä hän uskoi muokkauksen olevan ”kirjallista valehtelua”. Hän kuitenkin kirjoitti joistakin teoksistaan useita versioita. Kerouac käytti usein tavanomaisen pilkutuksen sijaanajatusviivaa, jolla hän teki proosastaan vähemmän lineaarista ja proosallista ja sen sijaan runollisempaa. Hänen kirjoittamistaan ohjasivat ääni,alkusoinnut jaassonanssi. Kerouac rinnasti itsensä puhallinsoittajaan, joka soittaa yhtä pitkää nuottia.[1]
Kerouac käytti tuttavapiirinsä henkilöitä romaanihenkilöiden mallina, mutta kustantajan vaatimuksesta hänen oli muutettava nimet. Nimet ovat kuitenkin läpinäkyviä eli beat-sukupolveen perehtyneelle tunnistettavia.[6]
Maanalaiset. (The Subterraneans, 1953.) Suomentanut Kimmo Lilja. Turku: Sammakko, 2002. ISBN 952-5194-44-2 (pienoisromaani)
Matkalla. (On the Road, kirjoitettu 1947–1951, julkaistu 1957.) Suomentanut Markku Lahtela. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964.
Matkalla: Alkuperäinen versio. (On the Road: The Original Scroll, 2007.) Suomentanut Markku Lahtela, lisätyt kohdat ja esipuheet Markus Jääskeläinen. 6. täydennetty painos. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-4062-5
Tristessa. (Tristessa, kirjoitettu 1955–1956, julkaistu 1958.) Suomentanut Elina Koskelin, Seppo Lahtinen ja Vesa-Matti Paija. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-017-5 (pienoisromaani)
Johnson, Joyce: The Voice Is All: The Lonely Victory of Jack Kerouac. New York: Viking, 2012. ISBN 978-0-670-02510-7(englanniksi)
McNally, Dennis: Kerouac: Elämäkerta. (Desolate Angel: Jack Kerouac, the Beat Generation, and America, 2003.) Suomentanut Tarja Lipponen. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32609-1
