| Juho Mannermaa | |
|---|---|
 Juho Mannermaa. | |
| Oulun piispa | |
1936–1943 | |
| Edeltäjä | Juho Koskimies |
| Seuraaja | Yrjö Vallinmaa |
| Kansanedustaja | |
1911–1917 1922–1927 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Juho Abraham Mannermaa |
| Syntynyt | 29. toukokuuta1871 Rantsila |
| Kuollut | 6. helmikuuta1943 (71 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | piispa, kansanedustaja |
| Vanhemmat | Abraham Tuomaanpoika Mennander Brita Birgitta Niilekselä |
| Puoliso | Laura Magdalena Schwartzberg (vih. 1900) Anna Elisabet Jalava (vih. 1941) |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | pappisvihkimys (1893) teologinen erotutkinto (1893) |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
| Infobox OK | |
Johan Abram (Juho Abraham, J. A.) Mannermaa (vuoteen 1906Mennander,29. toukokuuta1871Rantsila –6. helmikuuta1943Oulu) oli suomalainen pappi, tuomiorovasti,Oulun hiippakunnan piispa,valtiopäivämies ja kansanedustaja.
J. A. Mannermaan alkuopinnot tapahtuivat Rantsilassa, josta hän siirtyi Oulun suomalaisen Yksityislyseon toiselle luokalle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1888. Mannermaa suorittiHelsingin yliopistossa teologian erotutkinnon vuonna 1893. Samana vuonna hänet vihittiinKuopiossa papiksi.Pastoraalitutkinnon hän suoritti korkeimmalla arvolauseella vuonna 1899.
Mannermaa teki opintomatkoja 1905 ja 1907 Saksaan, Sveitsiin ja Skandinaviaan. Hän halusi täydentää teologisia opintojaan ja tutustua eri maiden kirkollisiin oloihin.Tübingenin jaLeipzigin luennoista pysyvimmäksi jäiraamatunselitysopin harrastus.[1]
Valmistumisensa jälkeen J. A. Mannermaa toimi kirkkoherran apulaisenaKuopiossa, mutta muutti Ouluun 1902, jossa toimi ensinOulun lääninvankilan ja lääninsairaalan saarnaajana, kunnes nimitettiin Ouluntuomiorovastiksi 1918. Mannermaa nimitettiin Oulun hiippakunnan piispaksi 1936, jossa tehtävässä toimi kuolemaansa 1943 saakka.[2]
Sivutoiminaan Mannermaa hoitiKuopion lääninvankilan jaNiuvanniemen parantolan vt. saarnaajan tehtäviä, minkä lisäksi hän toimi Oulun papiston apulaisena 1904–1905, Oulun tuomiokapitulin asessorina 1906–1918 sekä Oulun yhteiskoulun johtajana ja uskonnon opettajana 1903–1905. Hän oli myös Uskonpuhdistus ja Suomen kirkko -aikakauslehden toimittaja 1917, Uuden testamentin selitysteoksen toimittaja 1919–1929, Seurakuntatyön toimittaja 1931 sekä Vartijan toimituksen jäsen 1907–1920.[2]
Kirkolliskokouksiin Mannermaa osallistui vuodesta 1908 vuoteen 1942. Hän oli erityisen perehtynytkirkkolakiin, sen syntyhistoriaan ja kirkonoikeusjärjestykseen. Hänen mielipiteensä sai usein ratkaisevan kannatuksen.
Ansioistaan Mannermaa sai kunniatohtorin arvon vuonna 1923.[1]
TuomiorovastiJuho Mannermaa sai suurimman kannatuksenViipurin hiippakunnan piispaksi 1925, muttaLauri Kristian Relander nimitti piispaksi toiselta vaalisijaltaErkki Kailan sillä Mannermaa vetäytyi ehdokkuudesta vetoamalla perhesyihin ja häneen kohdistuneeseen julkiseen arvosteluun. Välittömästi piispanvaalin jälkeen syntyi lehdistökeskustelu, jossa mm. setlementtiliikkeen perustajaSigfrid Sirenius sekä maalaisliiton äänenkannattajaMaakansa asettuivat tukemaan Kailaa. Taustalla vaikutti kilpailu tulevasta arkkipiispanvaalista, jossa Mannermaata pidettiin vanhoillisena tunnetunGustaf Johanssonin hengenheimolaisena.[3]
Mannermaa lähti ehdolle uudelleen piispanvaaliin vuonna 1936. Mannermaa sai vaalissa suurimman kannatuksen ja presidenttiPehr Evind Svinhufvud nimitti hänet tehtävään.[3]
Teologian ohella Mannermaa oli kiinnostunut politiikasta. Hän toimiOulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1920–1922. Hänet valittiin eduskuntaan1911 vaaleissaKansallisen Kokoomuksen edeltäjänSuomalaisen puolueen edustajanaOulun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän istui eduskunnassa kolme vaalikautta. Mannermaa valittiin eduskuntaan uudelleenvuoden 1922 vaaleissa – nyt Kokoomuksen edustajana – ja hän istui eduskunnassa kaksi vaalikautta vuoteen 1927 asti. Toimikausinaan hän kuului adressi-, laki-, perustuslaki-, ulkoasiain- sekä suureen valiokuntaan.[2] Jo ennen kansanedustajakauttaan Mannermaa oli ollutpappissäädyssä jäsen valtiopäivillä1905.
