| Jörn Donner | |
|---|---|
 Jörn Donner, 1971 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta1933 Helsinki |
| Kuollut | 30. tammikuuta2020 (86 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko |
| Puoliso |
|
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsin kieli |
| Tuotannon kieli | ruotsi,suomi |
| Aikakausi | 1951–2020 |
| Tyylilajit | kaunokirjallisuus, matkailu, politiikka |
| Esikoisteos | Välsignade liv (1951) |
| Palkinnot | |
| |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Jörn Johan Donner (5. helmikuuta1933Helsinki –30. tammikuuta2020 Helsinki) oli suomalainenkirjailija,elokuvaohjaaja,elokuvatuottaja,poliitikko jadiplomaatti.[1][2]
Kulttuurin moniottelijana tunnettu Donner julkaisi esikoiskirjansa jo 18-vuotiaana, ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa 21-vuotiaana, perustiSuomen elokuva-arkistoa 24-vuotiaana, pääsiPohjolan suurimman päivälehdenDagens Nyheterinelokuvakriitikoksi 27-vuotiaana ja palkittiinVenetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta 30-vuotiaana (Syyskuinen sunnuntai, 1963).[3] Hän on ainoa suomalainen, joka on noutanutOscar-palkinnon.
SuomenpääkonsulinaLos Angelesissa Donner palveli vuosina 1995–1996.Kansanedustajana (r) hän oli 1987–1995, 2007 ja 2013–2015 jaEuroopan parlamentin jäsenenä (SDP) 1996–1999.Tasavallan presidentti myönsi Donnerilleprofessorin arvonimen vuonna 2003.[4]
Jörn Donner oli tunnetun saksalaistaustaisen, suomalaisenDonnerin kulttuuri- ja taloussuvun jäsen. Hänen isänsäKai Donner olisuomalaisuusaktivisti jasuomalais-ugrilaisen kielitieteen tutkija. Donnerin äiti oli Margareta ”Greta” o.s. von Bonsdorff.[5][6] Hänen veljiään olivat eläintieteen professoriKai Otto Donner ja geologian professoriJoakim Donner.[7] Jörn Donner itse valmistui vuonna 1958Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaanyleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineinapsykologia jafilosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa.[8]
Donnerin äidinkieli oliruotsi, mutta hän ei määritellyt itseäänsuomenruotsalaiseksi vaan lähinnä ruotsinkieliseksi suomalaiseksi.[9]
Donner toimikansanedustajana (RKP)1987–1995 ja 2007 sekä 2013–2015 sekäEuroopan parlamentin jäsenenä (SDP)1996–1999.Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin ensimmäisen kerranvuoden 1968 kunnallisvaaleissaSKDL:n edustajana. Donner luopui valtuustopaikastaan 1976, mutta palasi kaksi kautta myöhemminvuoden 1984 kunnallisvaaleissa valtuustoon RKP:n edustajana. Donner istui valtuustossa jälleen kaksi kautta vuoteen 1992, jolloin hän ei asettunut enää ehdolle.Tammisaaren valtuustoon Donner valittiinvuoden 2000 kunnallisvaaleissa sitoutumattomien riveistä. Tammisaaren kunnallispolitiikassa Donner vaikutti muun muassa kaupunginhallituksessa vuoteen 2003, jolloin hän muutti takaisin Helsinkiin. Helsingin kaupunginvaltuustoon Donner nousi jo kolmannen kerranvuoden 2004 kunnallisvaaleissa, nyt SDP:n edustajana. Donner toimi muun muassa kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana vuoteen 2008, jolloin hän ei ollut enää ehdolla vaaleissa.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Donner valittiin eduskunnan varasijalle sitoutumattomana RKP:n ehdokkaana. Pian sen jälkeen hän kuitenkin liittyiSuomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Donner nousi uudelleen eduskuntaanEva Biaudet’n siirtyessä kansainvälisiin tehtäviin vuoden 2007 alussa. Noustessaan varasijalta eduskuntaan Donner erosi SDP:n jäsenyydestä voidakseen liittyä RKP:n eduskuntaryhmään.[10]Kevään 2007 eduskuntavaaleissa Donner ei enää ollut ehdolla, joten hänen toinen visiittinsä eduskuntaan jäi muutaman kuukauden mittaiseksi.