Eduskunnan jäsenenä Mannermaa osallistui myös lainvalmisteluihin mm.perustuslakivaliokunnassa. Suomen tultua itsenäiseksi hän kuului komiteaan, joka teki ehdotuksen uudeksiasevelvollisuuslaiksi. Mannermaa joutui usein pitämään valtiollisia puheita. Hän osoittautui monia tieteenhaaroja tuntevaksi. Mannermaan puheita ja esitelmiä kuunneltiin suurella mielenkiinnolla.[1]
J. A. Mannermaa edusti kirkossa ns. raamatullista suuntaa eli beckiläisyyttä, joka on saanut nimensä saksalaisen teologin J.T. Beckin mukaan. Mannermaan erikoisalaa olivat raamatun alkukielet ja selitysoppi. Hän oli jäsenenäraamatunkäännöskomiteassa vuodesta 1918 lähtien ja komitean puheenjohtajana vuodesta 1931.Uusi suomennos hyväksyttiin kirkon viralliseksi käännökseksi Vanhan testamentin osalta 1933 ja Uuden testamentin osalta vuonna 1938.[4] Mannermaa teki pohjakäännökset Vanhan Testamentin vaikeimpiin kirjoihin ja kantoi suurimman vastuun komitean työstä. Mannermaan toive täyttyi: Pyhä Raamattu saatiin käyttöön uudenaikaisena, johdonmukaisesti käännettynä.[1]
Kansankirkko-ajatus oli Mannermaalle rakas. Seurakunnalle Herra on uskonut sanan ja sakramentit, virat ja armolahjat, joiden tuli palvella kansaa, niin ettei yksikään voisi tehdä syntiä hyvällä omallatunnolla. Piispana Mannermaa johti hiippakuntaansa kuin isä, joka tuntee talonsa ja perheensä.[1]
Suhteessaan papistoon Mannermaa oli veljellinen, avarasydäminen ja totuudellinen. Luonteeltaan hän oli huumorintajuinen. Laiskuutta, huolimattomuutta ja kopeutta hän ei sallinut.[1]
J. A. Mannermaa syntyi Rantsilan lukkarin Abraham Tuomaanpoika Mennanderin ja Brita Birgitta Niilekselän perheeseen sen neljäntenä lapsena vuonna 1871. Hänen sisaruksiaan olivat Katri Loviisa, Maikki (Anna Maija), Yrjö-Rieti, Hanna Adolfina ja Brita Lyydia. Vanhemmat harrastivat uskonnollista, kaunokirjallista ja historiallista kirjallisuutta. Isä muisti ulkoa enimmät virret ja Siionin virret.[1] Mannermaan ensimmäinen puoliso oli Laura Magdalena Schwartzberg vuodesta 1900 (k. 1908) ja toinen Anna Elisabet Jalava (s. Moisio) vuodesta 1942.
J. A. Mannermaan tärkein saavutus oli uusiRaamatun käännös. Toisena hänen kirjallisena erityissaavutuksenaan mainitaanUuden testamentin selitysteos, jonka hän toimitti Eero Hyvärisen kanssa. Vanhan Testamentin alueelta Mannermaa kirjoitti synodaalikirjoituksenaVanhan Testamentin selittämisestä kansalle sekäJobin kirjan viittauksia kärsimyksistä ja kärsivien sielunhoidosta.
NimelläJ. A. Mannermaa:
 | Edeltäjä: Juho Koskimies | Oulun piispa 1936–1943 | Seuraaja: Yrjö Wallinmaa |
| Piispat |
|  | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Seurakunnat |
| ||||||||||||||
| Historia | |||||||||||||||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