Donner asettui ehdollevuoden 2011 eduskuntavaaleissa sitoutumattomana RKP:n listalle Helsingissä. Tärkeimpänä syynä ehdokkuuteensa Donner ilmoittiperussuomalaisten kannatuksen nousun. Perussuomalaisille on luotava hänen mukaansa ”enemmän vastavoimia”.[11] Donner jäi kuitenkin varasijalle, kunAstrid Thors ohitti hänet 129 äänellä ja sai RKP:n ainoan paikan kyseisestä vaalipiiristä.[12]
Donner nousi jälleen varapaikalta eduskuntaan syyskuussa 2013, kun Astrid Thors astui uuteen virkaanEuroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutetuksi,[13] ja vuoden 2014 valtiopäivien avajaisissa 81-vuotias Donner saikin toimia eduskunnanikäpuhemiehenä.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Donner tukikokoomuksenSauli Niinistöä.[14] Donner oli RKP:n sitoutumattomana ehdokkaanavuoden 2014 eurovaaleissa[15]. Donner oli sitoutumattomana RKP:n ehdokkaanavuoden 2017 kuntavaaleissa Helsingistä.[16] Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 980 äänellä.[17] Samalla hänestä tuli koko Suomen vanhin kunnanvaltuutettu.[18] Donner erosi Helsingin kaupunginvaltuustosta terveydellisistä syistä 24. huhtikuuta 2019.[19]
Donner on yksiSuomen elokuva-arkiston perustajajäsenistä.[20] Hän on ohjannut elokuvia myös itse.Aamua kaupungissa (1954) oli taiteellinen kokeilu.[3] Donner on laatinut itse käsikirjoitukset jokaiseen elokuvaansa. Ohjaajanuransa hän aloittiRuotsissa, mutta siirtyi sieltä muutaman elokuvan jälkeen Suomeen ja teki rohkean, eroottissävytteisen elokuvanMustaa valkoisella (1968), jota useassa suhteessa on pidetty hänen parhaimpanaan. Tämän jälkeen rohkeiden seksielokuvien sarja jatkui elokuvillaSixtynine 69 (1969),Naisenkuvia (1970) jaHellyys (1972). Donner on tehnyt myös vakavampia elokuvia, muiden muassa bergmanilais-antonionilaisvaikutteisen elokuvanAnna (1970), joka onuuden aallon piirteitä sisältävä tutkielma keski-ikää lähestyvän naisen tyhjyyden tunnoista. Siinä pääosaa näytteli yksiIngmar Bergmanin vakionäyttelijöistä,Harriet Andersson.
Donner yritti saadaAleksandr Solženitsynin romaaniin perustuvaaCasper Wreden elokuvaaIvan Denisovitshin päivä esitettäväksi Suomeen, muttaValtion elokuvatarkastamo kielsi sen esittämisen. Päätöksen vahvisti Donnerin valituksen jälkeenkorkein hallinto-oikeus vuonna 1972. Päätös syntyi äänestyksen 5–4 tuloksena 28. helmikuuta 1972, ja se säilyi muuttumattomana valituksessa sekä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä.[21] Elokuva esitettiin Ruotsin televisiossa vuosina 1972 ja 1974,[22][23][24][25] mutta Suomessa vasta vuonna 1996.[26]
Donnerille myönnettiin vuonna 1984Fanny ja Alexander -elokuvanparhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto.[27] Virallisesti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin voittajaksi merkitään tuotantomaa, mutta usein palkinnon vastaanottaa elokuvan ohjaaja. Donner kävi tuottajana hakemassa palkinnon, kun Bergman itse ei päässyt paikalle.[28] Donner oli järjestänyt Bergmanille rahoituksenFannyyn ja Alexanderiin, ja Donner on sanonut, ettei elokuvaa olisi tehty ilman häntä.[29] Bergman antoi Donnerille kirjallisen todistuksen siitä, että patsas kuuluu Donnerille.[30]
Donner toimiSuomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana 1981–1983, 1986–1989 ja 1991–1995[6] sekäSvenska Filminstitutetin toimitusjohtajana 1978–1982.[29]
Viimeiset pitkät näytelmäelokuvansa 1900-luvulla Donner teki jälleen ruotsiksi.Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas) vuodelta 1978 olifeministinen trilleriMärta Tikkasen samannimisestä kirjasta.Dirty Story (1984) perustuu Donnerin omaan romaaniinGabriels dag. Siinäkin pääosassa nähtiin Bergmanin luottonäyttelijäErland Josephson. Pitkähkön tauon jälkeen vuonna 2009 valmistui Donnerin ohjaama suomenkielinen historiallinen draamaKuulustelu, joka kertoojatkosodandesantistaKerttu Nuortevasta. Vuonna 2015 sai ensi-iltansaArmi elää!, suomenkielinen kuvaus teatteriseurueesta joka valmistelee näytelmääArmi Ratiasta.
Viimeisen kerran Donner esiintyi kameroiden edessä kuusi viikkoa ennen kuolemaansa, kun häntä haastateltiin ruotsinkieliseen dokumenttielokuvaanDonner – Privat (2021). Haastatteluja kuvattiin neljän päivän ajan. Elokuvan käsikirjoittiPirjo Honkasalo ja ohjasiJohn Webster.[31]
Donner oli alle 20-vuotias aloittaessaan kirjallisen tuotantonsa novellikokoelmallaVälsignade liv (1951). Hän on julkaissut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä teoksia. Ansiokas on esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvatuotantoa analysoivaDjävulens ansikte (1962; suomeksiPaholaisen kasvot, suom. Juha Virkkunen, 1967). Donnerin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu myösNya boken om vårt land (1967; suom.Uusi Maammekirja). Viime teoksissaan Donner pohti paljon omaa elämänhistoriaansa, muun muassa teoksessaVarför finns jag till (1998; suomeksiMiksi olen).lähde?
Mittavin Donnerin suoritus kirjallisuuden alalla on romaanisarja Andersin suvun tarinasta. Se käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvun lopusta vuoteen 2000. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen osaa, ellei kokonaisuuteen lasketa mukaan eräitä siihen myöhemmin liitettyjä romaaneja, joiden sidos tarinaan on löyhä. Sarjan kolmesta päähenkilöstä Jacob Anders edustaa eräänlaista Donnerin alter egoa.lähde? Sarjan kuudes osaFar och son (suom.Isä ja poika) toi DonnerilleFinlandia-palkinnon vuonna 1985.[32]
Donnerista kirjoittamassaan elämäkerrassaJörn Donner. Kuinka te kehtaatteKai Ekholm luonnehtii Donnerin kirjallista tuotantoa osin heikoksi. Erityisesti tunnustukselliset kirjat ovat syntyneet rutiininomaisesti: "Ei ole kummoinenkaan saavutus kirjoittaa kuudes omaelämäkerrallinen teos ja käydä läpi samat asiat..." Sen sijaan Donnerin jaSamu Nyströminsisällissotaan liittyvä teosMerkillinen on nyt maailman meno (2017) olisi Ekholmin mielestä ansainnut suurempaa huomiota. Hän arvostaa Donneria raporttikirjaillisuuden modernisoijana ja omaelämäkerrallisen kirjallisuuden tekemisestä vakavasti otettavaksi lajityypiksi.[33]
Donner suorittisiviilipalveluksen aikana (1959–1961), jolloin se vielä oli Suomessa hyvin harvinaista eikä yleisesti hyväksyttyä. Siviilipalveluspaikkana oliPorin yleinen sairaala. Hän kirjoitti palvelusaikansa kokemuksista kirjanPå ett sjukhus (1960, suomeksiTerveenä sairaalassa).[34]
Donner sairastui 1990-luvun lopullaeturauhassyöpään.[35] Häneltä löydettiin loppuvuonna 2006 myöskeuhkoistasyöpäkasvain, joka poistettiin, mutta kasvain uusiutui kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 2009. Lisäksi hänelle asennettiin uusi läppäaorttaan vuonna 2016.[36]
Donner asuiPohjoisrannassaHelsinginKruununhaassa[37]. Hän oli naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kirjailijaInga-Britt Wik (aviossa 1954–1962), toinen vaimo oliJeanette Bonnier (aviossa 1974–1988). Hänen kolmas vaimonsa oli Bitte Westerlund vuodesta 1995.[6] Westerlund on kertonut jälkikäteen luulleensa olleensa Donnerin pisin suhde, suhdehan kesti lähes 40 vuotta. Donnerin kuoleman jälkeen hänelle paljastui, että Ruotsissa oli toinen, 50 vuotta kestänyt suhde, Donnerin suuri rakkaus.[38]
Donnerilla oli kuusi lasta: Johan (s. 1955), Jakob (s. 1959), Susanna (1981–2017) jonka äiti onMeri Vennamo,[39] Otto (s. 1981), jonka äiti on elokuvatuottaja Lisbeth Gabrielsson[40], Daniel (s. 1988) jaRudolf Rafael (s. 1990).[41][42]
Ensimmäisen avioliiton Inga-Britt Wikin kanssa päätyttyä Donnerin välit siitä syntyneisiin lapsiin Johaniin ja Jacobiin katkesivat. Myöhemmin syntyneisiin Susannaan ja Ottoon hän piti yhteyttä vain satunnaisesti, koska hän ei elänyt lasten kanssa samassa perheessä. Oton hän tunnusti vasta kymmenen vuoden kuluttua tämän syntymästä.[40][43] Omien sanojensa mukaan Donner oikeasti huolehti vain kahdesta kolmannen vaimonsa Bitte Westerlundin kanssa saadusta lapsesta Danielista ja Rudolfista.[44]
1960-luvulla Donnerilla oli suhdeHarriet Anderssonin kanssa. Andersson on kuvannut suhdetta yhdeksi harvoista onnellisista rakkaussuhteistaan[29] ja elämänsä parhaaksi ajaksi.[45]
Donner kuoli 86-vuotiaana pitkäaikaiseen keuhkosairauteen 30. tammikuuta 2020Kolmiosairaalassa Helsingissä.[46] Donnerin ruumistuhkattiin, ja suurin osa tuhkasta ripoteltiin mereen.[47]
Donner harrastivalokuvausta, ja hänen jäämistöstään löydettiin noin 30 000 valokuvaa. Hän tallensi kotielämänsä lisäksi matkakohteitaan ja ihmisiä eri puolilla maailmaa.[31] Valokuvia esiteltiin HelsingissäHakasalmen huvilan näyttelyssäJörn Donner – Matkalla – På resa – Travelling 1951–1968. Kuvista on koottu samanniminen kirja.[30]
| Vuosi | Elokuva | Ohjaaja | Näyttelijä | Käsikirjoittaja | Leikkaaja | Tuottaja | Huomioitavaa |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1963 | Syyskuinen sunnuntai | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | Venetsian elokuvajuhlat (1963): Paras esikoisohjaus |
| 1964 | Rakastaa | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | |
| 1965 | Täällä alkaa seikkailu | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | |
| 1967 | Stimulantia | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | osa: ”Det var en gång två älskande...” |
| 1967 | Poikkiparru | Kyllä | Ei | Kyllä | Kyllä | Ei | |
| 1968 | Mustaa valkoisella | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Jussit 1969:paras ohjaus: Jörn Donner |
| 1969 | 69 – Sixtynine | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | |
| 1970 | Anna | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | |
| 1970 | Naisenkuvia | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Osittain | |
| 1971 | Perkele! Kuvia Suomesta | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | dokumentti |
| 1972 | Marja pieni! | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1972 | Hellyys | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Kyllä | |
| 1973 | Mommilan veriteot 1917 | Ei | Ei | Ei | Kyllä | Kyllä | Jussit (1974):paras tuottaja: Jörn Donner[55] |
| 1973 | Krapula | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | Ei | |
| 1975 | Ingmar Bergmanin maailma | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | Kyllä | dokumentti |
| 1976 | Drömmen om Amerika[56] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1976 | Pyhä perhe | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1977 | Niin lähellä, niin kaukana[57] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1977 | Tabu | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1977 | Yön sylissä | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1978 | Lakeuden laulu | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1978 | Mannen i skuggan[58] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1978 | Miestä ei voi raiskata | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Kyllä | |
| 1978 | Bergman-kansio | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Kyllä | dokumentti |
| 1979 | Kainuu 39 | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1979 | Kotkan lento | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1982 | Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä | Kyllä | Ei | Kyllä | Kyllä | Kyllä | dokumentti |
| 1982 | Fanny ja Alexander | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1984 | Angelan sota | Ei | Kyllä | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1984 | Dirty Story | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Kyllä | |
| 1984 | Harjoitusten jälkeen[59] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | tv-elokuva |
| 1984 | Pako pohjoiseen | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1986 | Riisuminen | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1987 | Mashenka[60] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1988 | Kirjeitä Ruotsista | Kyllä | Ei | Kyllä | Kyllä | Kyllä | dokumentti |
| 1990 | Ameriikan raitti[61] | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1995 | Kasvoton mies | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 1998 | Ingmar Bergman: Om liv och arbete | Kyllä | Ei | Ei | Ei | Ei | tv-dokumentti |
| 2000 | Presidentti | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | tv-elokuva |
| 2007 | Raja 1918 | Ei | Ei | Osittain | Ei | Kyllä | |
| 2009 | Kuulustelu | Kyllä | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
| 2015 | Armi elää! | Kyllä | Ei | Ei | Ei | Ei | |
| 2017 | Perkele 2 – Kuvia Suomesta vuonna 2016 | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | Kyllä | dokumentti |
| 2018 | Ingmar Bergmanin muisto | Kyllä | Kyllä | Ei | Ei | Kyllä | dokumentti |
| 2021 | Donner – Privat | Ei | Kyllä | Ei | Ei | Ei | dokumentti |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
